Lauri Pesonen

Kesän kohokohta itselleni oli ehdottomasti jalkapallon maailmanmestaruuskisat, jotka pelattiin Pohjois-Amerikassa. Ottelut ja fanit löysivät itsensä niin Yhdysvalloista, Kanadasta kuin Meksikosta.

Kisat sisälsivät paljon tapahtumia niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Jalkapallon ystävänä MM-kisat olivat kuitenkin tervetulleet. Varsinkin, kun turnaus oli joukkuemäärältään suurempi kuin koskaan.

Ensiksi kisoihin kohdistuneeseen kritiikkiin. Yhdysvaltojen rajapolitiikka rajoitti kansainvälisten fanien saapumista huomattavasti. Donald Trump ei muutenkaan ole jalkapallopiireissä pidetty henkilö.

Tämän lisäksi viime vuoden lopulla Fifan farssipresidentti Gianni Infantino jakoi Donald Trumpille Fifan rauhanpalkinnon. Myös otteluiden välimatkat herättivät huomiota.

Giannin ja Trumpin suhteen huipennus oli yhdysvaltalaistähden Folarin Balogunin punainen kortti Bosnia ja Herzegovinaa vastaan. Sitä legendaarisesti lykättiin, jotta Balogun pääsi pelaamaan Belgiaa vastaan.
Trumpin suora vaikuttaminen jalkapalloon pelillisesti oli viimeinen niitti. Jopa niille, jotka eivät kansainvälisestä politiikasta muuten piittaa.

MM-kisojen niin sanottu amerikkalaistuminen herätti myös paljon tunteita jalkapallopiireissä. Ilmastoiduilla stadioneilla pidetyt juomatauot, jotka tuntuivat enemmän mainoskatkoilta rikkoivat pelin luonnetta huomattavasti. Usein katkojen jälkeen otteluiden painopiste muuttui huomattavasti.

Loppujen lopuksi finaalin puoliajalla pidetty puoliaikashow sai myös ennakkoon risuja erilaisilla foorumeilla. Omasta mielestäni kyseinen show ei lukeutunut kisojen suurimpien ongelmien joukkoon.

Suomessakin saatiin kokea kisoihin liittyen vastakkainasettelua, kun ottelut näkyivät vuoropäivin Ylen ja MTV:n kanavilla. Mediat täyttyivätkin erilaisista mielipidekirjoituksista, joissa joko kritisoitiin tai ylistettiin milloin ketäkin studion jäsentä.

Kritiikki on toki osa keskustelukulttuuria, mutta vihamieliset ulostulot eivät ole hyväksyttäviä.

Varsinkin asiantuntijoihin kohdistuva sukupuolittunut viha on ehdottomasti tuomittavaa. Toivon todella, että vastaisuudessa tällaista retoriikkaa ei enää keskustelupalstoilla todisteta.

Halventavan kohtelun ja vihamielisten keskustelujen sijaan meidän tulisikin olla kiitollisia siitä, että Yleisradio ja MTV pystyivät yhteistyössä televisioimaan suurimman osan MM-kisoista kaikkien suomalaisten kotikatsomoihin: missä ne sitten jokaisella ikinä olivatkaan.

Itse seurasin kisoja niin kotona, baareissa kuin ulkona. Helsingin Kansalaistorilla sijainnut Fanzone oli erittäin positiivinen lisäys jalkapallokesään. Otteluita oli helppoa seurata isolla porukalla ulkona nauttien samalla kesäisistä säistä.

Yksi kisan kohokohdista itselleni olikin Ranskan ja Irakin välinen ottelu maanantain ja tiistain välisenä yönä keskellä kesäkuuta. Fanzone oli lähes tulkoon täynnä ottelun myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Siitä voidaan kiittää irakilaiskannattajia, jotka olivat sankoin joukoin saapuneet kannattamaan omaa maataan.

Paikalla raikuivat kannatuslaulut ja muutama rumpukin oli saatu paikalle. Ilmassa oli todella urheilujuhlan huumaa. Irakilaisfanit olivat oivaltava muistutus siitä, mistä jalkapallossa todella on kyse: nimittäin yhteisöllisyydestä.

Yhteisöllisyys näkyi toki myös omissa taskuissa. Sosiaaliset mediat täyttyivät jalkapallomeemeistä ja puheenaiheita riitti loputtomiin niin eri pelaajien tuuletuksista kuin fanien huudahduksista. Jopa Ruisrockissa oli omistettu tilaa kisojen katsomiselle, kun anniskelualueiden näytöillä näytettiin illan otteluita livenä.

MM-kisojen suuruutta kuvastaa sen aiheuttama mediaspektaakkeli. Katsomoiden aitiot täyttyivät julkisuuden henkilöistä, muusikoista, poliitikoista ja muista kuuluisista henkilöistä.

Suuret yritykset pyrkivät olemaan osana MM-kisoja sponsoreina. Uskallan myös väittää sosiaalisen median futisbuumin johtaneen siihen, että otteluita seuraamattakin ihmiset päätyivät tietoisiksi kisojen sykähdyttävimmistä tapahtumista.

Kap Verden tuhkimotarina vei kaikkien sydämen ja norjalaisten viikinkisoutu ylitti uutiskynnyksen ympäri maailmaa. Itselleni suurimman vaikutuksen teki Englannin voitot ja sitä seuranneet yhteislaulut Oasisin Wonderwallin merkeissä. Kyseinen kappale päätyikin tästä syystä automatkojeni kuunnelluimmaksi kappaleeksi tänä kesänä.

Pelillisesti MM-kisat aiheuttivat taas tuttuun tyyliin paljon jälkilöylyjä. Historiallisen suuri kaavio nostatti kokonaisottelumäärän ennenkuulumattomaan luokkaan. Sääntömuutokset herättivät myös varttuneimmissa jalkapallofaneissa hämmennystä. Samaan aikaan videotarkastuksen eli VARin käyttö herätti edelleen tunteita eikä punaisilta korteiltakaan vältytty.

MM-kisat ovat tunnetusti myös oivaltava paikka uusille tähdille nostattaa arvoaan. Näistä maineikkaimpana voidaan pitää Norsunluurannikon 19-vuotiasta Yan Diomandea, joka kisojen päätyttyä siirtyi Real Madridiin noin 125 miljoonan euron siirtosummalla. Häntä ja Kap Verden sankareita lukuun ottamatta kisoissa loisti kuitenkin jo merinoituneet maailman huiput.

Jude Bellingham johdatti Englannin kisakoneiston lopulta pronssisijalle. Se on paras sijoitus kolmelle leijonalle sitten vuoden 1966. Kylian Mbappe, Erling Haaland ja Lionel Messi ottivat toisistaan mittaa häikäisevillä suorituksilla läpi kisojen.

Maalikuninkuudesta taisteltiinkin harvinaisen tiukalla tavalla aivan kisojen loppuun asti.

Kenestäkään yksilöstä ei kuitenkaan ollut Espanjan kaatajaksi, joka jatkoi 2024 EM-kisoista tuttua dominanssiaan. Jälleen kerran Espanjan voittamattoman jalkapallon sydämessä olikin kisojen parhaaksi pelaajaksi valittu pelaaja Rodri.

Myös Barcelonaa edustavan nuoren puolustajan Pau Cubarsin otteet ovat mainitsemisen arvoisia. Hänet valittiinkin odotetusti kisojen parhaaksi nuoreksi pelaajaksi.

Minulle ja monille ystävilleni kisat olivat myös tunnearvoltaan unohtumattomat. Suurin osa lapsuuden idoleistamme astuivat oletettavasti viimeisen kerran MM-viheriöille. Kaikkien aikojen paras maalivahti Manuel Neuer palasi Saksan maajoukkueeseen vielä näitä kisoja varten.

Hänen turnauksensa päättyi rangaistuspotkukilpailuun Paraguayta vastaan torjunnoista huolimatta. 40-vuotias Luca Modric oli edelleen Kroatian tärkein pelaaja ja hänen taipaleensa päättyikin draaman täyteisesti Portugalia vastaan pudotuspeleissä. Afrikkalaiset supertähdet Mohammed Salah ja Sadio Mane johtivat omia joukkojaan luultavasti viimeisen kerran.

Salahin Egypti koki karvaan tappion Argentiinalle viime hetken osumilla ja Manen Senegal suli Belgiaa vastaan. Belgiankin niin sanotulle kultaiselle sukupolvelle nämä lienevät olleen viimeiset kisat.

Yksi jalkapallon suurimmista tähdistä koskaan eli Neymar joutui myös jättämään hyvästit Brasilialle. Täysin omaan arvoonsa on kuitenkin vielä nostettava kaksi kaikkien aikojen parasta jalkapalloilijaa.

Cristiano Ronaldon unelma MM-voitosta kaatui lopulta mestareille Espanjalle puolivälierissä. Saman kohtalon sai myös finaalissa kokea hallitsevana mestarina kisoihin saapunut Lionel Messi ja Argentiina.

Jalkapallo on maailman suurin laji. MM-kisat yhdistävät lähes koko maailman nauttimaan urheilun ja yhteisöllisyyden ilosta. Politiikka, draamat ja mediapalstat ovat osa suurta spektaakkelia, mutta kaiken keskiössä on kuitenkin 22 pelaajaa juoksemassa pallon perässä 90 minuutin ajan.