Suomessa on viime vuosina vaikuttanut siltä, että omaa tulevaisuutta pitäisi suunnitella yhä aikaisemmin. Jo toisella asteella täytyy tehdä valintoja, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Ennen kuin ylioppilaslakki koristaa päätä tulee mielellään olla jonkinlainen suunnitelma koko loppuelämälle.

Ajatus siitä, että kutsumuksensa hahmottaa nuorena mahdollisimman aikaisin kuulostaa tehokkaalta. Kun suunta on selvillä ajoissa, koulutuksen voi suunnitella suoraviivaisesti ja opiskelupaikan valita tavoitteellisesti.

Nurinkurista on kuitenkin se, että ihmiset eivät ole suoraviivaisia suunnitelmia. Kaikki eivät tiedä viisitoistakesäisenä mitä haluavat tehdä elämällään. Kaikki eivät tiedä sitä yhtä varmasti muutamaa vuotta myöhemminkään.

Korkeakoulujen valintajärjestelmän muutosten myötä ylioppilastutkinnolla on suurempi merkitys opiskelupaikan saamisessa. Arvosanoihin käytetään vuosia ja kirjoituksiin valmistaudutaan moneen kertaan.

Ohessa on muistettava, että vain hyvä aakkosrivi ei vielä kerro mikä ala tuntuu itselle mielekkäältä. Yliopistoissa onkin huomattu ilmiönä, että tällä hetkellä opintoihin päätyy paljon opiskelijoita ilman aitoa kiinnostusta alaan.

Taloon on hakeuduttu, koska paperit ovat kovat ja ala trendikäs.

Samanaikaisesti ensikertalaiskiintiöt voivat tehdä väärän suunnan kokeilemisesta turhan kallista. Jos nuori ottaa vastaan yhden opiskelupaikan ja huomaa myöhemmin valinneensa väärin, vaihtaminen ei ole kovinkaan yksinkertaista.

Kokeilemisesta tulee riski, vaikka juuri kokeilemalla ihminen usein oppii parhaiten tuntemaan itsensä.

Tuoreen ylioppilaan ei tulisi tarvita tietää, mikä hänestä tulee isona. Hän voi tietää vain sen mitä haluaa kokeilla seuraavaksi ja se on aivan riittävästi. Tulevaisuudesta pitää voida innostua ilman, että se täytyy samalla lyödä lukkoon.

Joku huomaa opiskelujen parissa tai työelämässä, että valittu ala ei kiinnostakaan. Toinen rakentaa harrastuksestaan uuden intohimon. Kolmas aloittaa opinnot yhdeltä alalta ja päätyykin toisenlaisiin tehtäviin.

Kaikki ei etene aina suunnitelman mukaan, eikä tarvitsekaan.

Nuoruus on aikaa, jolloin ihminen opettelee vasta tuntemaan itsensä. On yhteiskunnallisesti kohtuutonta odottaa 18-vuotiaalta varmaa arviota siitä, millainen ala tai työ sopii hänelle vuosikymmeniksi eteenpäin.

Elämän ei pidä olla pelkkä pääsykoe, jossa väärä vastaus täysikäisenä sulkee kaikki ovet. Tulevaisuutta tulee saada rakentaa myös pala kerrallaan.

Hermanni Sankelo

päätoimittaja

Turun ylioppilaslehti