Uusien asioiden kokeileminen on tunnetusti hyväksi mielelle ja ruumiille. Tänä lukuvuonna olen pyrkinyt kokeilemaan mahdollisimman montaa uutta opiskeluun liittyvää asiaa, sillä havahduin syksyllä opiskeluajan lopun yhtäkkiseen materialisoitumiseen.

Ajan rakenteeseen liittyvien pohdintojen ohessa tein siis tietoisen päätöksen ottaa kaikki irti viimeisestä opiskeluvuodesta. Syksyn ja talven aikana olen ensimmäistä kertaa elämässäni osallistunut ainejärjestön kokouseen, pyöräillyt yliopistolle, matkannut toiselle paikkakunnalle sitsaamaan, katsonut kaukoputkella aurinkoa, ja vieraillut itsekseni kansainvälisessä nukketeatterifestivaalissa.

Myönnettäköön, että nämä jälkimmäiset eivät liity kovin olennaisesti opiskelijaelämään tai sen päättymiseen. Ajattelen kuitenkin, että kokeilujen laajentuminen alkuperäisen kentän ulkopuolelle kertoo jotain itse kokeilemisen luonteesta. 

Tiedämme hyvin kuinka uuden asian kokeilemisessa, mutta myös esimerkiksi kirjallisten kurssitöiden kanssa hankalinta on aloittaminen. Edellä mainittujen kokeilujen myötä olen valmis laajentamaan tätä teoriaa koskemaan myös kokeilemisen aloittamista itsessään.

Kun uusien kokeiluiden kanssa pääsee vauhtiin, ei edes ennen jännittävältä tuntuneen asian kokeilemiseen olekaan enää niin suurta kynnystä. Viime viikot ovat olleet elämäntapamuutosten jokavuotista sesonkiaikaa, ja kuten edellisinä vuosina, on monien uusien tapojen elinkaari ehtinyt jo tulla päätökseensä.

Sen sijaan että näkisimme nämä uudenvuodenlupaukset epäonnistuneina, voisimme ajatella niitä kokeiluina, joista voi hyvin siirtyä uusien kokeilujen pariin vielä saman vuoden puolella. Omista kokeiluistani taas aion suosiolla jättää pyöräilyn ja ainejärjestötoiminnan jatkossakin toisille. 

Vuodenvaihdoksen tai edessä häämöttävän opiskelun päätöksen kaltaiset siirtymät saattavat kannustaa monia uusiin kokeiluihin. Onhan tällainen tietysti hieman pinnallista, mutta kaikki motivaation lähteet kannattaa hyödyntää! Toivon itse syksyllä syttyneen kokeiluinspiraation myös säilyvän mukana elämässäni vielä opiskeluajan päätyttyäkin. 

Ja sitten loppupaljastuksen aika. Nokkelimmat lukijat ovatkin saattaneet jo arvata, että tämän kolumnin kirjoittaminen liittyy hyvin konkreettisesti alussa mainitsemiini kokeiluihin.

Tylkkäriin kirjoittaminen onkin ollut kaikin puolin mukavaa, joten ainakin sen kokeilemista voin suositella kaikille kiinnostuneille! 

Jarno Lantta

uskontotieteen opiskelija

Turun yliopisto