Toimitus

Monelle urut tarkoittavat sunnuntaiaamuisin jumalanpalveluksen taustalla soivaa soitinta.

Urkuri Jimi Järvisen mukaan mielikuva on kuitenkin kapea. Kansainvälisesti opiskellut ja niin Turun tuomiokirkossa kuin Notre Damessa esiintynyt muusikko kuvailee urkuja yhden miehen orkesteriksi, jonka mahdollisuudet ulottuvat kauas.

Soittimesta ammatin itselleen tehnyt Järvinen kertoo, että ei ole päätynyt soittimen pariin sattumalta. Musiikki on ollut läsnä hänen elämässään jo lapsuudesta lähtien.

–Olen musikaalisesta suvusta sekä isäni että äitini puolelta. Äitini lauloi aktiivisesti kuorossa ja olin pienenä mukana harjoituksissa. Kiinnostus urkuihin syttyi kirkossa kuoroprojektien yhteydessä.

–Siellä minä ne oikeastaan keksin.

Urkurin ammatti herättää työnä usein ihmisissä kiinnostusta. Järvinen kertoo saavansa osakseen ennen kaikkea hyväntahtoista uteliaisuutta.

–Yleensä ihmiset alkavat kysellä paljon. Se on minusta mukavaa, koska kerron mielelläni työstäni.

Järvinen muistuttaa, että jokainen soitin ja esiintymispaikka on erilainen. Tämän lisäksi hän tarkentaa, että urut eivät alun perin ole kirkollinen soitin.

–Todennäköisesti urkujen varhaisia muotoja käytettiin jo esimerkiksi antiikin Roomassa gladiaattoritaisteluiden yhteydessä. Urut ovat yksi klassisen taidemusiikin vanhimmista soittimista, ja ne ovat muuttuneet valtavasti vuosisatojen aikana.

Urkuja pidetään ikänsä lisäksi myös yhtenä maailman monimutkaisimmista soittimista. Järvisestä tämä ja ennen kaikkea monipuolisuus syntyy erityisesti soittimen valtavasta määrästä erilaisia ääniä. Uruissa on kymmeniä, jopa satoja äänikertoja.

Niitä täytyy osata hallita. Silti hän huomauttaa, että vaikeus on osittain tässäkin katsojan silmässä.

–Urkurina koen taas pianon soittamisen paljon vaikeammaksi. Kyse on pitkälti siitä, mihin on tottunut.

Kun urkukonsertin aika koittaa, taakse kätkeytyy valtavasti valmistelua. Konsertin valmistelu voi viedä useita tunteja jo ennen ensimmäistäkään nuottia.

–Suurin työ on rekisteröinti eli äänivärien valitseminen. Nykyään soittimien hallintajärjestelmiin voidaan tallentaa valmiiksi erilaisia yhdistelmiä, joita saatetaan käyttää yhden konsertin aikana jopa satoja kertoja.

Järvinen korostaa myös sitä, että urkujen soittaminen on hyvin fyysinen suoritus. Kaikki neljä raajaa ovat soitettaessa jatkuvasti käytössä ja rasituksen alaisina.

Nopeasti voisi ajatella, että uruilla ja pianolla on paljon yhteistä. Urkujen soittamisen ammattilainen kuitenkin painottaa, että todellisuudessa niissä ei ole juuri muuta samaa kuin koskettimien ulkonäkö.

Hänen mukaansa soittimet kuuluvat jopa eri maailmoihin.

–Piano on kärjistetysti lyömäsoitin, kun taas urut ovat puhallinsoitin. Urallaan Järvinen on pyrkinyt aktiivisesti muuttamaan ihmisten mielikuvia uruista.

–Haluan rikkoa stereotypioita. Urut ovat toki virsien säestyslaite, mutta paljon muutakin.

Vaasalainen on esiintynyt useita kertoja tällä hetkellä remontissa olevassa Turun tuomiokirkossa. Suomen kansallispyhäkköä hän pitää maalle ainutlaatuisena soittoympäristönä.

–Se on Suomen ainoa katedraalimainen kirkko. Itse soitin on upea ja miljöö erittäin inspiroiva. Jokainen konsertti siellä on ollut hieno kokemus, Järvinen kehuu.

Kansainväliset opinnot ja esiintymiset ovat puolestaan avanneet muusikolle uusia näkökulmia musiikkiin.

–Jokaisella maalla on omat perinteensä ja koulukuntansa. Erityisesti Saksa ja Ranska ovat urkumusiikin suurvaltoja, joissa soitin on kehittynyt pitkälle ja joissa on myös sävelletty valtavasti urkumusiikkia. Alan huippuosaajien kanssa työskentely on syventänyt hänen suhdettaan musiikkiin.

–Historiasta voi ammentaa paljon hiljaista tietoa. Kun on saanut opiskella osaavien tekijöiden johdolla, se on jalostanut omaa suhtautumistani alaan.

Kun Järviseltä kysytään uran ikimuistoisinta konserttia, vastausta ei tarvitse kauaa luonnostella.

–Pariisin Notre Dame. Se on ollut minulle erittäin tärkeä paikka ja yksi suurimmista inspiraation lähteistäni. Siellä esiintyminen oli yksi lapsuuden haaveistani ja kun sain konsertoida siellä, se oli unohtumaton elämys.

Lopuksi Järvinen haluaa nostaa esiin myös Turun aseman suomalaisessa urkukulttuurissa.

–Turku on hieno urkukaupunki. Sieltä on lähtenyt ja siellä toimii edelleen monia erinomaisia urkureita. Suomen mittakaavassa urkuasiat ovat Turussa todella hyvällä tolalla.