Kimmo Kaakinen

Tupa alkaa olla täynnä, kun Tommi Laitinen valmistautuu aloittamaan visailun Bar Bristolissa.

–Parhaimmillaan täällä on ollut 24 joukkuetta eli lähes sata ihmistä, Laitinen kertoo. Laitinen toimii yrittäjänä Tapahtumatuotanto Neron vastuuhenkilönä. Bar Bristol on yksi kuudesta turkulaisbaarista, joissa Laitisen visoja tällä hetkellä pyörii säännöllisesti.

Laitinen on toiminut visaisäntänä jo vuodesta 2008, aluksi freelancerina paikallisille baareille. Toiminta muuttui vähitellen ammattimaisemmaksi ja vuonna 2021 hän perusti visatoiminnalleen yrityksen.

Tie täyspäiväiseksi visailuyrittäjäksi ja -isännäksi on kuitenkin ollut pitkä ja monivaiheinen. Aivan aluksi Laitinen istui itse visapöydissä lähinnä musavisoissa.

–Eipä minusta hirveästi ollut hyötyä omalle joukkueelleni, mutta hauskaa oli, hän nauraa.

Jossain vaiheessa visatoiminnan pyörittäjät kysyivät vapaaehtoista kysymysten laatijaa.

–Suostuin ja päädyin tekemään puolet koko kauden kysymyksistä. Se sujui hyvin, ja vuotta myöhemmin juontaja lopetti. Silloin kysyttiin, että haluaisinko alkaa kysymysten laatimisen lisäksi juontamaan visoja.

Esiintyminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Laitinen kertoo, että ei ollut tottunut sosiaalisiin tilanteisiin, baariympäristöön, saatikka humalaisiin ihmisiin. Jännitys oli aluksi kova.

–Ekalta keikalta muistan lähinnä paniikin ja sen, että hikoilin paljon. Omaa oloa helpotti, kun sanoin heti aluksi, että jos on jotain kommentoitavaa, antakaa palaute suoraan.

Tuon hikisen illan jälkeen Laitinen on oman karkean arvionsa mukaan juontanut yli 1200 ja tuottanut yli tuhat Nero-sarjan visaa. Vuodesta 2018 Nero-visojen kysymyksiä on esitetty yli 35 000.

Kaikkien visojen kysymysmäärää on hänen mukaansa mahdotonta edes arvioida.

Ennen visaisännäksi ryhtymistä Laitinen opiskeli media-alaa ja markkinointia. Hän päätyi lopulta Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotiedettä.

Laitinen työskenteli vuosia yliopiston tuntiopettajana ja valmisteli myös artikkeliväitöstä.

Pitkä yliopistotausta on ollut hyödyksi visatyössä etenkin tiedonhankinnassa, kriittisessä ajattelussa ja toiminnan kehittämisessä. Eniten oppia on kuitenkin kertynyt omasta visailukokemuksesta.

–Siitä on oppinut, millaiset kysymykset toimivat ja mitkä eivät. Parhaissa kysymyksissä on yllättävä tulokulma ja niissä joutuu vähän miettimään, mutta ne eivät saa olla liian helppoja tai liian vaikeita. Monivalinnoissa parhaat hetket syntyvät, kun vastaus on kahden vaihtoehdon välissä, Laitinen tarkentaa.

Huonoja kysymyksiä ovat Laitisen mukaan sellaiset, joihin kenelläkään ei voi olla mitään tietoa tai vaihtoehtoisesti sellaiset, joihin kaikki tietävät vastauksen heti.

Visaisännän ja -tuottajan arki on monipuolista ja yllättävän työlästä. Visaillat ovat ainoat säännölliset työajat, mutta valmistelutyö vie suuren osan viikosta.

–Paljon pitää olla yhteydessä visapaikkoihin, markkinointiin menee aikaa ja kotisivuja pitää päivittää säännöllisesti, Laitinen kertoo.

Erityisesti musavisat vaativat Laitisen mukaan toteutukseensa paljon taustatyötä.

–Kokonaisuudessaan yhden musavisan tekemiseen käytettyä aikaa on vaikea arvioida. Ensin pitää olla ideoita, joiden ympärille visa rakentuu ja sen jälkeen tiedonhakuun ja musiikkinäytteiden äänittämiseen kuluu valtavasti aikaa.

Kysymyksiä ei voi myöskään kierrättää samoissa paikoissa, sillä moni visailija käy visoissa viikosta toiseen. Kaupungin kirjaston penkit ovatkin tulleet vuosien varrella Laitiselle tutuiksi.

Laitisen panostus kysymysten laatimiseen näkyy Tapahtumatuotanto Neron palautteissa. Hänen laatimiaan ja vetämiään visailuja pidetään yleisesti erinomaisina sekä ensikertalaisten, että kokeneempien kisailijoiden keskuudessa.

Laitinen vetää monenlaisia visoja. Valikoimaan kuuluu yleistietovisoja, musavisoja, viihdevisoja ja erikoisvisoja. Baarien ja ravintoloiden lisäksi visoja on tilattu muun muassa polttareihin, oppilaskuntien tapahtumiin ja syntymäpäiville.

Baareissa ja ravintoloissa säännöllisesti järjestettäviin visoihin osallistumisen kynnys on matala. Ne ovat ilmaisia, vaikka baarit toki toivovatkin osallistujien tilaavan jotain tiskiltä.

Voittajille on usein luvassa palkinto, mutta sen arvo vaihtelee.

–Palkinnot tuskin vetävät ihmisiä paikalle. Opiskelijat ovat kuitenkin löytäneet visat hyvin ja tykkäävät käydä niissä. Valitettavasti vaihto-opiskelijoita ei ole liiaksi ollut, vaikka Proffan kellarissa järjestetäänkin kuukausittainen yleistietovisa englanniksi, Laitinen sanoo.

Lopuksi on tietenkin kysyttävä, voittaisiko kolmella vuosikymmenellä kisoja vetänyt visaisäntä ylivoimaisesti minkä tahansa visailun.

–En todellakaan voittaisi. Yleistietovisoissa heikkouteni ovat historiassa ja luonnontieteissä. Heikkouksia on myös musatiedoissa, vaikka niitä olen pisimpään tehnyt, Laitinen paljastaa.

Siksipä visoihin ei kannata tulla yksin. Parhaat joukkueet koostuvat eri-ikäisistä ja eri aloilta tulevista ihmisistä.

–Loppujen lopuksi visoissa tärkeintä ei ole voitto, vaan tapahtumien sosiaalinen yhdessäolo.