Tapahtuma on loppuunmyyty.  Pinnan alla kytenyt jännite purkautui, ja kansa karkeloi sydämensä kyllyydestä. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen suven riennot aukesivat ilman erillisiä kapasiteettirajoituksia. Turussa muun muassa Ilmiö veti väkeä ja Indie-Iltamat Open Air myi torit täyteen sateesta huolimatta. Myös perinteisemmät isot festivaalit kuten DBTL ja Ruisrock porskuttivat menemään.

Tapahtuma-alalla koronan jälkipyykki ei ole hävinnyt. Huolta on herättänyt, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Jatkuvan epävarmuuden ja rahasta tappelun myötä konkarit ovat vaihtaneet alaa tien noustua pystyyn. Kaikkialla on huutava pula osaavista tekijöistä. Elämää rikastuttava ison rahan ala ei ole hyväntekeväisyyttä eikä sitä jakseta vapaaehtoisvoimin.

Vuosi 2022 on osoittanut senkin, että kilpailu yleisöistä ja tapahtumien statuksesta on koventunut entisestään, mikä näkyy usein hinnoissa. Siinä missä monet runsauden pulan leimaaman kesän tapahtumat takoivat ennätyksiä ja tyhjensivät kukkaroita, useat peruttiin kokonaan vähäisen kiinnostuksen vuoksi tai ne mokattiin täysin.

Tilanne tuntuu silti irvokkaalta edeltäneiden vuosien valossa. Helsinki raivasi taannoin hotellien ja liiketilojen tieltä klubeja ja yhteistiloja keskustasta minkä ehti. Kulttuuripääkaupunki Turussa havahduttiin samoihin aikoihin (jälleen) pienten ja keskikokoisten kulttuuri- ja taidetilojen asemaan. Nykyhetkellä huoli Österbladin korttelin ja ratapihan treenipaikkojen katoamisesta ei lämmitä. Kanjonia areenaspektaakkelien ja tee-se-itse-kellariloukkojen välille ei halua kukaan.

Edelliset vuodet ovat todistaneet myös sen, että ruohonjuuritason toiminta on elinehto, muttei itsestäänselvyys. Kortensa kekoon kantavat myös yliopistot harrastejärjestöineen. Matalan kynnyksen toimijat ovat aktivoituneet tuomaan iloa opiskelijoiden ja kokemuksia kaipaavien kansalaisten pariin. Nämä ovat elvyttäneet paitsi kampusten mutta kokonaisten kaupunkien sielua.

Yliopistoelämää koettelevista muutoksista ja paineista huolimatta kampukselta ponnistava yhteistoiminta on sitä, mikä tavoittaa väen luontevasti ja taipuu viimeisinä olosuhteiden pakosta. Tähän myllytykseen lähteminen vaatii tekijöiltä paljon, mutta jonkun on oltava tulenkantajana pimeässä.

Tulevista ajoista onkin vaikea sanoa mitään varmaa. Menneen kahden vuoden perusteella toivoisin alalle kohdistuvan laajaa varautumista, ymmärrystä ja arvostusta. Suurta ja ylevää satoa ei voi olettaa saavansa, jos kaikki versot on kitketty kuivasta maasta.

Ville Malinen

väitöskirjatutkija

Turku