Emma Aav

Tila on jotain, joka tulee usein otettua itsestäänselvyytenä. Se on vain väline jollekin.

Tai siltä se ainakin arjessa tuntuu. Tilojen läpi kuljetaan. Ne eivät itsessään puhuttele tai vaadi huomiota.

Silti, kuten harmaan betonikentän kaiku luo maiseman mieliimme ja auringonnousu Aurajoen rannassa asettaa aamullemme suunnan, ovat tilat vaatineet aina suuren osan keskittymisestämme.

Luentosalit peilaavat omaa tilansuunnitteluperinnettään, mutta entä itse opiskelu? Opiskelutila saattaa olla yhtä keskeinen kuin itse kullekin räätälöity opiskelumetodi keskittymiskyvyn ankkuroinnissa.

Kokeilun ja erheen kautta itse kukin meistä löytää oman mukavan soppemme ääreen. Paikkaan, jossa on helppo olla haahuilematta ja sukeltaa hetkeksi tietotyön pariin. Yhdelle hiljainen kirjastosali sallii vaaditun rauhan samalla kun toisessa se aiheuttaa rauhattomuutta.

Allekirjoittanut on taipuvainen kuulumaan jälkimmäiseen joukkoon. Parhaaksi opiskelupaikaksi olenkin todennut oman kotisohvani. Lähes rajaton määrä kahvia ja teetä ja ennen kaikkea: ei muita ihmisiä.

Ties mistä johtuneekaan, mutta kirjoihin syventyminen vaatii sellaista yksityiseen maailmaan uppoutumista, että vieraiden ihmisten läsnäolo ryövää siltä hetkessä rauhallisen ilmapiirin luoden väreilevän muihin asioihin kutsuvan ajattelun tason.

Suuria saleja on vältettävä, mutta pienet valkoiset hiljaiset huoneet ovat vielä haastavampia. Ne saavat aikaan vain pakokauhua, halua nähdä värejä ja elämää. Monelle kuitenkin oma koti on huonoin vaihtoehto, tietenkin, koska siellä voi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella.

Hyvän opiskelupaikan kriteeristöön voikin liittyä toiminnallinen rajoite, ärsykkeiden, jopa elämän puute. Paikka, joka ei mahdollista muuta kuin opiskelua. Toki älypuhelinten valtakautena työn välttely on mahdollista missä vain.

Tuskallisen tietoisena oman kokemukseni marginaalisuudesta pyydän vertaistukea. TYYn hallituksessa vuoden alusta mukana ollut toisen vuoden historian opiskelija Mikael Enberg paljastaa heti suosikkisoppensa.

Kyseinen viihtyisä soppi jääköön nyt nimeämättä, sillä kuten sienipaikat konsanaan ei suosikkiopiskelupaikkaakaan kannata kaikille kansoille julistaa, jotta sen hienovaraisesti väreilevä opiskelurauhan ilmapiiri ei pääse kärsimään ihmispaljoudesta.

Sewn verran voinee kuitenkin paljastaa, että myös tämän opiskelupaikan ihailijoita raskauttaa monelle tuttu ja mielipiteitä jakava ongelma. Kuuluuko opiskelutilassa olla hiljaa vai saako siellä keskustella? Yliopistolla on monissa paikoissa hiljaiseksi merkittyjä tiloja.

Enberg pohtii, että hyvän opiskelupaikan kannattaa olla lähellä lounaspaikkaa. Mutta kuitenkin sen verran sivussa, että ei synny keskittymistä häiritsevää rauhattomuutta. Oman alan kirjastot sopivat myös hyvin, sillä niistä löytää aina nopeasti tarvitsemansa kirjan. “Yliopistolla on hiljaisia tiloja, joissa ei saa käyttää laitteita ja se sopii joillekin. Se on ihan hyvä niille, jotka tarvitsevat hiljaisen tilan keskittymiseen.”

Turku tarjoaa laajan kattauksen hyviä opiskelupaikkoja, kirjastotiloja ja kahviloita. Cafe Art ja Fazer Cafe:ssa voi joskus nähdä opiskelijan viihtyvän. Pääkirjasto on monille rauhallinen ja viihtyisä tila opiskeluun.

Kahvilat ovat kuitenkin rauhallisimmillaan aamupäivistä ja saattavat tulla hälinän valtaamiksi. Kenties myös mentaalinen tila: kaikkien yhteinen pänttäämiseen keskittyvä päämäärä rauhoittaa monia.

Alkusyksystä ja loppukeväästä säät voivat myös sallia ulkona opiskelun. Läpi kesän opiskeleville voi iskeä houkutus lukea ulkona, jotta kaunis päivä ei menisi ainakaan täysin ohi.

Ulkona voi kuitenkin olla vaikea rakentaa hyvää asentoa,. Tuuli nappaa sivuista kiinni eikä läppäriä ole yksinkertaista käyttää Kupittaan puiston nurmikolla.

Listaanpa tähän kuitenkin ne paikat, joissa olen itse viihtynyt hyvien kelien salliessa: Aurajoen ranta, Kuuvannokka, Kupittaan puisto ja Uittamoon kalliot. Jos totta puhutaan, jotain muuta varmaan tapahtui enemmän kuin opiskelua.

Ehkä kyseessä oli vain tauko, aivoja hoitava tuulahdus kauniissa maisemissa.

Tavanomaisempaa lähestymistapaa kaipaaville kirjastot tarjoavat monia eri vaihtoehtoja. Teutorissa on täysin hiljainen tila. Tämän lisäksi yliopistolla on yksilöllisiä järjestelyjä tarvitseville omat tilajärjestelyt sekä ryhmätyötiloja.

Yliopiston sivuilta on saatavissa kirjastojen kartat, joista on helppo etsiä itselleen sopiva tila. Esimerkiksi Arcanumin kirjaston toisessa kerroksessa on eritavoin luokiteltuja tiloja, joista osassa pieni keskustelu ja puhelimen käyttö on sallittua sekä tila, jossa annetaan täysi työskentelyrauha.

Calonian ja Feeniksin kirjastoissakin on rauhallisia opiskelupaikkoja, mutta ei täysin hiljaisia tiloja.

Humanistina Enberg hehkuttaa Arcanumin tiloja, aulaa lukuun ottamatta. “Se on tosi iso, kolkko ja kaikuva. Näen, että ihmiset opiskelevat siellä, mutta mietin, että miten ihmeessä. Siellä kulkee ihmisiä koko ajan ja siellä on paljon tilaisuuksia. Ainakaan minä en pystyisi keskittyä.”

Hiljainen tai keskustelun mahdollistava sosiaalinen tila? Ehkä se riippuu opiskelijasta. Mutta jokainen tarvitsee ruokaa.

Pelkkä ajatus siitä, että lounasravintola ei ole lähellä saa ajatukset harhailemaan. Kulkemaan pitkin sitä reittiä, joka ruuan läheisyyteen vie.

Vaikka täydellisen opiskelupaikan idea voikin olla subjektiivinen, liittyy se myös ajankohtaisiin ja laajempiin aiheisiin. Korona jätti jäljet itse keneenkin omalta osaltaan eikä sen vaikutusta opiskeluun ole huomioitu riittävästi. Opiskelu on paljon muutakin kuin aineiston pänttäämistä.

“Se mitä itse toivoisin olisi yhteisöllisiä tiloja missä saa opiskella, mutta myös puhua. Yliopisto on myös kohtaamispaikka. Myös yliopiston puolesta saatetaan unohtaa, että ihmiset eivät ole tulleet vaan opiskelemaan, vaan myös kohtaamaan ihmisiä. Koronan jälkeisessä maailmassa, josta nyt on jo neljä vuotta on ehkä unohdettu ihmisten kohtaamisen tärkeys.”

Otetaan esimerkkitapaus, joka ei ole enää koronan jälkeen astunut yliopistolle kuin ani harvoin. Ehkä tällaisen kahvia kotonaan kittaavankin opiskelijan olisi hyvä joskus hakeutua ihmisten ilmoille.

Toki tämäkin aihe jakaa mielipiteitä. Kaikki opiskelijat ovat hyvin eritavoin sosiaalisia. Kuitenkin käsitys siitä, että opiskelu on muutakin kuin tutkintopaperiin tähtäävää puurtamista olisi hyvä pitää mielessä.

Voi olla, että toisinaan opiskeluista harhapoluille jaarittelemaan päätyneen illan jälkeen aivot heräävät virkeämpinä seuraavina päivinä kykeneväisempinä keskittymään kirjan sivuihin. Opiskelumetodien hienosäätämiseen ei riitä rakas CampusSport.

Siihen liittyy jonnin joutavat yölliset tutkimusmatkat ja harharetket, aivojen lepuuttaminen ja erityisesti pienen fuksin maailman avartaminen. Ehkäpä sellaiseen, monipuolisesti virikkeitä saaneeseen ja jokaisen sielunsopen ihmettelyitä tyydyttäneen ihmisen mieleen painuukin uutta informaatiota.

Kun kerran harhailua on tullut nostettua nyt niin paljon, tuntuu ihan hyvältä päättää tarina sellaiseen. Enbergiä huolettaa Yliopiston yritys, joka tutkii mahdollisuutta laajentaa maksullisen opiskelun mahdollisuuksia.

“Eduskuntavaalit ovat tulossa. Saadaanko opiskelijoiden ääni kuuluviin? Saadaanko keskusteluun sellaisia relevantteja asioita, jotka liittyvät opiskelijoihin? Kiinnostaako ihmisiä toisen asteen maksuttomuus ja mikä saa mediahuomion?”

Jos olet löytänyt sen kultaakin kalliimman sopivan hälinän sopen, muistahan pitää siitä kiinni, ja nostaa tarvittaessa meteliä, jotta paperit mahdollistava pänttääminen sekä yliopiston sosiaalinen keskus pysyisivät mahdollisina ja elinvoimaisina jatkossakin.

Jotta siihen kuuluisi opiskelijoita kaikkialta taustasta ja luonteesta katsomatta.