Julian Puumalainen

Tarkkaavaiseltakin turkulaiselta voi keskustan vilinässä jäädä huomaamatta rakennusten seiniä koristavat kyltit. Kauppatorin laidalla sinistä ristiä reunustavat laakerilehdet. Läntisellä rantakadulla kruunun alla seisoo leijona. Vieraita kirjaimia ja kirkkaita värejä.

Kilvet ovat merkkejä ulkovaltojen edustuksesta. Ne koristavat kunniakonsulaatteja. Torin laidalla lukee Greece, Aurajoen rannassa Belgie.

Suomessa on yhteensä noin kaksisataa kunniakonsulia, joista yli kaksikymmentä toimii Turussa. Tehtävä edellyttää yhteiskunnallista verkottuneisuutta. Halukkaita on useita.

Kolme sinistä leijonaa korostivat aikanaan päärakennusta Yliopistonmäellä. Turun yliopiston pitkäaikaisin rehtori Keijo Virtanen eläköityi toissa vuonna pestistään Viron kunniakonsulina.

“Tehtävä on osittain samanlainen kuin suurlähettilään, tosin ilman diplomaattisia oikeuksia. Ylläpidetään ja edistetään maiden välisiä taloudellisia ja kulttuurisia suhteita kaikilla kunniakonsulille sopivilla tavoilla”, Virtanen tiivistää.

Tehtävä on sivutoiminen. Käytännössä kunniakonsuli täydentää maansa edustustoverkkoa tarjoamalla apua, välittämällä todistuksia ja edistämällä maan etuja.

Virtasen mukaan tehtävään ajaa ennen kaikkea aito kiinnostus ja rakkaus maata kohtaan. Kunniakonsulille ei makseta palkkaa. Useimmiten tehtävään valikoituu uraa jo tehnyt henkilö.  

’”Kunniakonsulin tulee olla sopiva edustamaan maata”, Virtanen jatkaa.

Suurlähetystöt hoitavat poliittisia tehtäviä ja viranomaistyötä. Ne edistävät ulko- ja kauppapolitiikkaa ja tarjoavat kansalais- ja konsulipalveluita.

Lähetystöt sijaitsevat useimmiten maan pääkaupungissa: lähellä parlamenttia ja ihmisiä, joihin suhteita halutaan ylläpitää. Tällöin diplomaatin on helppoa käydä ministeriön tai yrityksen kuultavana.  

Pienillä valtioilla ei ole suurlähetystöjä kaikissa maissa. Kyse on resursseista sekä poliittisesta ja taloudellisesta merkityksestä. Suomen kohdalla pienet maat pitävät tyypillisesti suurlähetystöjään Tukholmassa, mistä käsin ne edistävät suhteitaan kaikkiin pohjoismaihin. Näin toimivat esimerkiksi Pohjois-Korea ja Qatar.

Yhdellä maalla voi olla vain yksi suurlähetystö toisessa maassa. Jos suhteiden edistäminen tai toimiva viranomaistyö sitä vaatii, voi maassa toimia myös konsulaatti. Konsulaatit tai lähetystöjen yhteydessä toimivat konsulivirastot hoitavat käytännön asioita: passien tai henkilökorttien välittämistä. Ne tarjoavat myös apua vaalien alla tai hädän tullen.

Venäjällä on pääkonsulaatti Turussa ja konsulaatti Ahvenanmaalla. Suomella taas on Moskovan suurlähetystön lisäksi pääkonsulaatti Pietarissa ja konsulaatit Petroskoissa sekä Murmanskissa.

Isossa valtiossa passin tai avun saaminen olisi hankalaa ilman konsulaatteja.

Pienelle valtiolle kunniakonsulaattiverkosto on tärkeä kanava ylläpitää suhteita. Turun Hondurasin kunniakonsulaatti on maan ainut virallinen edustusto Suomessa.

“Käsitykseni mukaan Viro laskee aika paljon kunniakonsulien varaan, erityisesti taloussuhteiden edistämisessä”, arvioi Virtanen.

Islannin, Espanjan ja Kreikan kunniakonsulaattien kyltit koristavat torin laidoilla olevia pankkeja. Taloudellisesti verkostoituneet henkilöt selvästi kiinnostavat valtioita.

“Mehän olemme erilaisia. Minulla ei ollut ensisijaisesti taloudellisia suhteita, vaan osaamiseni keskittyi yliopisto-, yhteiskunta- ja kulttuurisuhteiden edistämiseen.”

Virtanen päätyi tehtävään kutsusta.

Vuonna 2001 Viron suurlähetystö otti yhteyttä muun muassa Turun kaupungin ja yliopiston johtoon. Tarkoituksena oli perustaa maan ensimmäinen kunniakonsulaatti Varsinais-Suomeen.

Virtanen erottautui kokemuksella yliopistoyhteistyöstä Itämeren alueella.

“Ajattelin, että mikäs siinä, että kokeillaan tätä”, Virtanen naurahtaa.

Silloisen rehtorin tuli seikkaperäisesti osoittaa olevansa kelpoinen kunniakonsulin tehtävään. Hyväksyntä vaadittiin molempien maiden ulkoministeriöistä.

“Nimitystilaisuus oli suurlähetystön järjestämä. Nimityskirjan allekirjoitti tuolloin ulkoministerinä toiminut Toomas Hendrik Ilves”, Virtanen kertoo.

Valinta osui oikeaan. Virtasen pesti venyi kahdenkymmenen vuoden mittaiseksi.

Samalla yliopistoyhteistyö syveni entisestään. Itämeri-verkosto ja alueen tutkimus painottuivat Turun yliopistossa.

“Tarton yliopiston vanhin yhteistyösopimus ulkomailla on solmittu Turun kanssa”, Virtanen valottaa.

Turun yliopistosäätiö ylläpitää Alvar Aallon ainutta Baltian maissa toteutettua rakennusta Villa Tammekannia Tartossa. Tutkijat voivat vierailuillaan työskennellä ja majoittua siellä. Säätiö järjestää myös vuosittaisia matkoja Saarenmaalle.

Vuoden 1961 Wienin yleissopimus loi säännöt maiden väliselle diplomatialle. Sopimukseen kirjattiin periaate diplomaattisesta koskemattomuudesta.

Periaatteen tarkoituksena on taata virkamiesten koskemattomuus ja suoriutuminen tehtävistään maiden välisten suhteiden kiristyessä. Vastaanottajavaltion tuomiovalta tai verotus ei koske heitä. Sopimus velvoittaa sen ratifioineita 193 valtiota.

Periaatteen takia poliisilla on erityinen velvollisuus puuttua ilkivaltaan suurlähetystöjä ja konsulaatteja kohtaan. Toisaalta poliisilla ei periaatteen takia ollut neljä vuotta sitten oikeutta puhalluttaa Kristiinankadulla kolaroinutta Venäjän konsulaatin työntekijää.

Ulkovaltojen edustajat ovat laissa tavallisen kansalaisen yläpuolella. Diplomaattia voidaan sakottaa laittomasta pysäköinnistä, muttei häntä voi velvoittaa maksamaan sakkoa.

Kunniakonsuleita taas ohjaa vuonna 1963 tehty konsulisuhteita koskeva Wienin yleissopimus. Käytännössä tehtävänkuva on edustuksellinen ja rajatumpi kuin suurlähetystön. 

“Suurlähetystö hoitaa passien ja henkilökorttien käsittelyn, mutta ne voi hakea myös kunniakonsulaateista”, Virtanen avaa työnjakoa.

Hänet tunnettiin Viron kunniakonsulien maailmanmestarina.

“Se on se maailmanennätysmies, sanoi joskus suurlähettiläs. Turun kunniakonsulaatista haetaan Viron passeja kaikkein eniten, noin 700 kappaletta vuodessa. Sinänsä totuudenmukaisesta määrästä laskettiin leikkiä”, kertoo Virtanen hymyillen.

Hän korostaa virolaisen vähemmistön kokoa ja yhteyksien merkitystä. Lounais-Suomi on iso alue. Kunniakonsulilla riittää tekemistä.

Virtasen eläköidyttyä vuonna 2012 kunniakonsulaatti muutti Vanhalle Suurtorille Varsinais-Suomen Viro-keskuksen yhteyteen. Kolme sinistä leijonaa löytyvät nykyään Brinkkalan talon sisäpihalta. 

Viro-Keskus on monipuolinen virolaisten asiointi- ja kohtaamispaikka. Siihen kuuluu yli 500 jäsentä. Yhteistyö kunniakonsulaatin kanssa on aktiivista. Passia haettaessa tarjotaan mahdollisuus osallistua keskuksen toimintaan.

Virtasen aikana Viron itsenäisyyspäivää juhlittiin Turun yliopiston tiloissa Turun yliopistosäätiön tukemana. Lisäksi oli vuosittaisia seminaareja Viron Suurlähetystössä, Turun kaupungin järjestämiä tilaisuuksia ja vierailuja kunniakonsulien kesken.

“Edustamista oli usein. Olen sitä mieltä, että kunniakonsuleilla on merkitystä”, hän arvioi.

Virtasen mukaan rehtorin ja kunniakonsulin tehtävät osin integroituivat toisiinsa.

“Vuonna 2007 suurlähetystöstä otettiin yhteyttä, että silloinen presidentti Toomas Hendrik Ilves haluaa tulla Turun yliopistoon pitämään luennon”, hän kertoo.

“Kumman hommaa se sitten oli, rehtorin vai kunniakonsulin?”

Sopimus konsulisuhteista ei ulottanut diplomaattista koskemattomuutta Virtaseen.

“Mullekin ilmoitettiin rekisterikilpiin saatavasta kunniakonsulin plakaatista. En kuitenkaan koskaan sellaista hankkinut. Kyllä mä olisin parkkisakot saanut joka tapauksessa”, Virtanen kertoo.

Yksi Virtasen tehtävistä oli auttaa ja avustaa virolaisia. Välillä soittoja tuli keskellä yötä, kun passia tarvittiin nopeasti. Apu löytyi usein Viro-keskuksesta tai suurlähetystöstä.

“Mitään levottomuuksia ei juurikaan tullut”, hän täsmentää.

Suurlähetystöjen rooli korostuu etenkin kriisitilanteissa. Kun Afganistanista evakuoitiin kansalaisia tai tsunami tuhosi hotelleja Thaimaassa, auttoivat lähetystöt.

Kriisitilanteilla voi olla myös toinen puoli. Ulkopolitiikka toteutuu suurlähetystöissä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan, uutisoitiin usean valtion karkottavan venäläisiä diplomaatteja.  

Karkottaminen tai puhutteluun kutsuminen on äärimmäinen, mutta tyypillinen keino toteuttaa ulkopolitiikkaa kiristyneissä suhteissa.

Virtasen mukaan Suomen ja Viron väliset suhteet ovat erittäin hyvät. Ajoittain käydään keskustelu Viron itsenäistymisestä ja suomalaisten aiemmasta isoveliasenteesta.

Silti hänkin on joutunut kriisitilanteeseen.

Turun puukotuksen aikaan Virtanen ihmetteli kotinsa parvekkeella poliisiautojen määrää torilla. Vain tunti uutisten jälkeen tuli puhelu Viron suurlähetystöstä.

“Ei tiedetty oikein, mistä on kyse. Suurlähettiläs oli hyvin huolestunut ja ilmoitti tulevansa Turkuun”, hän kertoo.

Virtanen vietti illan lähettilään kanssa. He kävivät laskemassa kukkalaitteen torin laidalle.

“Tilanne kuvaa tietyllä tavalla kunniakonsulin tehtävää: tulee olla ajan hermolla”, hän tiivistää.

Virtasen aloittaessa juhlittiin Viron jälleenitsenäistymisen kymmenettä vuosipäivää. Maa ei tuolloin vielä kuulunut Euroopan unioniin, euroon tai Natoon.

Kun Virtanen pohtii menneitä vuosikymmeniä, juolahtaa hänelle mieleen yksi asia.

“Viro on kehittynyt todella paljon hämmästyttävän lyhyessä ajassa”, Virtanen luonnehtii.

Esimerkkeinä hän mainitsee koulutuksen tason ja sähköisen äänestämisen. Laivalla saapuessa kehityksen näkee jo kaukaa.

“Jos katsot Tallinnaa niin valtavia pilvenpiirtäjiähän siellä on”, Virtanen havainnollistaa.

Neuvostoliiton raunioista on noussut edelläkävijä monella alalla. Shanghain yliopistovertailussa Tartto on kivunnut Turun rinnalle ainoana virolaisena yliopistona tuhannen parhaan joukkoon.

“Myös automatkoilla olen konkreettisesti huomannut, kuinka tieverkostot ovat kehittyneet”, Virtanen pohtii.

“Itsenäistymisestä on kulunut jo yli 30 vuotta. Se on jo pitkä aika. Mutta meikäläisen ajattelussa ja tunnossa se oli melkein eilen”, hän jatkaa.

Kun Virtasen tuli perustella kunniakonsulaatin tarpeellisuutta lähti hän kaukaa historiasta.

“Ruotsin valtakunnan vanhin yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477. Toiseksi vanhin Tarttoon 1632 ja kolmanneksi Turkuun 1640.”

Ihmisten väliset suhteet ovat lyhyitä verrattuna valtioiden välisiin suhteisiin.

Vuosien varrella Virtanen ehdotti useasti eläköitymistä pestistä.

“Lähetystöstä sanottiin, että ole nyt vielä vuosi tai kaksi.”

Täytettyään 75 vuotta hän päätti eläköityä. Halukkaiden joukosta uudeksi kunniakonsuliksi valittiin Andrus Junolainen, meriteollisuus- ja telakka-alaan keskittyvän R&M Ship Technologies Finland Oy:n toimitusjohtaja. Viron kunniakonsulaatin toiminta on edelleen aktiivista.

Yliopistoyhteistyö Tarton kanssa on ollut selvästi tärkeää Virtaselle. Hän puhuu kokemuksista hymyssä suin.

Lopussa hän vakavoituu hieman.

“Täytyy valitettavasti todeta sellainen juttu, että Tarton virallinen ystävyyskaupunki on Tampere.”