Toimitus
Turun yliopiston opiskelijat Inari Karppinen ja Aarni Ronkainen tavoittelevat menestystä suunnistuksen kansainvälisillä kilpakentillä samalla, kun rakentavat tulevaisuuttaan yliopisto-opintojen kautta. Se vaatii kurinalaisuutta, mutta myös kykyä tehdä valintoja.
Maailmancup-edustus, SM-mitali, paikka Suomen kärjen tuntumassa ja kesällä palkintokaappiin kertynyt opiskelijoiden MM-kultamitali ovat saavutuksia, joista monet urheilijat haaveilevat.
Turun kauppakorkeakoulussa opiskelevalle Inari Karppiselle merkittävin oivallus on kuitenkin hahmottunut kuluneena vuonna jostain aivan muualta.
–Olen löytänyt ihan uuden urheilun nautinnon tason. Väittäisin, että se tuntuu jopa suuremmalta asialta kuin yksittäiset tulokset, Karppinen kertoo.
Espoosta Turkuun opintojen perässä muuttanut Karppinen opiskelee parhaillaan kauppatieteitä kolmatta vuotta.
Suunnistus on kuulunut hänen elämäänsä kymmenen vuoden ajan. Niistä noin puolet on mennyt tavoitteellisen harjoittelun parissa.
Lajin pariin espoolaistaustainen urheilija kertoo päätyneensä monen sattuman kautta. Juokseminen ja erilaiset pallopelit kuuluivat lapsuuteen, mutta vähitellen yksilöurheilun mahdollisuus ottaa vastuu omasta tekemisestä alkoi houkutella entistä enemmän.
–Siinä viehätti, kun voi olla täysin itse vastuussa tuloksestaan. Päästessäni vanhempieni kautta suunnistuksen pariin tiesin nopeasti löytäneeni oman lajini.
Karppinen on saanut myös kokea millaista on kilpailla Suomen väreissä.
–Se on todella merkityksellistä ja iso etuoikeus. Silloin ei edusta vain itseään, vaan myös Suomea. Sellaisten hetkien takia tätä tekee.
Opiskelun ja huippu-urheilun yhdistäminen vaatii tarkkaa suunnittelua. Harjoitukset määrittävät pitkälti päivien rakenteen. Muu tekeminen sovitetaan niiden ympärille
–Kalenteria pitää päivittää ja suunnitella jatkuvasti, jotta kaikelle on aikaa, Karppinen toteaa.
Kauppatieteilijän mukaan Turun yliopiston käytännöt ovat helpottaneet kaksoisuran toteuttamista. Kilpailumatkojen vuoksi opintojen suorittamiseen on ollut mahdollista saada joustoa. Apua on irronnut myös opintotoimistosta opintojen suunnitteluun.
Viimeisten kausien aikana Karppinen on oppinut myös suhtautumaan tekemiseensä uudella tavalla.
–Olen joutunut opettelemaan realismia ja luopumaan perfektionismista.
–Kaikkea ei voi tehdä täydellisesti. Riittää, että tekee parhaansa ja hoitaa asiat ajallaan.
Urheilun ja opiskelun välillä kulkee hänen mukaansa selvä yhteys. Kilpailuissa kehittyneet taidot näkyvät opiskelumaailmassa ja myös toisinpäin.
–Urheilu on opettanut sitkeyttä sekä epävarmuuden ja epäonnistumisten käsittelyä. Opiskelu on tuonut tekemiseeni analyyttisyyttä ja säntillisyyttä, joista on hyötyä myös urheilussa.
Seuraavina kausina Karppinen tavoittelee menestystä kansainvälisillä suunnistuskentillä. Työelämä odottaa myöhemmin, mutta tavoitteet ovat sielläkin korkealla.
–Kun sitten jossain kohdassa urheilu-ura loppuu ennemmin tai myöhemmin, niin ehdottomasti panostan työuraan. Toivottavasti sielläkin pääsen pitkälle, Karppinen sanoo.
Urheilijan sekä opiskelijan alkuja Karppinen kannustaa unelmoimaan korkealle. Samalla tulee osata muistaa huolehtia omasta jaksamisesta.
–Kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin muut.
Jämsänkoskelta kotoisin oleva Aarni Ronkainen elää vastaavasti arkea, jossa yhdistyvät suunnistus, matematiikka ja tilastotiede.
Ronkainen muutti armeijan jälkeen Turkuun yliopistolle opiskelemaan. Hän on pienestä pitäen harrastanut kaikenlaisia urheilulajeja. Niistä suunnistus kehittyi pikkuhiljaa mieluisimmaksi ja lähimmäksi sydäntä.
–Jämsässä oli siihen hyvät puitteet ja maastot, tarkentaa Ronkainen lajivalintansa taustoja.
23-vuotias jämsäläinen on jo nuorella iällä päässyt edustamaan Suomea kansainvälisissä kilpailuissa. Pari kuukautta sitten Ronkainen tuli valituksi ensimmäistä kertaa suunnistuksen MM-kilpailuihin. Siellä hän juoksi henkilökohtaisessa sprinttikilpailussa sijalle 15.
Ronkaisen aiempiin saavutuksiin kuuluu myös 18-vuotiaiden Euroopan mestaruus pitkällä matkalla.
–On aina kunnia, kun saa laittaa Suomi-verkkarit päälle. Kisat ovat lopulta aika samanlaisia kuin muutkin kisat, mutta taso on maailmancupeissa kovempi ja maastot ulkomailla erilaisia kuin Suomessa.
Huippu-urheilu ja yliopisto-opinnot eivät yhdisty ilman kompromisseja. Ronkaisen arki rakentuu harjoitusten ja luentosalien välille, jossa ajankäyttö ratkaisee paljon.
–Arki on erilaista verrattuna monien muiden opiskelijoiden arkeen.
–Opintojen suhteen en yritä tehdä mitään ihmeitä, vaan edetään vähän normaalia rauhallisemmin, että ehtii urheilla, hän kertoo.
Tasapainon löytäminen ei ole aina helppoa. Päiviin mahtuu tilanteita, joissa pitäisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan.
–Silloin täytyy vain etsiä ratkaisu, esimerkiksi siirtää tenttejä tai sopia asioita uudelleen.
Urheilun ja opiskelun yhdistämisessä on toki haasteensa, mutta myös etunsa. Ronkainen näkee, että molemmat tukevat toisiaan omilla tavoillaan.
–Urheilusta olen oppinut työmoraalia ja kurinalaisuutta. Jos haluaa olla hyvä, se ei tule itsestään, vaan työn kautta.
–Sama pätee opiskeluun. Jos haluaa päästä kurssista läpi, täytyy tehdä se työ mitä se vaatii.
Tulevaisuuden tavoitteet ovat opiskelijalla urheilun suhteen selkeät. Lapsuuden haaveet maailmanmestaruudesta sekä Jukolan viestin voittamisesta elävät edelleen vahvana.
Työuran suhteen Ronkainen ei vielä tiedä tarkkaa suuntaa, mutta toive on selvä:
–Totta kai haluan sitten aikanaan saada itselleni työn, josta tykkään ja jota nautin tehdä, Ronkainen toteaa.
Nuorille, jotka haaveilevat sekä urheilusta että opiskelusta Ronkainen antaa realistisen, mutta kannustavan viestin.
–Asioista joutuu luopumaan. On oltava valmis heittäytymään. Kaikkea ei voi tehdä täysillä samaan aikaan.
–Mutta uskon, että jos jaksaa treenata ja tehdä töitä pitkäjänteisesti, se palkitsee kyllä.
Samalla hän nostaa esille sen, että elämänvalinnat tuovat paljon takaisin: kokemuksia, kaverisuhteita ja mahdollisuuksia, joita ei muuten syntyisi.
Huippu-urheilijan ja opiskelijan kaksoiselämässa tärkeää on lopulta molemmilla osa-alueilla sama asia. Se on halu tehdä töitä sen eteen, mitä oikeasti haluaa.
