Ada Silander

Kielten sekoittuminen kuohuttaa. Suomen kieleen juurtuu lainasanoja jatkuvasti. Onko suomen kieli vaarassa?

Turun yliopiston fonetiikan professori Maija S. Peltola ei usko ilmiön vaarantavan suomen kielen olemassaoloa. Hän mainitsee kuitenkin, että on tärkeää olla jatkuvasti valveilla sen kanssa, että suomen kieli ei päätyisi pelkäksi koti- ja tunnekieleksi.

–Silloin suomen kielen kehityksessä päädyttäisiin siihen mistä suomen kielen kehityksessä lähdettiin eli siihen, että kotona puhuttiin perheen kesken suomea ja kun haluttiin mennä asioille, puhuttiin muuta kieltä, Peltola kommentoi.

–Siinä mielessä huoli on ihan asiallinen. Kielen muutoshan on aika luonnollinen asia. Se, että maailma muuttuu ja me menemme kielen kanssa siinä vähän mukana, Peltola jatkaa.

Peltola näkee suomen kielen muutoksessa haasteita ja mahdollisuuksia.

–En ole kauhean pelokas muutoksen suhteen. Olen huomannut, että se taitaa olla jo jonkinlainen oma rekisterinsä, missä kaikki kielletty kielessä esiintyy rinnakkain, päällekkäin ja nivoutuneina ja sehän saattaa olla yksi niistä voimista joka laittaa käyntiin vahvasti kielen muutosta.

Peltolan mukaan erityiseksi ongelmakohdaksi voi tulla sukupolvien välinen kuilu.

–Ikääntyneiden voi olla hankala keskustella nuorten kanssa, jos puheen joukossa on mukana vaikkapa kovastikin finglishiä. Toisaalta elävän kielen iso asia onkin myös se, että miten osata käyttää kieltä erilaisissa konteksteissa sen kontekstin vaatimusten mukaisesti, Peltola painottaa.

Peltola ilmaisee käytännön esimerkkinä kielien sekoittamisen kavereitten kesken, mutta sen muuttumisen äidille tai naapurin mummolle puhuttaessa.

–Varmaan osaat jo käyttää kieltä siinä tilanteessa. Tavallaan voisi sanoa, että tällainen kielellinen muutos yksilön kohdalla voi jopa rikastuttaa kieltä, kun niitä rekistereitä tulee enemmän, mutta tämä on nyt tällaista arkipäivän pohdintaa eikä perustu mihinkään omaan tutkimukseen, Peltola toteaa.

Fonetiikan professori kertoo, että yhden tutkijakolleegan tutkineen sitä, miten kielen kehitys ja rekistereiden hallinta ei tule valmiiksi siinä ajassa, kun ajatellaan, että ihmiset osaavat yksilökehityksen myötä jo puhua.

–Varmaan voitaisiin helposti sanoa, että alakouluikäinen osaa hyvin puhua äidinkieltään, mutta se menee pitkälti siihen kahdenkympin ikään ennen kuin ihmisen kokemuspiiri on ollut niin monipuolinen, että se rekistereiden hallinta tulee sille tasolle mitä se on sitten vanhemmalla aikuisiällä.

–Tavallaan se kertoo siitä, että se vaatii elämänkokemuksen ja en tiedä voisiko sitä oikein opettaa, Peltola pohtii.

Peltolan mukaan tämä ilmeni tutkimuksessa, jossa keskusteltiin hälyisessä tilassa. Alle parikymppiset saattoivat puhua ihan tavalliseen tapaansa hirveän hälyn keskellä, kun taas viisikymppiset osasivat puhua tilanteessa hitaammin, kovempaa ja elehtien.

–Tietysti koulussa harjoitellaan sitä rekisterin hallintaa, kun esimerkiksi tulee lukea ja kirjoittaa eri tyylilajien tekstejä.

Kieleen liittyvät kysymykset ovat yhteiskunnallisesti merkityksellisiä. Peltola korostaa vielä, että ei ole huolissaan suomen kielen tulevaisuudesta.

–Mielestäni on hienoa, että ihmiset käyttävät kieliä monipuolisesti ja soveltaen. Hyvä kielen hallinta edellyttää sitä, että tietää milloin minkäkin laista kieltä on hyväksyttävää käyttää, Peltola tiivistää.

–Joillain ihmisillä on taito mennä juuri rajoilla siinä kielenkäytössä, osataan ottaa pieniä vapauksia. Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja käyttää kieltä ja usein mietin, että onko se tiedostettua riskinottoa vai tiedostamatonta, tai onko sekin seurausta siitä, että ollaan totuttu, että näin tehdään, Peltola päättää.