Veera Semi

Ainakin vuosikymmenen ajan maassamme on povattu somevaaleja. Vielä somen valta on jäänyt enemmän yksittäisiksi nytkähdyksiksi kuin varsinaisiksi jytkyiksi.

Vaalien alla keskustelu somevaikuttajien roolista ja vastuusta on virinnyt uusille kierroksille. Somemyrsky sai sytykkeensä jo viime syksynä. Somevaikuttaja Natalia Salmela ilmoitti näyttävästi, että hänen mahdollinen ehdokkuutensa ajautui karille vihreiden puoluetoimiston kaupallisia yhteistöitä koskevan linjauksen vuoksi.

Puolue oli päättänyt, että kansanedustajilta edellytettäisiin kaupallisista yhteistöistä pidättäytymistä. Tuntuisi kieltämättä oudolta, että kansanedustajan voisi ostaa uutuusjogurtin tai vitamiinien mainoskasvoksi.

Toistaiseksi tunnettuja vaikuttajia ei ole nähty ehdokaslistoilla. Vasta äänestyskopissa todella punnittaisiin suurien seuraajalukujen poliittinen pääoma.

Samoin emme ole todistaneet yhdenkään puolueen vastikkeellista yhteistyötä vaikuttajan kanssa, vaikka etujärjestöt ovat jo kaupallisia yhteistöitä tehneet. Sen sijaan tuen ilmauksia puolueille ja tietyille ehdokkaille on näkynyt somessa.

Sosiaalinen media hyödyttää tutkitusti niin sanottuja uusia eduskuntapuolueita enemmän. Perussuomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat ovat aktiivisimpia somettajia, jotka jaksavat vääntää tunteita herättävistä arvokysymyksistä. Algoritmit rakastavat polemiikkia.

Myös somevaikuttajat ovat muuttuneet entistä kantaaottavammiksi. Seuraajat penäävät suosikeiltaan vastuuta milloin mistäkin.

Vaalien alla tapahtui toinenkin someselkkaus. Kokoomus kimpaantui Salmelan Instagram-julkaisusta, jossa hän kritisoi varhaiskasvatuksen tilaa ja suuntasi syyttävän sormensa kohti kokoomusta ja perussuomalaisia.

Soppa sakeni, kun Salmela poisti kokoomusaktiivien puolustuspuheenvuorot ja sulki kommentoinnin. Heräsi kysymyksiä, millaisilla ehdoilla somevaikuttajat voivat käydä yhteiskunnallista keskustelua?

Kritiikin vaimentaminen ei ole tyylikästä, mutta toisaalta somevaikuttajia ei säätele mikään elin. Heillä on täysi oikeus valita taistelunsa omilla kanavillaan.

Suurin uhka sosiaalisen median yhteiskunnalliselle keskustelulle on vihapuhe ja kärjistynyt ilmapiiri. Sitran vuoden 2021 selvityksen mukaan sosiaalinen media voi uhata demokratiakehitystä, jos rakentavan keskusteluilmapiirin luomiseen ei panosteta.

Ehkäpä vaikuttajien voimalla somesukupolvea voisi houkutella vaaliuurnille? Tilastokeskuksen mukaan viimeisimmissä eduskuntavaaleissa parikymppisistä noin puolet äänesti.

Ahkerimpien äänestäjien eli 70-vuotiaiden ikäluokassa äänestysprosentti oli yli 80 %. Sitä paitsi nuoret eivät ole idiootteja. He ovat kaikista medialukutaitoisin sukupolvi, joka tuskin äänestää tiettyä henkilöä silkasta somevaikuttajan suosituksesta.