Toimitus

Turusta käsin historiaa tuntuu joskus olevan kaikkialla ympärillä. Tuomiokirkko, vanha akatemian alue ja Aurajoen rannat muistuttavat, että kaupungissa on eletty, opiskeltu ja rakennettu yhteiskuntaa vuosisatojen ajan.

Silti kaikkea historiaa kaupungista ei löydy.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Turun palosta, joka syyskuussa 1827 muutti kaupunkia perusteellisesti. Pohjoismaiden historian yksi suurimmista paloista tuhosi suuren osan Turun vanhasta rakennuskannasta ja vaikutti myös yliopiston historiaan.

Maailman vanhin suomenkielinen yliopisto eli Turun Akatemia siirrettiin Helsinkiin ja jatkoi siellä toimintaansa Keisarillisena Aleksanterin yliopistona.

Turun Akatemia oli perustettu jo vuonna 1640, aikana jolloin Suomi kuului osaksi Ruotsin valtakuntaa. Halusimme selvittää millaisia jälkiä tuon ajan Turusta ja Suomesta on säilynyt Ruotsissa.

Niinpä katseemme kääntyi sen aikakauden pääkaupunkiin, Tukholmaan.

Otimme yhteyttä Djurgårdenin saarella sijaitsevaan Nordiska museet-museoon eli tarkemmin suomennettuna pohjoismaiseen museoon. Museointendentti Maria Maxén ilahtuu yhteydenotostamme ja kertoo muutaman esineen tulevan heti mieleen.

Museossa on parhaillaan Nordbo-niminen näyttely käynnissä ja sitä myötä rakennuksen eri kerroksissa on paljon erilaista nähtävää.

Ensimmäisenä hän esittelee muotokuvan, jonka päähenkilö on Carl Gustafsson Horn. Puoli vuorokautta elänyt poika, joka syntyi aamulla 27. helmikuuta 1662 ja kuoli saman päivän iltana.

Maxén kertoo, että Carl eli vain noin puoli vuorokautta. Hän kuului ruotsalais-suomalaiseen aatelissukuun ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon.

Vanhemmat halusivat säilyttää lapsestaan muiston ja teettivät hänestä muotokuvan, jossa Carl makaa parhaimpiin vaatteisiinsa puettuna.

–Siinä vainaja makaa päässään helmistä tehty kruunu, Maxén tarkentaa.

Muotokuvan maalasi Jochim Neiman (1600–1673), jota Maxén kuvailee Suomen ensimmäiseksi tunnetuksi muotokuvamaalariksi.

–Hän asui Turussa ja oli puuseppien, maalareiden ja lasimestareiden ammattikunnan jäsen.

Kuvan voi ajatella olevan pieni ikkuna 1600-luvun Turkuun. Neimanin tuotanto kärsi Turun palosta raskaasti.

–Valitettavasti suuri osa hänen muotokuvistaan katosi vuonna 1827, museointendentti sanoo viitaten Suomen Kansallismuseon entisen pääjohtajan Elina Anttilan tietoihin.

Gustafsson Hornin muotokuva kuitenkin säilyi.

Hahmona Gustaffson Horn johdattaa myös toisen kysymyksen äärelle. Millaisia olivat ihmiset ja suvut, jotka liikkuivat Suomen ja Ruotsin välillä 1600-luvulla? Maxén nostaa esiin useita aatelissukuja.

–Monet 1600-luvun aatelissuvut, joita nykyään pidetään ruotsalaisina, olivat todellisuudessa ruotsalais-suomalaisia, Maxén kertoo.

Esimerkkinä hän mainitsee Horn af Björnborgin suvun ja sen jäsenet Helenan sekä Maria Elenoran, joiden taulut sijaitsevat museossa. Helena kuoli vuonna 1648 ja Maria vuonna 1652.

Kuten sukunimestä voi peruskoulunkin ruotsin opeilla päätellä, viitteitä on erääseen suomalaiseen kaupunkiin.

Pohjoismaisella museolla vaikuttaa olevan kaiken kaikkiaan laajat kokoelmat. Löytyisikö niiden joukosta vielä jotakin erityisesti 1600-luvun Turkuun ja Suomeen liittyvää?

Maxénin vastaus asiaan on kiinnostava, ja jopa hieman yllättäväkin.

Kun museon tietokantaan sukeltaa yli puolentoista miljoonan esineen sekaan tarkemmin, Turkuun liittyviä asioita tulee vastaan vain vähän.

–Esinetietokantamme näyttää sisältävän vain kaksi muuta Turusta peräisin olevaa 1600-luvun esinettä: ammattikunnan lippaan ja lautasen, jotka ovat ajoitettu vuosille 1644 ja 1698–1714.

Vaikka Suomen historiasta asioita on tietysti paljon tallessa myös kotimaassa, tästä alkaa hahmottua vääjäämättä kuvaa kaupungista, jonka aineellinen menneisyys ei ole säilynyt kokonaisena.

Tässä kohtaa Turun palot muuttuvat keskeiseksi kysymykseksi. Paloista puhuttaessa on syytä muistaa, että ne eivät ole vieneet kaupungista vain rakennuksia. Ne ovat tuhonneet myös sen aineellista muistia.

Jochim Neimanin muotokuvat ovat tästä konkreettinen oiva esimerkki. Suuri osa hänen tuotannostaan katosi vuoden 1827 palossa, mutta yksi hänen säilyneistä maalaamistaan muotokuvistaan lepää tällä hetkellä Tukholmassa.

Vuonna 1827 Turku menetti suuren osan vanhasta rakennuskannastaan. Samalla katosi valtava määrä erilaisia esineitä, asiakirjoja ja muuta aineistoa, jotka olisivat voineet kertoa meille tarkemmin millaista kaupungissa oli elää 1600-luvulla.

Siksi yksittäiset säilyneet esineet saavat erityisen merkityksen. Niiden avulla voi yrittää rakentaa kadonnutta kaupunkia uudelleen.

Lähdimme etsimään Tukholmasta 1600-luvun Turkuun ja Turun Akatemian perustamisen aikaan liittyviä esineitä, mutta löysimme lopulta paljon suuremman kysymyksen: mitä kaikkea Turusta on kadonnut ja mitä siitä on vielä jäljellä?

Ensi vuoden puolella Turun suurimmasta palosta tulee kuluneeksi 200 vuotta. Silloin on hyvä katsoa paitsi yöhön, jolloin kaupunki paloi myös siihen kaupunkiin, joka paloi.