Aino Kujari

Olemme päässeet jo sen verran pitkälle syyslukukaudessa, että fukseilla siintää lähitulevaisuudessa ensimmäinen tenttirupeama.

Tenttikoetukset voivat stressata etenkin, jos tenttimisen formaatti on aivan uusi. Suorituspaineet voivat johtaa turhaan stressaamiseen, väkisin opiskeluun sekä liialliseen suorittamiseen.

Uusi opiskelija kuulee eri puolilta sanomaa, jonka mukaan kurssit ja niihin liittyvät työt kannattaa tehdä ajoissa. Tahdissa pysyminen on ajallaan valmistumista sekä elämänhallintaa ajatellen välttämätöntä. Tehokkuuteen kannustetaan. Lykkääminen on pahasta.

Tämä on osittain totta, mutta tehokkuuden periaatetta ei voi soveltaa jokaiseen opiskelijaan aivan samalla tavalla. Olen koulupolkuni aikana kokeillut sekä tahdissa pysymistä että viime tingassa rehkimistä ja tullut jatkuvasti siihen tulokseen, että pakko on paras motivaattori ainakin minulle.

Jos pidän yllä tiukkaa aikataulua ja suoritan orjallisesti kalenteriani, menee elämässä olennaisin ohi. Sen sijaan viime aikoina vastoin kaikkia järjen ääniä olen opetellut tehtävieni lykkäämistä. Vieläpä erinomaisen hyvässä hengessä.

Olen huomannut, että saan pakolliset tehtävät tehtyä tehokkaimmin. Usein vieläpä parhain lopputuloksin silloin, kun aikaraja kolkuttaa keskiyössä ja kaikki muut ovat jo lähteneet koteihinsa lepäämään.

Tyhjä kirjasto tai peiton alla naputteleminen hehkuu tunnelmaa, josta erikoisella tavalla pidän. Kun irrottaa liikkumavaraa kalenterista ja opettelee viisaan lykkäämisen taidon, on helpompaa pitää huolettomasti hauskaa ja nauttia tärkeästä elämänvaiheesta.

Tämä vaatii kuitenkin itseluottamusta. Jos on jatkuvasti vahvistunut kokemus siitä, että saa kaiken lopulta tehtyä, on varsin helppoa jättää luento välistä tai olla menemättä tenttiin. Jos taas pakolliset asiat lykkääntyvät kuukausilla ja lopulta vuosilla, on johonkin puututtava.

Kaikki opiskelijat eivät sovi samaan tuotteliaisuuden muottiin, vaan jokaisen tulee itse kokeilla mikä tekniikka toimii parhaiten. Minulle toimii viime tingassa pusertaminen ja siinä ei ole mitään väärää. Saanhan työni tehtyä.

Raskaan, työntäyteisen päivän päätteeksi olo on kuin superihmisellä. Tätä seuraa huojentava lepo ja sykli jatkuu. Osa minusta odottaa tulevia tenttejä ja niistä selviytymistä, sillä tiedän, että arvosanoilla ja suorituksilla ei ole elämän suuressa kuviossa ihmeemmin väliä.

Se mitä jonain päivänä valmistuminen vaatii, tulee kyllä lopulta tehdyksi. Siihen mennessä aion nauttia opiskelijaelämästä.