Jalmari Salaterä

Hapuilen pussista käsiini herkkupalaa ja nostan sen ilmoille. Puraisen munkkia, jolloin sisällä olevat vadelmahillot tulevat näkyviin. Pureskelen tyytyväisenä herkkupalaa suussani pienemmäksi.

Samalla tunnen, kuinka vaaleanpunainen sokerinen kuorrute sulaa suussani.

Tarkkailen rasvan kyllästämää herkkua kädessäni ja otan ahnaasti toisenkin haukun. Pyyhin kämmenselälläni munkin jättämää rasvaa huuliltani.

Mikään muu tuote ei näytä ajaneen turkulaisia muusta Suomesta näin paljon erilleen.

Reilun neljänsadan kalorin leivonnainen on jakanut kansalaisia kahtia, mutta mistä kiistassa on tarkalleen kyse?

Miksi piispanmunkkia kutsutaan muualla meille turkulaisille vierailla nimillä?

Turku on helppo irvailun kohde sosiaalisessa mediassa. Kestoaiheita ovat funikulaarin jämähtäminen, toriparkkityömaa tai toriparkkityömaan valtaaman keskustan brändääminen Turku Centeriksi.

Sosiaalinen media ja erityisesti Twitter ovat tulleet tunnetuiksi alustoina, joissa keskustelu ottaa helposti kierroksia. Liikenne, ilmastonmuutos, kasvisruoka ja tietysti piispanmunkit puhuttavat kansalaisia.

Twitterissä turkulainen Petri Karvinen on tuttu hahmo piispanmunkkikeskusteluissa. Hän on kuratoitu turkulainen. Karvinen on syntynyt Heidekenillä ja saanut akateemisen kasvatuksen Turun kauppakorkeakoulussa.

Jutun sitaatteja tarkistaessaan hän haluaa huomauttaa, että on myös ollut alivuokralaisena Ressu Redfordin omistamassa studiossa.

Tämän turkulaisemmaksi on vaikea nousta.

Karvisen mukaan piispanmunkkiväännön taustalla ei välttämättä ole Turun ja muun Suomen välinen pystypaini. Kyseessä on muun Suomen kamppailu oman identiteetin hyväksymisestä.

”Minun mielestäni kaikki ovat oikeasti turkulaisia, mutta joillain asian hyväksyminen vain kestää yhden eliniän yli. Suomi on kuitenkin yllättävän metsittynyt jatke Turulle.”

Karvinen kertoo, että ymmärtää tämän vuoksi hyvin piispanmunkin vastustajia ja toivottaa heidät tervetulleeksi turkulaisuuteen. Joillakin oman turkulaisuuden hyväksyminen kestää kauemmin, joillakin vähemmän.

Hänelle piispanmunkit ovat ainoa oikea nimitys leivonnaisille. Kauppahallin vitriineissä munkit olivat piispanmunkkeja jo lapsuudessa.

Näin on aina ollut.

Karvinen halusi yhdistää kauppakorkeasta saadun kaupallisen taipumuksen piispanmunkkeihin. Hän aloitti piispanmunkkien innoittamana oman Piispandex-brändin, jonka alla kasvatti piispanmunkkitietoutta pyöräilyvaatetuksen avulla.

Nimessä yhdistyvät Pohjois-Amerikassa pyöräilijöiden asusteista tunnettu spandex-kauppamerkki sekä tietysti piispanmunkit.

Karvinen on tehnyt piispanmunkkikuosin pyöräilyvaatteista kimppatilauksia ympäri maata. Erilaisia vaate-eriä on valmistunut tähän mennessä kolme.

Mikä saa keski-ikäisen suomalaismiehen tekemään tällaista?

”Lyhyt vastaus on hapen puute. Idea syntyi ehkä hieman liian pitkän pyörälenkin aikana. Olen huomannut, että internetissä pyöräilijöitä yritetään kehua termillä ’spandex’. Tätä kehua pitää kertoa muillekin.”

Suomi ei ole munkkiväännön ainoa maa. Esimerkiksi Saksassa vääntöä käydään erityisesti Berlinerin ja Pfannkuchenin kesken.

Berliner saattaa jonkun mielestä muistuttaa ulkomuodoltaan paljon piispanmunkkia. Molemmat ovat pyöreitä ja sisällä on hilloa. Kuorrutteen sijaan Berlinerissä on kuitenkin päällä tomusokeria.

Munkin nimi vaihtelee alueellisesti. Berliinissä munkki tunnetaan Pfannkuchenina, Pohjois-Saksassa Berlinerinä ja Münchenissä jopa Krapfenina.

Turkulaiseen korvaan saksalainen munkkitaisto kuulostaa tutulta.

Samainen munkkivääntö eksyi joitakin vuosia sitten myös Karvisen sosiaaliseen mediaan. Saksan valtion piispanmunkkipropagandaa, kuten hän tuhahtaa.

Tämän myötä hän ajautui ostamaan Twitteristä mainostilaa Berliinin ja Münchenin alueilta. Mainoskampanjan hän ohjasi omaan Piispandex-kauppaansa.

Kiistahan siitä syntyi.

”Luonnollisesti siitäkin tuli vihapostia Saksasta, kun muutama saksalainen tuli kiroilemaan minun fiidiini, että olen väärässä mukamas.”

Karvinen ei ole ainoa turkulainen, joka on lähtenyt nimikiistaan mukaan. Niin ikään Niko Niinivirta osallistuu ahkerasti samaiseen diskurssiin Twitterin puolella.

Hän kokee, että kyseessä olisi Turun taisto muuta Suomea vastaan. Oikean pääkaupungin pitäisi olla Turku.

Turkuun sijoitettiin Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallinto vuonna 1809 sen jälkeen, kun Ruotsi oli menettänyt Suomen sodassa.

Ainoastaan kolme vuotta myöhemmin Aleksanteri I päätti siirtää hallinnon Helsinkiin. Varsinaisesti hallintokoneisto siirtyi uuteen pääkaupunkiin vasta vuonna 1819.

Yliopistokin siirrettiin Helsinkiin vuonna 1827 sen jälkeen, kun palo oli tuhonnut Turun lähes kokonaan.

Turku on Suomen vanhin kaupunki, ja Niinivirralla munkkikeskustelussa kyse on kotiseutuylpeydestä. Hän on käynyt korkeakoulut Turussa ja syntynyt täällä.

Niinivirta ei ole keksinyt yhtään rationaalista syytä, miksi munkin nimi ei olisi piispanmunkki.

”Oma tutkimukseni vie sinne, että nimi johtaa Turun piispasta eli Mikael Agricolasta. Hän on kirjakielen isä, niin sieltä löytyy varmaan oikea tieto.”

Onko kyse nyt valveutuneen kansalaisen omasta nettitutkimuksesta, joka otti koronapandemian aikana tuulta alleen vai puhutaanko ihan akateemisella pieteetillä tehdystä tutkimuksesta?

Linjan toisesta päästä kuuluu repeilyä.

”No… Jostain sieltä välimaastosta.”

Niinivirta huomaa olleensa nimikiistassa myöhäisherännyt. Sosiaalisen median myötä ongelma tuli hänelle julki.

”Oikeastaan vasta kun tulin someen ja törmäsin muihin kulttuureihin eli viittaan nyt tamperelaisiin ja helsinkiläisiin, niin huomasin, että he puhuvat hassusti ja käyttävät itselleni vieraita termejä.”

Niinivirta on joutunut käymään nimikiistassa vääntöä yksityishenkilöiden kanssa, mutta vastaan on asettunut myös suuryrityksiä.

”Ehkä isoin vihollinen on Fazer. Heidän tuotenimensä on väärä ja sitä löytyy Turustakin. Olen yrittänyt käydä heidän kanssaan neuvotteluja aiheesta.”

Toistaiseksi neuvottelut eivät ole saaneet turkulaisille myötämielistä lopputulosta. Boikottiin hän ei ole kuitenkaan lähtenyt.

Paitsi Hesburgeria vastaan.

Niinivirta ajautui boikottiin tehtyään piispanmunkeista oman lyhyen kyselytutkimuksen. Hän huomasi, että Hesburgerissa käytettiin väärää nimeä munkista. Twitterin puolella yritys viestitti Niinivirralle, että työntekijät saavat käyttää piispanmunkista muitakin nimiä.

Hän kertoo, ettei ole pitkävihainen. Anteeksi on annettu, mutta pettymys jäi.

”Jotenkin odottaisin turkulaiselta ravintolaketjulta enemmän tällaisessa asiassa.”

Ennen kaikkea Niinivirta iloitsee piispanmunkkikeskustelusta sen keveyden takia. Maailmasta löytyy isompiakin epäkohtia.

”Se on mukava kiistelynaihe, koska se on yksi vähiten vakavimmista vakavista asioista, joista voi kiistellä.”

Lyhyt vierailu kampusalueen vähittäiskaupoissa ja kahviloissa vahvistaa Niinivirran havainnon.

Astun Kiinamyllynkadulla K-Market Pippurin ovista sisään. Siellä Fazerin leipomaa piispanmunkkia kaupitellaan väärällä nimellä.

Jatkan matkaani Hämeenkatua alaspäin Naantalin Aurinkoiseen. Hymyilen kuin Naantalin aurinko, sillä vitriinissä makoilee rasvan kyllästämiä piispanmunkkeja siistissä rivissä ja oikealla nimellään.

Matka jatkuu katua alaspäin K-Market Puhakkaan, jossa Fazerin valmistamaa munkkia myydään toistamiseen väärällä nimellä. Tien toisella puolen Sale ei vierailuajankohtana myynyt piispanmunkkeja.

Käännän pyöräni tangon kohti Itäistä Pitkäkatua. Delican opiskelijaravintolan vieressä sijaitsevasta Salesta munkkia oli mahdollista ostaa sen oikealla nimellä. Leivonnainen ei ollut Fazerin käsialaa, vaan Jokioisten leivän tuotos.

Suuntaan vielä lopuksi Ylioppilaskylään. Harpon K-Market Maisteriin sisään, mutta paistopisteellä ei kaupata piispanmunkkeja.

Jäljet johtavat nopeasti sylttytehtaalle. Fazer näyttäisi olevan yhteinen nimittäjä piispanmunkin väärälle nimelle.

Fazer Leipomoiden markkinointipäällikkö Sini Lilja kertoo, että munkkia voi kutsua monella nimellä, mutta Turun ulkopuolella sitä kutsutaan hänen mukaansa muilla nimityksillä.

Fazerilla tuotteita myydään yhden virallisen tuotenimen alla, minkä myötä munkin väärä nimi on levinnyt myös Turkuun. Lilja on kuitenkin valmis tulemaan turkulaisia vastaan.

”Munkkia myydään yksittäisissä pisteissä, joten meidän puolestamme sitä saa myydä vaikka piispanmunkki-nimellä.”

Vuonna 2015 Fazer investoi uuteen munkkilinjaan, joka tuottaa ainoastaan pyöreän muotoisia munkkeja. Tämän myötä ei ole mahdollista tehdä esimerkiksi pitkulaisia munkkeja ainoastaan turkulaisille, ja nimetä niitä piispanmunkeiksi.

Lisäksi pelkästään turkulaisille suunnattu munkki saattaisi jäädä menekiltään liian pieneksi, Lilja laskeskelee.

Turkulaisten tuohtumus nimikiistassa on helppo ymmärtää, jos leivonnaista on aina kutsuttu piispanmunkiksi ja Fazerin tuotenimi on jokin muu, hän pohtii pilke silmäkulmassa.

Lilja myöntää, että Fazerinkin sisälle on muodostunut nimikeskustelussa kaksi kuppikuntaa.

”Meillä on Fazerilla myös turkulaisia töissä.”

Erään tarinan mukaan turkulainen leipuri olisi halunnut kansankielistää munkin nimen 1900-luvun alussa.

Samoihin aikoihin suomalaiset muuttivat kansallismielisesti sukunimiään suomalaiseen muotoon, joten tarina lienee uskottava.

Leipuri nimesi munkin juhlavasti piispanmunkiksi. Olihan Suomen ja Turun arkkipiispan istuin Turussa.

Turussa arkkipiispantalo sijaitsee Piispankadun ja Agricolankadun kulmauksessa, jonne se valmistui vuonna 1887. Tiettävästi arkkipiispan istuin on sijainnut samaisella tontilla jo 1720-luvulta lähtien.

Suomen ja Turun arkkipiispa Tapio Luoma kertoo, että on tottunut käyttämään piispanmunkista sen toista nimeä. Munkin ympärillä vellovasta nimikahnauksesta hän ei ollut aiemmin kuullut.

Luoma valittiin virkaan vuonna 2018. Neljän vuoden aikana hän on päässyt oppimaan paljon turkulaisuudesta. Munkin oikea nimikin on tullut tutuksi.

”Nyt kun olen asunut Turussa muutaman vuoden, niin olen törmännyt tähän, että se on piispanmunkki.”

Mistä nimiväännöstä voisi olla arkkipiispan mielestä kyse? Onko kyseessä entisen ja nykyisen pääkaupungin välinen kiista?

Linjan toisesta päästä kuuluu naurua.

”Minun on kauhean vaikea tietää, mikä on näiden nimitysten taustalla. Ei ainakaan nimitysten perusteella vaikuttaisi olevan Turun ja Helsingin välinen köydenveto vaan pikemminkin Turun ja Berliinin välinen köydenveto.”

Luoma huomauttaa, että Turku on hakenut kautta aikain vaikutteita Keski-Euroopasta. Turku on eurooppalainen kaupunki, jolla on pitkä historia.

Kyseessä ei siis voi olla Helsingin kanssa käytävä kahnaus, koska tällöin munkin vaihtoehtoinen nimi olisi helsinginmunkki, Luoma järkeilee.

Väri kuitenkin paljastaa munkin oikean luonteen.

”Punertava väri munkin päällysteessä viittaa piispaan väriin, joka on vanha piispallinen ja piispan virkaan liittyvä väri. Se näkyy piispan virkapaidassa.”

Muutos nimen ilmaisussa on Luoman mukaan paradigman muutos. Kestää hetken, että ihmiset oppivat oikean nimen.

Ihmisten täytyy hyväksyä se, että rinnakkain elää ainakin tietyn aikaa molempia ilmaisuja, Luoma kertoo.

Uskaltaako tästä kiertelystä kuitenkin vetää johtopäätöksen, että piispanmunkki olisi munkin oikea nimi?

”Minulle [piispanmunkki] käy oikein hyvin. Katsotaan, pystynkö arkikielessä aina muistamaan, että tämähän onkin piispanmunkki.”