Kulttuuri

Helpot nopat

Onko Helpot nopat- sivusto oikotie onneen vai ei? Tätä pohtii esseessään Ada Silander. Kuva: Toimitus.

Ada Silander

Jos sinulla on vaikeuksia valmistua ajallaan tai opintopistekertymäsi vahtiminen Kelan toimesta ahdistaa, eräs apukeino kurssien nopeampaan suorittamiseen on vapaavalintaisiin opintoihin kuuluvien kurssien valitseminen Helpot Nopat- sivuston avulla.

Alustalle on koottu opiskelijoiden kokemuksiin perustuva listaus helpoista kursseista, joiden tekemiseen ei tarvitse käyttää paljoa aikaa eikä vaivaa. Yleensä kurssit sijoittuvat opinnoissa tutkinnon pakollisiin mutta vapaavalintaisiin opintoihin, joita tulee tehdä tutkinnosta riippuen jokin tietty määrä.

Sivustolla on lista, josta voi valita korkeakoulun, jonka kursseja tarkastella. Se kattaa suuren osan Suomen korkeakouluista. Listalla on myös vinkkejä kuinka lukiotutkintoon voi sisällyttää korkeakoulutasoisia MOOC-nettikursseja. Sivuston ylläpitäjä on itsekin opiskelija.

Esittelytekstissä kerrotaan Turussa olevan tarjolla mahdollisesti Suomen helpoimmat opintopisteet. Perusteluksi annetaan, että Turun yliopistossa käytetään monivalintatenttejä mittaamaan kurssisisällön osaamista. Osassa monivalintatenttejä tenttikysymyksiä on vain parisen kymmentä.

Sivustolla Turun yliopiston helpoiksi nopiksi on listattu muun muassa työnhakuprosessiin, maailmankaikkeuteen ja kyberturvallisuuteen liittyvät kurssit sekä suuri määrä Soteakatemian kursseja. Näistä kursseista opiskelija kerryttää yhdestä viiteen opintopistettä.

Sivuston kritiikki perustuu pitkälti yliopiston henkilökunnan sekä yhteiskunnan päättäjien huoleen opintojen laadusta. Laadun heikko taso voi vaikuttaa oppimiseen sekä tuleviin työelämätaitoihin. Etenkin verkossa suoritettavat kurssit päätyvät usein sivustolle, sillä verkkokurssit koetaan yleisesti helposti suoritettaviksi opintopisteiksi.

Myös kurssien alhainen vaatimustaso puhututtaa. Opiskelijat ovat kertoneet lehtihaastatteluissa pystyneensä suorittamaan osan helpoista kursseista vain muutamassa tunnissa. Yleisesti yhden opintopisteen tulisi vastata noin kahtakymmentäseitsemää tuntia töitä.

Eräs ongelma mennessä siitä missä aita on matalin on myös epäreilu asetelma suhteessa toisiin korkeakouluhakijoihin. Suomessa on erittäin motivoituneita nuoria, jotka hakevat useita kertoja unelmiensa opiskelupaikkaan sitä saamatta.

On moraalisesti väärin, jos opiskelija aloittaa opinnot ajatuksella, että tavoite ei ole oppia, vaan saada opiskelijastatuksen avulla opiskelija-alennuksia ja suorittaa kaikki kurssit rimaa hipoen. Oikeastaan kyse ei ole edes kurssiarvosanoista, vaan asenteesta opiskelua kohtaan.

Olisi tärkeää, että jokainen pyrkisi opiskelemaan jotain aidosti kiinnostavaa eikä ottaisi omaa korkeakoulupaikkaansa itsestäänselvyytenä. Toisaalta joissakin tilanteissa opiskelijan tulevaisuuden haaveet muuttuvat, jolloin opintoihin ei välttämättä jaksa yhtälailla panostaa. Tilanteessa on tärkeä pohtia olisiko mahdollista vaihtaa alaa sen sijaan, että suorittaisi paljon helppoja noppia.

Kohdentuvaa kritiikkiä tarkastellessa on kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan, että mitä laadukkuus oikeastaan tarkoittaa. Onko opettajan kohtaaminen kasvotusten tae opetuksen laadukkuudesta?

Me kaikki tiedämme korona-ajan jäljiltä, että pelkkä verkkovälitteinen puurtaminen voi olla melko turhauttavaa. Toisaalta verkkovälitteinen opiskelu sopii paremmin osalle opiskelijoista. Opintojen laadukkuus on mielestäni nähtävissä ennen kaikkea siitä kuinka paljon vaivaa ja motivaatiota opettaja on nähnyt kurssin suunnitteluun ja onko opettaja pohtinut opiskelijan näkökulmaa kurssin suorittamisesta. Laadukkuutta lisäävät esimerkiksi vaihtoehtoiset tavat suorittaa kurssi, kuten mahdollisuus sekä etä- että lähiopetukseen, tarkkaan valitut kurssimateriaalit sekä innostavat ja innovatiiviset kurssitehtävät.

Keskustelussa helpoista nopista on ymmärrettävä ennen kaikkea se, että olemme yksilöitä. Toiselle voi olla erittäin aikaa vievää ja kuluttavaa pohtia omia vahvuuksiaan ja toiveitaan suunnitelmallinen työnhaku-kurssilla.

Toiselle se voi olla suorastaan nautinnollista vapaa-aikaan verrattavaa. Toinen saattaa innostua maailmankaikkeuden terminologian pohdinnasta ja toiselle se taas saattaa olla todella haastavaa ja täysin tuntematonta aluetta. Helpot nopat eivät siis ole helppoja noppia kaikille.

Kun pohdin helppoja noppia, huomaan ajattelevani, että sivusto voi todellakin tukea oppimista ja hyvinvointia. Toisaalta pohdin vaihtoehtoisia keinoja kasvattaa motivaatiota pienentäen kuormitusta.

Selaillessani opinto-opasta huomasin, että Turun yliopiston Johdatus maailmankaikkeuteen -kurssia kuvaillaan opinto-oppaassa kiinnostavalla tavalla: Kurssilla ei ole esitietovaatimuksia. Kurssi on sopiva kaikille opiskelijoille, niillekin jotka kammovat matematiikkaa, fysiikkaa ja erilaisia yhtälöitä ja kaavoja.

Mielestäni tämä on mielenkiintoinen toimiva lähestymistapa saada opiskelijat kiinnostumaan kurssista. Se saa myös miettimään, kuinka ylipäätään edellä mainittua viestintää voisi lisätä kurssien esittelyyn. Useita opiskelijoita saattaa jännittää osallistua uuden ja tuntemattoman alan kursseille.

Edellä mainitun kaltainen viestintä voisi olla tapa madaltaa opiskelijoiden kynnystä osallistua kursseille ja parantaa opiskelijoiden hyvinvointia. Kurssikuvauksen perusteella ei voi aina tietää kuinka paljon kurssi vaatii oikeasti töitä. Siihen hätään Helpot nopat on oikein hyödyllinen sivusto. Opinto-oppaan sisältö on usein opiskelijan ensimmäinen lähde, jonka avulla arvioidaan kurssien kiinnostavuutta sekä työmäärää.

Opiskelussa on pitkälti kyse tietojen ja taitojen kasaantumisesta sekä omasta motivaatiosta. Tietojen kasaantuminen tapahtuu, kun oppiman päälle kasautuu uutta tietoa ja siten voi olla helpompi oppia uutta.

Myös perusasioiden hallinta on hyödyllistä lähes jokaisissa korkeakouluopinnoissa ja ne helpottavat merkittävästi uuden oppimista. Näistä mainittakoon esimerkiksi tiedonhakutaidot, palautumistaidot ja tunnetaidot.

Tiedonhakutaitojen avulla tiedonhankinta on nopeampaa. Palautumis- ja tunnetaidot helpottavat tunnistamaan missä menee oma raja ja miten juuri minä palaudun opiskeluista.

Palataan yksilöön. Jos opiskelija on esimerkiksi uskontotieteen opiskelija tai oman elämänsä keittiöpsykologi, elämänkatsomustieteen kurssi saattaa olla innostava ja helppo kurssi jonka suorittaminen ei vie opiskelijalta aikaa.

Toisaalta, jos aihe alkaa kurssin myötä kiinnostamaan, opiskelija saattaa jäädä tutkimaan aihetta pitkäksi aikaa, etsiä lisämateriaalia tai tehdä aiheesta sivuaineen. Parhaimmassa tapauksessa opiskelija voi oivaltaa jopa urasuunnan vapaavalintaisten opintojen joukosta.

Eikö tämä ole juuri se, mitä korkeakoulut ja tulevat työnantajat toivovat? Se, että jokainen meistä löytää paikkansa omia vahvuuksia hyödyntämällä yhteiskunnassa.

On suhteellista, kuinka nopeasti opiskelija saa suoritettua yhden kurssin. Aikatauluun voi vaikuttaa elämäntilanne, erilaiset tavat: tahti pohtia, sisäistää asioita ja lopulta tuottaa niistä jonkinlainen kirjallinen lopputulos.

Kurssin suorittaminen on monen tekijän summa, jossa kohtaavat opiskelijan vahvuudet ja heikkoudet sekä opettajan panos opettamiseen ja kurssin sisältöön. Myös omat arvosanatavoitteet ohjaavat kuinka paljon kurssin suorittamiseen kuluu aikaa.

Jos opiskelija valitsee kursseja ainoastaan kurssien helppouden perusteella, silloin ei vaikuta, että opiskelijalla on tarpeeksi motivaatiota suorittaa tutkinto loppuun saati työllistyä kyseiselle alalle. Silloin voi olla, että alan vaihto olisi kannattavampi ja motivoivampi muutos pitkässä juoksussa.

Toisaalta en usko, että tällainen tilanne on tavallinen, sillä oman alan opinnoissa on varmasti alasta riippumatta pakollisia työläitä kursseja, jotka on suoritettava, jos haluaa saada tutkinnon tehdyksi. Edellistä kappaletta pohdittuani palaan ensimmäiseen ajatukseeni.

Toinen kokee useista eri syistä helpoksi kahden tutkinnon suorittamisen yhtäaikaisesti, kun taas toinen kipuilee yhden periodin kestävän kurssin kanssa. Olemme kovin erilaisia ja erilaisissa tilanteisessa keskenämme.

Ajattelen myös, että tiedon ja kokemusten jakaminen on osa yhteisöllisyyttä ja toisista huolehtimista yhteisön sisällä. Me opiskelijat tiedämme paljonko opiskelu vaatii meiltä ja pystymme myötäelämään kanssaopiskelijoiden jakaessa uupumiskokemuksia.

On itseasiassa melko sympaattista ja nerokasta, että opiskelijat haluavat auttaa toisiaan juuri tällaisen sivuston keinoin. Eikö tämäkin ole osa yhteisöllisyyttä, jota suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä ja kulttuurissa suuresti kaivataan?

On aika hienoa, että joku opiskelija jaksaa ylläpitää tätä sivustoa. Voi olla, että yksi vinkki helposta kurssista voi vaikuttaa jonkun toisen elämän kulkuun merkittävästi.

Oikein positiivinen asia Helpot nopat-sivustossa on myös sen monipuolinen sisältö. Helpoiksi nopiksi koettuja opintoja on laajalta valikoimalta aloja. Sivuston voisi siis ajatella kannustavan poikkitieteelliseen uteliaisuuteen, jonka avulla hyödyttää omaa jaksamista helppojen opintopisteiden kertymisen keinolla.

Toisaalta opiskelijan vastuulla on se syventyykö aiheeseen ollenkaan vai klikkaileeko monivalintatentissä sattumanvaraisia vaihtoehtoja. On ehkä liian utopistista ajatella, että opiskelijaa ohjaa pelkästään mielenkiinto.

Yhteiskuntaa näyttää puhututtavan paljon opiskelijoiden asiat ja hyvä niin. Tulevaisuudessa toivon, että opiskelijoita kuunnellaan erityisellä tarkkuudella kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla sekä pyritään takaamaan jokaiselle opiskelijalle mahdollisuus innostua, onnistua ja valmistua oman jaksamisen rajoissa.

Jos jaksamisen tueksi löytyy toimiva apukeino, sitä kannattaa hyödyntää.