Toimitus

Turun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerin rooli on perinteisesti ollut paljon enemmän kuin pelkkä hallinnollinen tehtävä. Se on näköalapaikka opiskelijapolitiikkaan ja laajemmin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Tässä jutussa ääneen pääsee kolme entistä TYYn pääsihteeriä kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kun he katsovat taaksepäin, kokemuksista piirtyy mielenkiintoinen kuva aikakausien kysymyksistä ja ylioppilaskunnan pidemmistä kehityssuunnista.

Suomen pääministerinä ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana työskentelevä Petteri Orpo muistelee ylioppilaskunta-aikaansa lämmöllä.

1990-luvulla Turun ylioppilaskunnan pääsihteerinä toiminut Orpo kuvailee pestiä edelleen yhdellä sanalla: supermielenkiintoinen.

–Se on nostalginen aika. Tykkäsin tosi paljon pääsihteeriajasta, Orpo sanoo.

Orpon tie pääsihteerinä alkoi kesällä 1994 virkaatekevänä pääsihteerinä edeltäjän siirryttyä Suomen yliopppilaskuntien liiton palvelukseen. Syksyllä hänet valittiin varsinaisen pääsihteerin tehtävään.

Orpon taustalla oli opiskelija-aktiivin ura. Hän oli aloittanut samana vuonna ylioppilaskunnan hallituksessa koulutuspoliittisena vastaavana ja toiminut aiemmin edustajistossa sekä ainejärjestöissä.

–Kun aloitin taloustieteen opinnot, menin heti mukaan ainejärjestötoimintaan. Se vei mukanaan. Luottamustehtävien listaan kertyi muun muassa AJK:n eli Ainejärjestökeskuksen bilepaikan puheenjohtajuus.

Orpo kuvailee pääsihteerin roolia yhdistelmäksi hallinnollista perustyötä ja aloitteellista vaikuttamista.

–Perustyö on hoitaa rutiinit ja hallinto. Samalla työssä pystyy tuomaan ylioppilaskunnan hallituksen pöydälle uusia avauksia. Hallitus voi niitä sitten viedä eteenpäin tai antaa pääsihteerille mandaatin toimia.

1990-luku oli opiskelijapolitiikassa murroksen aikaa. Keskeisiä teemoja olivat opiskelijoiden toimeentulo ja opintotuki. Samalla myös koko korkeakoulukentän uudistuminen herätti ajatuksia.

–Ammattikorkeakouluja perustettiin. Yliopistoissa oltiin siitä aika hermostuneita. Keskustelu kävi kuumana opiskelijajärjestöissä.

Jälkikäteen Orpo arvioi suhtautumisen olleen jopa turhankin kriittistä.

–Kyllä sen on aika osoittautunut aivan oikeaksi ratkaisuksi. Laaja korkeakoulukenttä on ollut hyvä asia. Oltiin silloin aika lyhytnäköisiä.

Orpon mukaan yliopisto vaikutti olevan tuolloin muutenkin varsin eristäytynyt ja omissa oloissaan ympäröivästä yhteiskunnasta.

–Me ruvettiin avaamaan opiskelijoiden ja kaupungin välistä suhdetta.

Yhteistyö yliopiston johdon kanssa oli hänen mukaansa tiivistä ja mutkatonta. Valtakunnallisesti yhteyksiä pidettiin aktiivisesti poliittisiin päättäjiin.

Yksi Orpon pääsihteeriuran merkittävimmistä päätöksistä syntyi käytännön ongelmasta. Iskerin ravintolan toimija teki konkurssin ja tilanne vaati ratkaisua.

–Kävelin Ylioppilaskyläsäätiöön ja sanoin toimitusjohtajalle, että haluan vuokrata tilan opiskelijaravintolaa varten. Vastaus oli, että hullu idea.

Ajatus kuitenkin eteni, ja siitä käynnistyi TYYn omistama ylioppilaskunnan oma ruokailutoiminta.

–Se kasvoi myöhemmin Unicaksi. Alku ei ollut helppo, mutta siitä tuli iso kokonaisuus ja merkittävä osa ylioppilaskunnan toimintaa. Olen siitä ylpeä.

Entisen pääsihteerin mukaan ylioppilaskunnan toimintaympäristö on muuttunut vuosien saatossa. Samalla kun yliopisto on avautunut kaupunkiin päin, opiskelijoiden kiinnostus ylioppilaskunnan toimintaan on hänen käsityksensä mukaan heikentynyt.

–Ehkä yhteisöllisyys ei ole enää yliopistolla samanlaista kuin omana aikanani, hän pohtii.

Orpo korostaa, että ylioppilaskunnassa tehdään myös näkyvien tapahtumien lisäksi paljon näkymätöntä, mutta tärkeää työtä.

–Edunvalvonta ja vaikuttamistyö ovat äärettömän arvokkaita, vaikka ne eivät aina näykään opiskelijoille.

Tulevaisuudessa Orposta ylioppilaskuntien suurin haaste liittyy opiskelijoiden ajasta ja huomiosta kilpailemiseen.

–Ylioppilaskunnan toiminnan pitää lunastaa joka päivä oikeutuksensa. On pystyttävä vastaamaan jäsenten tarpeisiin tässä ajassa. Jos sitä ei koeta merkitykselliseksi, tuki häviää.

Lopuksi ohje sekä nykyisille että tuleville pääsihteereille on selkeä.

–Ei kannata jäädä toimistoon. Pitää liikkua kaupungilla, tavata päättäjiä sekä sidosryhmiä ja hakea uusia ideoita.

Nykyään Lahden kaupunginjohtajana työskentelevä Niko Kyynäräinen toimi Turun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä vuosina 2006–2007. Kyseisenä aikana organisaatio oli kasvun kynnyksellä.

Hänen matkansa tehtävään kulki pitkän opiskelijapoliittisen kokemuksen kautta.

–Olin ollut mukana opiskelijapolitiikassa jo vuosituhannen alusta lähtien, Aloitin ainejärjestön puheenjohtajana, jatkoin edustajistoon ja sieltä TYYn hallitukseen. Vuonna 2005 toimin vielä SYL:n hallituksessa. Siitä polku vei pääsihteeriksi, Kyynäräinen kertoo.

Kyynäräisen mukaan hänen pääsihteerikaudellaan TYY oli siirtymässä entistä ammattimaisempaan suuntaan. Henkilöstörakennetta kehitettiin ja toimintaa vakautettiin.

–Silloin pääsihteerien sopimukset olivat määräaikaisia, yleensä 2+1 vuotta. Juuri tuolloin alettiin siirtyä kohti pysyvämpiä ratkaisuja. Henkilöstöä ammattimaistettiin entisestään ja toiminta kehittyi.

Samalla taustalla vaikuttivat laajemmat muutokset korkeakoulukentässä, kuten valmistautuminen yliopistojen yhdistymisprosesseihin ja keskustelu opintoaikojen rajaamisesta. Taloudellisesti ylioppilaskunnassa elettiin vakaata kasvun aikaa liiketoiminnan puolella.

–Unica ja sijoitusomaisuus kasvoivat tasaisesti. Pääsihteeri toimi tuolloin myös Universitas-yhtiön toimitusjohtajana, joten vastuu omaisuuden hallinnasta oli keskeinen osa työtä.

Kyynäräinen kuvaa pääsihteerin roolia ennen kaikkea huolehtimiseksi siitä, että toiminta on taloudellisesti ja toiminnallisesti kestävällä pohjalla.

–Se on tavallaan jatkuvuuden varmistamista. Korostan toimitusjohtajaroolia yhtiön puolella.

–Yliopiston johdon kanssa tavattiin kuukausittain lounaalla. Suhde oli hyvä, vaikka yksittäisissä tiedekunnissa saattoi ollakin enemmän kitkaa.

Yhtenä keskeisenä keskusteluteemana hän nostaa esiin eläkeuudistuksen vaikutukset yliopistoihin. Myös kaupunkiin päin yhteistyö muuttui alati ylioppilaskunnassa strategisemmaksi.

–Kävimme rehtorin kanssa paljon keskusteluja mitä uudistus voisi tarkoittaa yliopiston tulevaisuudelle, myös mahdollisista negatiivisista vaikutuksista.

–Opiskelijapoliittista ohjelmaa oli tehty jo aiemmin, mutta tuolloin yhteistyö syveni. Kaupungissa ymmärrettiin entistä paremmin opiskelijoiden merkitys.

Valtakunnallisella tasolla TYY vaikutti pitkälti Suomen ylioppilaskuntien liiton kautta. Kyynäräisen mukaan opiskelijaliikkeen luonne vaihtelee ajassa.

–Omana aikani puoluepolitiikka oli vahvasti läsnä. Se toi opiskelijat aktiivisesti mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

–Painotukset elävät. Jokin asia silti säilyy. Yhteisöllisyys ja järjestötoiminta ovat pysyviä elementtejä.

Kyynäräisestä edunvalvontaa tehdään valtavasti kulisseissa. Arjessa ratkotaan jatkuvasti erilaisia tilanteita ja haetaan vaihtoehtoja, erityisesti silloin kun resursseja joudutaan karsimaan.

Jälkikäteen tarkasteltuna Kyynäräinen näkee myös pääsihteeritaipaleeltaan kehityskohteita.

–Yhtiöpuolen ammattimaistamista olisi voinut tehdä nopeammin. Siinä olisi ollut varaa edetä ripeämmin.

Toinen keskeinen huomio liittyy työn määrään suhteessa palkkiotasoihin.

–Kyllähän se oli aika lailla sellaista aamusta iltaan myöhään tekemistä, kokonaisvaltaista kaikin puolin.

Kyynäräinen toivoo ylioppilaskunnille vahvaa yhteiskunnallista roolia myös jatkossa.

–Nuorten äänen pitäisi kuulua päätöksenteossa nykyistä enemmän. Ylioppilaskunnilla on tärkeä rooli tulevaisuuden suuntaa koskevassa keskustelussa.

Hänen neuvonsa tuleville pääsihteereille on yksinkertainen.

–Ylioppilaskunta on pieni organisaatio, mutta sen ympärillä on valtava verkosto osaamista. Kannattaa tarttua puhelimeen.

Turun yliopiston ylioppilaskunnassa vuosina 2013 sekä 2015–2019 pääsihteerin tehtävässä toiminut Rauli Elenius päätyi rooliin kahteen otteeseen. Ensin sijaiseksi ja myöhemmin varsinaiseksi pääsihteeriksi.

Eleniuksen suvulla on pitkät perinteet ylioppilaskunnassa. Hänen isoisänsä Eero Elenius on ollut 50-luvulta 80-luvulle ylioppilaskunnan esimiehenä. Myös ylioppilaskunnan taukotila kantaa suvun nimeä.

Eleniuksen väylä tehtävään kulki luottamustoimien kautta. Hän oli toiminut ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana vuonna 2011 ja edustajiston varapuheenjohtajana vuonna 2012.

Kun silloinen pääsihteeri Toni Nyström jäi opintovapaalle viimeistelemään graduaan, Elenius haki noin kymmenen kuukauden mittaiseen sijaisuuteen.

–Hain siihen, koska pidin organisaatiosta. Näin siinä myös kehittämisen kohteita, ja työ tuntui luontevalta, hän muistelee.

Nyström palasi hetkeksi tehtävään, mutta irtisanoutui myöhemmin. Elenius haki paikkaa uudelleen ja aloitti varsinaisena pääsihteerinä vuoden 2015 alussa.

Muodollisesti pääsihteeri on ylioppilaskunnan virkakoneiston johtaja. Hallitus johtaa poliittista kokonaisuutta, mutta henkilöstö toimii pääsihteerin alaisuudessa.

Käytännössä työ tarkoittaa myös tiivistä yhteistyötä opiskelijapäättäjien kanssa. Hallituksissa on usein opiskelijoita, joilla ei ole vielä paljon kokemusta organisaation johtamisesta.

–Keskimäärin hallituksessa on kokemattomampaa porukkaa kuin pääsihteeri. Siksi valmistelu ja päätöksenteko tapahtuvat pitkälti yhteistyössä.

Monet opiskelijapolitiikan kysymykset toistuvat vuodesta toiseen. Eleniuksen kaudella keskusteltiin samoista teemoista, joita ylioppilaskunnassa oli käsitelty jo pitkään. Ja joita käsitellään myös yhä.

Yksi näkyvimmistä oli ylioppilaskunnan kirjaston tulevaisuus. Sen lakkauttamisesta päätettiin vuonna 2014, jolloin Elenius ei vielä ollut varsinaisessa tehtävässä, mutta käytännön toteutus jäi hänen vastuulleen.

Toinen jatkuva kiistakysymys oli ylioppilaskuntien pakkojäsenyys sekä Turun ylioppilaskunnan jäsenyys Opiskelijoiden liikuntaliitossa.

–OLL-jäsenyys oli sellainen asia, joka tuli edustajistossa käsittelyyn monta kertaa.

Arjen tasolla tärkeimpiä kysymyksiä olivat kuitenkin tilat. Kaikki ylioppilastalot remontoitiin yksi kerrallaan, mikä vaikutti järjestötiloihin ja tapahtumapaikkoihin.

–Opiskelijatilat olivat tosi iso keskustelu. Silloin päätettiin ottaa Q-talo käyttöön. Järjestö- ja biletilat olivat paljon esillä.

Eleniuksen mukaan ylioppilaskunnan ja Turun yliopiston suhteet olivat hänen kaudellaan hyvät.

Yhteistyötä tehtiin paljon opiskelijoita koskevissa työryhmissä, ja ylioppilaskunta pystyi tekemään myös omia aloitteitaan. Myös kaupungin kanssa yhteydenpito tiivistyi.

–Kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja oli entinen TYYn toimija, yhteydenpitoa lämmiteltiin enemmän.

Valtakunnallisella tasolla tärkein kanava oli Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL. Turun ylioppilaskunta oli aktiivinen myös siellä.

Moni opiskelija ei välttämättä näe ylioppilaskunnan arkea kovin läheltä. Elenius pohtii, että osa näkyvyydestä on vuosien aikana vähentynyt.

–Palvelupiste ei ole enää joka päivä auki. Se voi vaikuttaa siihen, että opiskelijat eivät näe ylioppilaskuntaa samalla tavalla kuin ennen.

Samalla suuri osa työstä tapahtuu muutenkin kulisseissa, vaikuttamisena yliopiston päätöksentekoon tai ainejärjestöjen tukemisena.

–Ne eivät näy opiskelijalle, jos ei itse ole mukana järjestötoiminnassa.

Kaikki muutokset eivät ole suuria poliittisia linjauksia. Yksi Eleniuksen kauden käytännön uudistuksista oli ylioppilaskunnan toimiston remontti.

Aiemmin palvelupiste oli lähinnä luukku, jonka toisella puolella kansliasihteeri palveli opiskelijoita. Kun palvelu loppui, luukku meni kiinni. Remontissa tilasta tehtiin avoimempi ja kutsuvampi.

–Paikka oli paljon nukkavierumpi ennen. Palvelupisteestä haluttiin tehdä houkuttelevampi.

Jälkikäteen Elenius kuitenkin pohtii kuinka tärkeä muutos oli pitkällä aikavälillä.

–Jos digitaaliset kanavat ovat jatkossa se ensisijainen tapa asioida, niin ehkä se ei ollutkaan niin keskeinen asia.

Ylioppilaskunnan perustehtävä ei Eleniuksen mukaan ole vuosien aikana muuttunut. Eikä todennäköisesti muutu tulevaisuudessakaan.

Opiskeluaika on elämässä lyhyt vaihe, mutta samalla tärkeä sosiaalisten suhteiden ja verkostojen rakentamisen kannalta.

–Tarvitaan yhteisö, joka kokoaa ihmisiä yhteen. Monille se on harrasteporukka tai vastaava.