Turun yliopisto suunnittelee humanistiseen tiedekuntaan kohdistuvia leikkauksia osana uutta talouden tasapainottamisen ohjelmaansa. Esitettyihin säästösuunnitelmiin kuuluu klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin professuurin lakkautus ja oppiaineen muuttaminen sivuaineeksi.

Lisäksi suunnitelmissa on listattu venäjän kielen sivuaineen poisto, italian kielen muuttaminen sivuaineeksi, saksan ja ranskan kielen aloituspaikkojen vähentäminen, folkloristiikan ja etnologian yhdistäminen ja arkeologian oppiaineen profiilin muuttaminen lähemmäksi luonnontieteitä.

Tämä on räikeän läpinäkyvä osoitus Turun yliopiston nykyisestä arvomaailmasta. Leikkausten kohdistaminen erityisesti pieniin humanistisiin oppiaineisiin kertoo arvostuksen puutteesta humanistisia tieteitä kohtaan.

Erityisen epämiellyttävää on, että neuvotteluita on käyty suljettujen ovien takana ja tietoa on pimitetty sekä henkilökunnalta että opiskelijoilta. Yliopiston johdon toiminta on ollut kaikkea muuta kuin avointa. Niin opiskelijat, henkilökunta kuin jopa yliopiston lahjoittajatkin ovat saaneet lukea uusimmista käänteistä vasta sanomalehdistä. Tämä on kaikkea sitä vastaan, mitä yliopistomaailma ja tiedeyhteisö edustaa.

Turun yliopiston yksi argumentti oppiaineemme lakkauttamiseen on aineen alijäämäisyys ja tutkintojen vähäisyys. Yliopisto on kuitenkin aiheuttanut tämän tilanteen omilla toimillaan. Luentoopetusta ja henkilökuntaa on vähennetty vuosien varrella budjettia kiristettäessä niin, että iso osa opinnoista on nyt itsenäisiä ja henkilökunnan suhteellinen opetusvastuu on kasvanut huomattavasti.

Tämä on suunnattoman kuormittavaa yksittäisten opiskelijoiden kannalta, eikä siis ole ihme, että valmistuminen viivästyy valtavan työmäärän kaatuessa opiskelijoiden omalle vastuulle. Sekä henkilökunta että opiskelijat on ajettu tässä tilanteessa ahtaalle. On erittäin kyseenalaista, että tutkintojen vähyyden aiheuttama vaje vähenisi tutkinnon lakkauttamisella. Vajeen korjaaminen on mahdotonta ilman, että sisään ei otettaisi enää uusia tutkintoa suorittavia opiskelijoita.

Näillä suunnitelmillaan Turun yliopisto on paljastanut, mitkä sen todelliset arvot ovat. Kansainvälistyminen, tieteen arvostus ja yhteisöllisyys on vain sanahelinää talouden tasapainottamissuunnitelmien valossa.

Todellisuudessa näyttää siltä, että yliopisto ei halua tukea aineita, joita se ei itse näe arvokkaina. Miten näiden aineiden ja tieteenalojen on edes mahdollista tuottaa tulosta yliopistolle, joka ei anna opiskelijoille tarpeeksi tukea valmistumista varten eikä tarpeeksi resursseja henkilökunnalle ja tutkijoille opettaa ja tehdä tutkimusta?

On absurdia pyrkiä korjaamaan tulovajetta lakkauttamalla professuureja, sen sijaan että yrittäisi lisätä oppiaineiden tuottavuutta. Pitkällä tähtäimellä tällainen strategia on kannattamaton.

Turun yliopisto pitää mottonaan “vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle” ja humanismin keskiössä on nimenomaan vapaa ajattelu. On tämän vapaan ajattelun vastaista lakkauttaa yksi sen vaikutusvaltaisimmista ja historiallisesti tärkeimmistä aloista.

Latina on ollut pitkään historiassa tieteen kuin myös katolisen kirkon ja hallinnon kieli, minkä vuoksi sen ymmärrystä tarvitaan poikkitieteellisesti, niin lääketieteessä, biologiassa, kuin myös eri humanistisilla ja
yhteiskuntatieteiden aloilla. Kuinka on mahdollista tutkia teologiaa tai filosofiaa ilman tietämystä antiikin kulttuurista ja historiasta tai osaamatta latinaa ja kreikkaa?

Latinan osaaminen on tärkeää myös koko Euroopan historiantutkimuksen kannalta. Klassillisissa kielissä kyse ei siis ole loppujen lopuksi vain antiikin tutkimuksesta.

Tämä päätös on koko Suomen antiikintutkimuksen alan vaarantamista. Suomessa valtavaa kansainvälistä arvostusta nauttivaa antiikintutkimusta on jo vuosia keskitetty ja alasajettu. Pian olemme tilanteessa, jossa nyt elinvoimainen ja kansainvälinen Suomen antiikintutkijoiden yhteisö on uhattuna.

Vähäisillä resursseilla ei pidemmän päälle saada aikaan laadukasta tutkimusta ja mahdolliset leikkaukset vaarantaisivat tulevaisuudessa kansainvälisesti merkittävän asemamme. Se, että Turussa oleva professuuri sekä klassillisen arkeologian sivuaine lakkautettaisiin, olisi aivan katastrofaalista alan tulevaisuuden kannalta.

Ei myöskään voida vedota siihen, että alasta kiinnostuneet voisivat mennä muualle opiskelemaan. Klassillisten opintojen sivuaineita ollaan lakkauttamassa tai jo lakkautettu ympäri Suomea, viimeisimpänä Oulun yliopistossa. Antiikin tutkimus on jo “keskitetty” melkein hengiltä.

Klassillisten kielten pääaineen ja professuurin lakkauttaminen olisi Turun yliopiston maineelle suuri häpeäpilkku. Helsingissä 26.–27.1. pidetyillä kansallisilla Antiikintutkimuksen päivillä Turun yliopiston lakkautustoimet olivat yleisen ihmetyksen aiheena. Turun yliopiston puolesta kerätty adressi sai paljon tukea kansainvälisesti tutkijoilta ja yliopistoilta, ja moni mainitsi adressin yhteydessä, miten suuri menetys kansainväliselle tutkimukselle tämä päätös olisi, puhumattakaan Suomen yleisestä sivistystasosta.

Suomalaiset antiikintutkijat ovat arvostettuja kansainvälisellä kentällä ja hyvässä maineessa, suomalaiset tutkijat ovat osallistuneet tärkeisiin kansainvälisiin projekteihin ja ovat vahvasti läsnä arkeologisilla kaivauksilla, kuten Pompeijissa.

Turun yliopiston klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opetuksella on huomattava vaikutus suomalaiseen tieteeseen ja kulttuuriin. Tärkeänä kulttuuritekona esimerkiksi alumnit Veli-Matti Rissanen ja
Aulikki Vuola ovat hiljattain julkaisseet merkittäviä antiikin tekstien käännöksiä suomeksi, Ciceron kirjeet ja Vitruviuksen Arkkitehtuurista, joista molemmat ovat olleet suosittuja myös ei-akateemisen yleisön keskuudessa.

Turun yliopisto on unohtanut historiansa. Nykyinen yliopistojärjestelmä pohjautuu humanistisiin tieteisiin ja tieteen juuret yltävät antiikkiin saakka. Turun Akatemiassa tutkimusta ja opintoja tehtiin pitkälti latinaksi, ja nykyisessä Turun yliopistossa klassilliset kielet on yksi vanhimpia oppiaineita.

Tämän yliopiston kannalta historiallisen pääaineen lopetus vain rahan säästämiseksi on lyhytnäköistä ja häpeällistä. Latinan kieli on suomalaisen yliopiston ja tutkimuksen omaa kulttuuriperintöä, joten sen säilyttäminen on tärkeää kotimaisen tutkimuksen jatkuvuuden kannalta.

Ei tarvitse kuin kävellä yliopiston kampuksen läpi huomatakseen, että kaikki rakennukset on nimetty latinankielisten sanojen mukaan. Oppiaineemme on kirjaimellisesti lyöty yliopiston rakennusten seiniin edistyksellisyyden, sivistyksen ja tieteen arvostuksen merkkinä.

Me Turun ja Helsingin yliopiston klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelijat yhdessä vaadimme, että Turun yliopisto luopuu aikeistaan lakkauttaa klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin professuuri nykyisen professorin jäädessä eläkkeelle.

Vivat Academia, Vivant Professores,
Vivat membrum quodlibet, Vivant membra quaelibet,
Semper sint in flore.

Palladion ry

Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö

Turku

Symposion ry

Klassillisten aineiden opiskelijoiden ainejärjestö

Helsinki