Turun yliopiston väittelyseura aloitti toimintansa vuonna 2011. Useana vuonna seura järjesti Turku Open- väittelyturnauksen.

TYYn järjestöasiantuntijan mukaan Turun yliopiston väittelyseura on lopettanut toimintansa Turun Ylioppilaskunnan alaisuudessa 6 vuotta sitten. Järjestön toiminta loppuu ylioppilaskunnan alaisuudessa, jos järjestö ei ilmoita jatkavansa toimintaansa ja syy on yleensä epäaktiivisuus.

Yksi musta vuosi ilman aktiiveja jäseniä voi hävittää järjestön yliopiston järjestökentästä kokonaan ja uudestaan toiminnan käynnistäminen tarkoittaa yleensä uuden järjestön luomista.

Suomen yliopistokentässä on vielä pari aktiivista väittelyseuraa pääkaupunkiseudulta, mutta esimerkiksi Turun, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän yliopistojen väittelyseurat ovat lakkauttaneet toimintansa koronapandemian aikana. Kansainvälisesti väittelyllä on paljon kysyntää.

Ihmisillä on ja aina tulee olemaan tarve verrata vastakkaisia näkemyksiä, Suosituin formaatti Suomen väittelyseuroissa on ollut British Parliamentary- tyyli ja yleisin käytetty kieli on ollut englanti. Kysymykseksi jääkin: miksi Suomen väittelyseurat ovat hävinneet?

Moni Suomessa toiminut väittelyseura käytti tapahtumissaan pääsääntöisesti englannin kieltä. Vaikka suurin osa suomalaisista ymmärtää englantia ja moni vaihto-opiskelija ei osaa suomea, tämä ajaa paljon suomenkielisiä pois väittelyn harrastamisesta. Vieraat kielet eivät ole suomalaisille yhtä luontevia kuin oma äidinkieli.

Muutenkin suomalainen yliopistokenttä, jos joku on paikka, jossa pitäisi voida päästä väittelemään suomen kielellä.

Suomen yleisin väittelyformaatti British Parliamentary on loistavin esimerkki väittelyformaatista, joka ei toimi käytännössä eikä teoriassa. Jatkuva puhujien vaihtaminen ei anna sijaa kunnolliseen vasta-argumentointiin ja rajallinen puhevuorojen määrä johtaa siihen, että argumentteihin tungetaan ylimääräistä tavaraa.

Formaatin heikkouksia ovat myös lyhyt valmistautumisaika ja tiukka aikataulu itse argumenttien selittämiseen. Kyseessä onkin enemmän kilpailuhenkinen kuin ratkaisukeskeinen väittelyformaatti. Onko väittelyn pointti olla voittaja vai löytää paras näkökulma johonkin asiaan liittyen?

Mielestäni våittelyssä voittajan ei pidä olla henkilö, tiimi eikä suosituin mielipide, vaan näkemys todellisuudesta, jota puoltavat vahvimmat argumentit. Loppujen lopuksi asiat kilpailevat, eivät ihmiset.

Todellisuus ei ole reilu kaikille mielipiteille, kun niitä tarkastellaan logiikan linssin kautta, mutta ne ovat kuulemisen ja vertaamisen arvoisia. Välillä yllättävin näkemys voi olla parhaiten perusteltu.

Moni yhteiskunnasta kiinnostunut kansalainen on huomannut politiikassa väittelyn olevan puutteellisia jo pitkään. Kysymyksiin vastaamista vältellään, jos ylipäätään järkeviä kysymyksiä kysytään ja annettuja vastauksia ei arvioida loogisuuden perusteella.

Aikaa on liian vähän. Väittelijöitä liian paljon ja puoleensavetävä ja mediaseksikäs retoriikka voittaa hyvän argumentin vaaliuurnilla.

Polarisaatio on johtanut siihen, että vastapuolen argumentteja ei edes kuunnella tai harkita, vaan suoraan torjutaan suorilta käsin. Akateemiset arvot avoimesta keskustelusta ovat kärsineet mutta asiaa ei voida ratkaista muulla tavalla kuin avaamalla avoin keskustelu myös tunneherkistä aiheista.

Varmasti jokainen meistä on henkilökohtaisessa elämässään törmännyt ristiriitoihin muitten ihmisten näkemysten kanssa. Usein kohtaamiset sortuvat riitelyyn eivätkä rationaaliseen väittelyyn ja sen takia väittely ja riitely sekoitetaan keskenään. Tämän vuoksi ihmiset vaistonomaisesti välttelevät ilmaisemasta erimielisyyksiään ja varovat väittelyä muiden ihmisten kanssa.

Kuka nyt haluaisi täyttää elämänsä epämiellyttävillä ihmiskokemuksilla?

Asian ei kuitenkaan tarvitse olla näin! Mitä paremmin tavan kansalaiset ja varsinkin yliopistoväki osaavat väitellä, sitä vähemmän tulee riitelyä ja enemmän ongelmanratkaisuun keskittyvää väittelyä.

Yhteiskunta ja erityisesti yliopistomaailma tarvitsee vieläkin keinoja mitata eri näkemysten painoarvoa. Väittely on historiallisesti ollut antiikin ajoista asti filosofien tapa ratkaista ongelmia ja erimielisyyksiä käyttäen järkeä, logiikkaa ja tiedettä työkaluina. Oikein sovellettuna, se on toiminut hyvin, kun tarkastellaan laajempaa kehityskulkua.

Väittelyn harrastamisesta voi saada paljon irti. Se on yksi parhaista keinoista oppia loogista ajattelua ja keskustelutaitoja kiistatilanteita varten, haastaa omia ja muiden näkemyksiä ja sitä kautta saa mahdollisuuden harjoitella esiintymistä yleisön edessä.

Itseilmaisun ja loogisen päättelyn taidoille on kysyntää niin arjessa kuin työelämässä. Kaikista kunnianhimoisimmille ne ovat välttämättömiä taitoja vastuutehtäviä varten.

Olisiko Turussa aika uudelle väittelyseuralle? Ainakin siemen ajatukselle on nyt istutettu!

Kristian Koponen

toimitusharjoittelija

Turun ylioppilaslehti