Uutinen

Puheenjohtajien puheenjohtaja

Suomen historiaa opiskeleva Lähdesmäki toimii kuluvana vuonna Turun yliopiston ylioppilaskunnassa puheenjohtajien puheenjohtajana. Kuva: Toimitus.

Toimitus

Turun yliopiston ylioppilaskunnasta käytetään välillä leikkisää nimitystä Suomen paperinmakuisimpana ylioppilaskuntana. Tällä viitataan siihen, että kyseisellä organistaatiolla on pöytälaatikossaan kasoittain erilaisia asiakirjoja. Ja niitä on asiasta kuin asiasta.

Dokumenttien lisäksi ylioppilaskunnassa piisaa satoja yhdistyksiä sekä tietysti tämän myötä myös erilaisia nimikkeitä ja titteleitä. Yksi näistä on monelle tuntemattomampi: pitkältä nimeltään puheenjohtajien puheenjohtaja.

Lähdimme ottamaan selvää, mitä toimikuva pitää sisällään. Tänä vuonna puheenjohtajien puheenjohtajan tittelissä toimii Suomen historian opiskelija Mikko Lähdesmäki. Hän sanoo tehtävän olevan kiinnostava näköalapaikka.

–En ole suunnitellut koskaan hakevani edustajistoon tai TYYn hallitukseen, niin tästä saa hyvän kurkistusikkunan TYYn toimintaan eli siihen mitä täällä ylioppilaskunnan alakerrassa oikeasti tapahtuu, Lähdesmäki toteaa.

Puheenjohtajien puheenjohtaja valitaan vuoden ensimmäisessä puheenjohtajaneuvostossa. Siellä päätöksen tehtävään valittavasta henkilöstä tekevät ylioppilaskunnan järjestöjen puheenjohtajat. Tehtävänkuvasta ja sen sisällöstä tarkemmin kyseltäessä Lähdesmäki tarkentaa toimivansa kuluvan vuoden yhdyslinkkinä puheenjohtajaneuvoston ja ylioppilaskunnan hallituksen välillä.

–Olen edustamassa järjestöjen puheenjohtajia, kun vaikka pohditaan millaisia koulutuksia pidetään. Siinä ohessa olen viran puolelta päässyt esimerkiksi keskustelemaan TYYn järjestösektorin kanssa, Lähdesmäki kommetoi.

Mikä sitten sai hänet hakemaan tehtävään? Lähdesmäki sanoo motivaationsa kummunneen kiinnostuksesta käsiteltäviin asioihin ja aikaisemmista kokemuksista järjestöjen parissa.

–Toimin Humanitaan puheenjohtajana ja aiempina vuosina olin Kritiikissä varapuheenjohtaja. Siinä ohessa on herännyt kysymyksiä ovatko kaikki ylioppilaskunnan koulutukset tarkoituksenmukaisia, Lähdesmäki painottaa.

Toki historian opiskelija sanoo jo tässä vaiheessa huomanneensa myös sen, että kaikille sopivan ohjelman keksiminen on vaikeaa. Millaiselta sitten Turun yliopiston ylioppilaskunnan toiminta on puheenjohtajien puheenjohtajalle näyttänyt?

–Ylioppilaskunta tekee tärkeää työtä opiskelijoiden ja jäsenjärjestöjen eteen. Kaikilla tuntuu olevan koko ajan kiire ja tehtävää on varmaan enemmän kuin henkilöresursseja. Ylioppilaskunnalla on kuitenkin paljon laajoja kokonaisuuksia vaikuttamisen ja työllistämisen saralla.

Toimikaudella Lähdesmäki aikoo tarkastella myös toista painopistettä: asioista tiedottamista ja niiden ajanmukaisuutta.

–Ei saisi olla niin, että vain päivää ennen tulee muistutuksia siitä mitä on luvassa huomenna. ja olla niin, että foorumeita pidetään vain pakosta. Pitää saada tarkoituksenmukaisuus siihen.

Lähdesmäki kokee puheenjohtajien puheenjohtajan tehtävän tarpeelliseksi. Erityisesti siitä syystä, että hänestä ylioppilaskunnassa on paljon erilaisia moninaisia järjestöjä. Usea on muun muassa puheenjohtajan tehtävässä ensimmäistä kertaa.

–Jos pienemmistä järjestöistä nousee ideoita, pystyn tuomaan niitä esille ja kuuluviin. Monesti ylioppilaskunnan hallitukseen tullaan vähän isommista järjestöistä ja listoista, kun taas esimerkiksi humanistisella puolella resurssit ovat pienempiä.

Lähdesmäen vuoden työlistalla on mukana hartiovoimin ahkeroitavat puheenjohtajasitsit, joita puheenjohtajien puheenjohtaja on jo alkanut kuumeisesti suunnittelemaan. Monesti sellainen on ollut keväällä, mutta aikataulusyistä se siirrettiin syksylle.

-Tavoitteena on järjestää matalan kynnyksen tutustumista ja virkistäytymistä puheenjohtajille kaiken kiireen keskellä, Lähdesmäki avaa.

Lopuksi vielä paluu alkuun ja aiemmin mainittuun ylioppilaskunnan paperinmakuisuuteen. Mitä asiasta ajattelee puheenjohtajien puheenjohtaja?

–Itselläni ei ole päässyt paperia suuhun asti. Olen pitäytynyt ihan vain kokouskahveissa. Järjestösektorilla sitä kertyy varmasti sitäkin enemmän, Lähdesmäki päättää.