Opiskelijat puhuvat paljon oikeuksista. Esimerkiksi oikeudesta toimentuloon ilman velkaa, oikeudesta joustaviin suoritustapoihin, palaututumiseen ja kohtuulliseen työmäärään.

Tämä on tietysti hyvä asia, sillä opiskelijoiden tuleekin pitää kiinni oikeuksistaan ja aiheet ovat aidosti tärkeitä eikä niitä tule vähätellä.

Silti keskustelusta puuttuu usein toinen puoli, mitä velvollisuuksia opiskelijalla on ja mitä häneltä voidaan kohtuudella odottaa? Ongelma syntyy, jos oikeuksista aletaan puhua ilman vastuuta.

Silloin yliopistosta tulee helposti paikka, jonka pitäisi jatkuvasti mukautua yksilön tarpeisiin, mutta jossa yksilöltä itseltään odotetaan yhä vähemmän.

Velvollisuuksilla en tarkoita pelkästään vastuuta omasta toimeentulosta, vaan myös opiskelua ja siihen liittyviä vastuita itsessään. Opiskelijalla on tietysti kaikkien yksilöiden tapaan vastuu myös omasta toimeentulosta, mutta haluan nostaa esille vastuuta omista opinnoista.

Opiskelija-aikanani olen huomannut, että yllättävän moni ei esimerkiksi tiedä tutkintonsa rakennetta tai osaa suunnitella omaa HOPSia. Kursseja saattaa jäädä suorittamatta, minkä jälkeen niiden puuttuminen estää myöhempien kurssien suorittamisen, kierre on valmis.

Myös luennoille tai seminaareihin tullaan osaamatta asiaa, tai sitten palautuksia ei tehdä ajoissa ja niin edelleen, tällöin laadukaskaan opetus tai tuki ei toki riitä. Yliopisto on Suomessa ylintä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa opetusta antava instituutio, jolloin opintojen tulee voida olla vaativia, velvoittavia ja haastavia.

Laadukas opetuskaan ei tarkoita helppoa oppimista tai oppimisen vastuun siirtymistä opettajalle. Tässäkin asian voisi ajatella niin, että opiskelijalla on oikeus vaatia opetusta, mutta velvollisuus oppia.

Jos yhä useammalle halutaan tarjota mahdollisuus korkeakoulutukseen, vaatimustason ei pidä samalla laskea. Monessa maassa merkittävä osa valikoinnista tapahtuu vasta opintojen aikana: todellinen mittari ei ole pelkästään yliopistoon pääseminen, vaan siellä pärjääminen ja eteneminen.

Suomessakaan aloituspaikkojen lisäämisen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että jokaiselle sisään päässeelle luvataan mahdollisimman vaivaton tie tutkintoon. Yliopiston tehtävä on tarjota mahdollisuus oppia, opettaa hyvin ja tukea silloin, kun tukea tarvitaan. Opiskelijan tehtävä on puolestaan käyttää tämä mahdollisuus.

Yksilön tulee voida rakentaa itselleen sopiva polku opinnoissa omien kykyjensä, tavoitteidensa ja rajojensa mukaan. Vapauteen kuuluu kuitenkin myös vastuu tehdyistä valinnoista.

Oikeudet ja velvollisuudet eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman yliopistoyhteisön kaksi puolta.

Valtteri Vuori

kauppatieteen opiskelija

Turun yliopisto