Toimitus
Assarilla jonot kiemurtelevat keskipäivällä ulko-ovelle saakka. Käytkö kampuksen opiskelijaravintoloissa?
–Rehellisyyden nimissä yritän välttää niitä. Yliopiston henkilökunnalle ruoka ei ole siellä erityisen halpaa ja se on systemaattisesti mautonta. Macciavellissa käyn, jos on kovasti kiirettä, mutta paremmalla ajalla käyn usein Hämeenkadulla. Vege Wok on hyvä, vaikka sielläkin hinnat ovat kivunneet viime aikoina tehokkaasti ylöspäin. Tykkään myös Lexin kojusta Calonian aulassa. Heillä on usein tarjolla hyviä leivoksia.
Entä kotona? Mitä laitat, kun pistät parasta?
–Kokeilen erilaisia reseptejä. Nyt kotona ovat suosittuja Totoron nuudelit. Viime viikolla kokeiltiin pohjoisafrikkalaista pataa. Simpukat maistuvat myös ja uunikana. Tykkään myös isoista salaateista. Niitä on helpompi nauttia Ranskassa, kun kasvit ovat siellä huomattavasti maukkaampia. Opiskelijana bravuurini olivat paistetut perunat ja pekonikuutiot.
Miltä kauppakorisi näyttää?
–Lapsiperheen perustarpeita eli jogurttia, maitoa, kanaa, perunoita ja porkkanoita. Nuudelit ja pakasteranskalaiset ovat vakiotavaraa. Ostan useimmiten samoja asioita eli kaupassa ei juuri lappua tarvita. Heräteostoksiakin tulee tehtyä. Esimerkiksi Kupittaan Cittarissa on hyvät kala- ja lihatiskit.
Ostatko budjetti vai laatu edellä?
–Pyrin ostamaan laadukasta ja fiksun hintaista. Pizzaa ja sushia lukuunottamatta tilaamme harvoin ruokaa. Valmisruokaa en syö. Mulla on tuttuja, joilta saa heidän tuottamiaan raaka-aineita. Vaimoni perheessä on erittäin vahva marjakulttuuri eli pakastimessa on aina kilokaupalla marjaa. Anopin pakkasessa vielä lisää.
Mikä oli lapsuutesi makumuisto?
–Isoäitini couscous. Vietin pienenä paljon aikaa isovanhemmillani. Lounas syötiin tasan kello kaksitoista ja illallinen tasan iltakahdeksalta. Niiden välillä oli quatre-heures, joka syötiin viiden aikoihin. Siis välipala. Silloin juotiin maitoa tai appelsiinimehua ja syötiin jotain pientä. Usein syötävänä oli Oreillettes-leivonnaisia, jotka olivat pienellä korilla pöydällä. Niihin ei saanut koskea ennen kello viittä. Kävin isovanhempieni talossa aikuisenakin ja tuntui valtavan aikuiselta mennä isoisän valituksista huolimatta poimimaan kesken päivää yksi oreillette korista!
Heitäs loppuun vielä joku ruokasalaisuus.
–Omenat, erityisesti kovemmat lajit voi paistaa pannulla kuin perunat. Kuorineen. Siitä tulee maukasta lisuketta lihan tai falafelien kanssa.
Oreillettes-leivonnaiset Louis’n tapaan
Raaka-aineet:
600 gr vehnäjauhoja
1 pussi hiivaa
Ripaus suolaa
50 gr sulatettua voitta (ei margariinia) ja 6 ruokalusikkaa öljyä
2 munaa
Yhden ison tai kahden pienen appelsiinin mehua
- Sekoita kaikki, kunnes saat aikaan taikinapallon, joka ei tartu kulhon pintaan tai sormiin.
- Laita taikina lepäämään jääkaappiin 4-5 tunniksi.
- Levitä taikina pöydälle aika ohueksi ja leikkaa siihen säännölliset neliöt.
- Täytä pieni kattila paistoölyllä, kuumenna öljy.
- Uppopaista jokainen neliö öljyssä keltaisen ruskeaksi.
- Laita valmiit oreillettet johonkin ritilään tai siivilään, että öljy valuu pois. Pistä koriin ja ripottelee niiden päälle sokeria.
Oreiletteja voi syödä lämpiminä mutta ne ovat parhaita kylminä. Ajan myöten ne tulevat vähän kovemmiksi mutta säilyvät syömiskelpoisina hyvin pitkään.
Ps. Reseptissä uppopaistetaan öljyssä. Se ei ehkä ole ihan kaikille. En ikinä kokeilut airfryerilla, voisi onnistua. Jos joku kokeilee niin kertokaa minulle!
