Liki kymmenen vuoden tapahtumaketjun myötä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen kohtalo sinetöitiin niin kutsutussa Kampusrauha -tapauksessa Rauman kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.5.2022. Päätös Rauman kampuksen Seminaarinmäen asemakaavamuutoksesta astui voimaan heinäkuun puolessa välissä. Samalla Rauman kaupunki osti Suomen yliopistokiinteistöt Oy:ltä (SYK) kaavamuutoksen yhteydessä tehdyissä kiinteistökaupoissa osan Seminaarinmäen rakennuksista ja tonteista reilulla 1 200 000 €.
Rauman kampuksen kattojärjestö Opekas ry pyrki yhdessä Rauman perinnejärjestö Myllymäen Kilta ry:n kanssa keskustelemaan kaupungin päättäjien kanssa ja hakemaan yhteistä linjaa Seminaarinmäen uudistuksille. Lukuisista keskusteluista ja yrityksistämme huolimatta, näkemyserot olivat merkittävät ja yhteiseen linjaan ei koskaan päästy. Opekas ry:n ja Myllymäen Kilta ry:n näkökulman mukaan Suomen viimeistä seminaaripuutarhaa ja historiallista jo 1800-luvulla käyttöönotettua kampusaluetta olisi tullut varjella opettajankoulutuslaitoksen, yhtenäiskoulu Rauman normaalikoulun ja harjoittelupäiväkoti Rauman Pikkunorssin tärkeänä oppimisympäristönä.
Kaavamuutoksen kannattajien näkemyksen mukaan alueelle olisi tärkeää saada lisää asuin- ja liikehuoneistoja. Näin maallikon silmin epäselväksi jäi syy tälle tarpeelle, fakta kun on, että muuttotappiollisen kaupungin lukuisat liiketilat ja kerrostalohuoneistot ammottavat tyhjyyttään.
Surullisen lopputuloksen jälkeen olen jäänyt kattojärjestömme puheenjohtajana pohtimaan, olisimmeko voineet tehdä jotain enemmän. Olisimmeko voineet murtaa kaavamuutoksen kannattajat, jos olisimme saaneet houkuteltua laajemman joukon opiskelijoita edustamaan ja ajamaan yhteistä etuamme? Olisimmeko saaneet herätettyä kaupunkimme vastustamaan hanketta yhteisessä rintamassa, jos suurempi osa opiskelijoista olisi tarttunut toimeen yhteisen hyvän eteen?
Vuosi vuodelta hallinnon opiskelijaedustajien, järjestötoimijoiden ja opiskelija-aktiivien värvääminen tuntuu olevan yhä vaikeampaa. Samat edustajat toimivat lukuisissa opiskelijajärjestöjen hallituksissa, toimikunnissa ja tehtävissä. Nämä henkilöt edustavat vain murto-osaa koko kampuksen opiskelijamassasta.
Kampusrauha-taistelun jälkeen olen puheenjohtajana herännyt siihen tosiasiaan, että loppupeleissä korkeakoulun toiminta, toiminnan kehittäminen ja ennen kaikkea opiskelijoiden edun ajaminen on meidän opiskelijoiden käsissä. Tämä korostuu erityisesti etäkampuksilla, mutta maailman tilanteen muuttuessa, taloudellisten haasteiden kasvaessa ja digitaalisten toimintojen syrjäyttäessä kontaktiopetusta, on meidän jokaisen taisteltava oikeuksiemme ja ansaittujen toimintojen säilymisen eteen.
Hyvä opiskelija, älä turvaudu siihen ajatukseen, että ”joku muu” kantaa sinun velvollisuutesi, ”joku muu” turvaa sinun opintojesi jatkuvuuden ja ”joku muu” taistelee sinun tulevaisuutesi tähden.
Ja me opiskelijat, jotka jo nyt toimimme lukuisissa vastuutehtävissä, meidän velvollisuutemme on antaa tilaa uudelle verelle. Meidän tehtävämme on pitää huolta, että jokainen opiskelija tuntee olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi uusiin tehtäviin, yhteisöihin ja ympäristöihin. Ennen kuin tuomitsemme sen ehkäpä reilun 95 prosentin opiskelijajoukon, joka ei osallistu korkeakoulun edustus- ja aktiivitehtäviin, tulee meidän ensin katsoa jokaisen peiliin. Meidän tulee tarkastella omaa asennettamme ja pitää huolta avoimen ja uudismielisen ympäristön luomisesta.
Haluan uskoa, että teimme Rauman kampuksella kaikkemme niillä resursseilla ja siinä tilanteessa, mitä käytettävissämme oli. Uudismielisenä puheenjohtajana, haluan kuitenkin tarkastella asiaa näin jälkikäteen kriittisesti. Toivon, että voisin herätellä niin oman kampukseni, kuin teidät muut järjestöt, tiedekunnat ja kampukset kunnianhimoisempaan ajatusmaailmaan. Valmistaudutaa jo nyt tulevaisuuden taisteluihimme – keskitytään avaamaan edustus- ja järjestötoiminta laajemmin useammalle toimijalle rikastaaksemme rivejämme ja vahvistaaksemme vertamme.
Vasta näin jälkikäteen ymmärsin, mitä Kampusrauha ihan oikeasti tarkoittaa. Se ei tarkoita vain eheää fyysistä kampusympäristöä. Se tarkoittaa ennen kaikkea yhteen hiileen puhaltavaa yhteisöä, joka uudismielisesti avaa yhteisönsä kaikille sen jäsenille tuomitsematta ja syrjimättä uusia ja erilaisia näkökantoja.
Me pyysimme, antakaa meille Kampusrauha. Nyt minä pyydän, luodaan yhdessä Kampusrauha.
Annika Lind
puheenjohtaja
Opekas ry
Rauma
