Ada Silander

Lukuvuosi alkaa. Tuhannet uudet opiskelijat valtaavat kampukset. He ovat päässeet tähän pisteeseen saakka useiden eri tekijöiden vuoksi.

Osa uusista opiskelijoista on päntännyt ylioppilaskokeita varten saadakseen riittävät arvosanat korkeakoulupaikkaa varten. Osa on viettänyt unettomia öitä valintakoemateriaalien äärellä.

Osa taas on opiskellut sitkeästi viimeisimmät vuodet avoimen yliopiston kursseilla ja päässeet avoimen väylän kautta korkeakouluun.

Korkeakouluun on monta erilaista tietä, mutta kaikkia korkeakouluhakijoita yhdistävät olemassa olevat taidot, jotka tulevat kehittymään vielä valtavasti opintojen aikana: kyky ottaa vastuuta omasta elämästä ja itseohjautuvuuteen. Mistä vastuunottamisen taito sitten koostuu?

Esimerkiksi siitä, että ihminen kykenee punnitsemaan omia valintoja ja niiden seurauksia. Ottamaan vastuuta niin hyvässä kuin pahassa omista valinnoistaan ja teoistaan.

Vastuunottaminen voi olla looginen tai toisaalta vahvasti tunnepohjainen prosessi. Kuvittele, että saat listan, jossa on viikon opiskelut aikataulutettuna.

Osa meistä on kuin ohjelmoitu suorittamaan asiat listalta minuutilleen, kun taas osa jää kyseenalaistamaan koko listaa etsien vaihtoehtoisia keinoja aikataulutukseen. Osa jopa vastustaa listalla olevien asioiden tekemistä viimeiseen saakka eikä saa niitä hoidetuksi.

Jotkut meistä saattavat kokea syyllisyyden tunnetta, jos eivät saa listalla olevia asioita hoidetuksi ajallaan, kun taas toisia motivoivat tiukat aikataulut, valinnat ja pieni paine, jota lista tuottaa.

Itseohjautuvuus puolestaan tarkoittaa kykyä toimia ja ohjautua itsenäisesti ilman jatkuvaa ulkopuolista valvontaa tai kontrollointia. Jotkut opettajat pyrkivät luomaan motivoivan itseohjautuvuudelle otollisen ilmapiirin, kun taas osa opettajista jättää vastuun kokonaan opiskelijalle.

Hyväksi itseohjautuvuuden taidoksi voisi laskea sen taidon, että kykenee luomaan itsenäisesti itselleen aikatauluja kysymättä, jotta saa kurssit tehdyksi ja ennakoimaan kuinka paljon aikaa suurin piirtein kukin kurssi vaatii itseltä.

Millaiset odotukset itseä kohtaan kurssista ovat? Riittääkö tästä kurssista läpipääsy vai tavoittelenko huippuarvosanoja?

Itseohjautuvuutta on myös kyky tarttua tuumasta toimeen ja pysyä suunnitelmassa, vaikka pitäisi pyöräillä tihkusateessa yliopistolle ja takana olisi muutamat opiskelijabileet samalta viikolta. Korkeakouluopinnot opettavat itseohjautuvuutta kehittämällä ajanhallintataitoja, kykyä vastuunottamiseen, motivaatiota ja itsetuntemusta.

Nämä eivät ole toisistaan erillisiä käsitteitä, vaan liittyvät toisiinsa vahvasti. Kun yksi puuttuu, on melko vaikeaa tehdä opiskelulle ja tulevaisuudelle otollisia valintoja.

Omien korkeakouluopintojen suunnitteluun liittyy vapaus toteuttaa opintoja omien aikataulujen ja intohimojen mukaan, vaikka oma alavalinta antaa jonkinlaiset raamit opintojen suorittamiselle. Osalle opiskelijoista tämä tuottaa haasteita, kun taas osalle tiukoissa aikatauluissa pysyminen ja vaatimuksiin vastaaminen tuntuu lähes mahdottomalta haasteelta.

Korkeakoulussa opettajat eivät kysele perään, jos essee on jäänyt kirjoittamatta tai tentti varaamatta. Toisaalta vapaus on parhaimmillaan vapauttavaa. Kukaan ei lähtökohtaisesti määrää opiskelijaa tenttikirjan ääreen, vaan oletusarvo on, että opiskelija osaa itse punnita, kuinka tärkeää hänelle on tentin arvosana tai tentistä läpipääsy.

Jotta on mahdollista ottaa vastuuta omasta elämästään ja toteuttaa itseohjautuvuutta, on ensin opittava tuntemaan itsensä. Itseohjautuvuus ja motivaatio ovat tiukasti linkittyneitä toisiinsa.

Tärkeintä on kysyä itseltään, mikä itseä motivoi opiskelemaan ja seuraamaan. Mihin suuntaan motivaatio kehittyy opintojen aikana. Motivaatio ei takaa sitä, että kaikki on helppoa ja mukavaa jokaisena hetkenä.

Itsetuntemusta oppii parhaiten tekemällä valintoja arjessa. Itsetuntemusta tarvitaan jo korkeakouluihin hakiessa, kun opiskelija pohtii mille alalle suuntautuisi. Se koostuu siitä, että tunnistaa missä on hyvä, mistä pidän, mitä en halua ja mitkä ovat tavanomaiset kompastuskivet.

Itsetuntemuksen harjoittamiseen liittyy taito epäonnistua eikä lannistua, ainakaan loputtoman pitkäksi aikaa. Kyse on siis irti päästämisestä. Itsetuntemus on loppuelämän projekti, sillä aina havaitsee uutta opittavaa erilaisissa ympäristöissä ja erilaisissa elämänvaiheissa.

Korkeakouluopintoihin liittyy vahva oletus siitä, että opiskelija on lähtökohtaisesti motivoitunut opiskelemaan. Mitä sitten, jos opiskelija harkitseekin alan vaihtamista tai opintojen keskeyttämistä?

Siihenkin vaaditaan itseohjautuvuutta, että uskaltaa ottaa opiskeluihin liittyvät haasteet esille. Tällaisessa tilanteessa on aluksi myönnettävä itselle, että motivaatiota ei ole tarpeeksi tai omat voimavarat eivät riitä opiskeluun, vaikka motivaatiota olisi.

Vaikka tilanne olisi haastava tai epämukava, voi siinä onnitella itseään siitä, että on oivaltanut jotakin olennaista itsestä ja ottanut ohjat omiin käsiinsä. Itseohjautuvuus ja vastuunottaminen ovat taitoja, jotka kantavat pitkälle aikuiselämässä niin opinnoissa kuin niiden ulkopuolella. Jokainen askel korkeakoulussa kehittää opiskelijan kasvua vastuuta ottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

Kaikki alkaa siitä, kun opiskelija hakee korkeakouluun. Korkeakouluun hakeminen vaatii ajanhallintataitoja, motivaatiota, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää pettymyksiä.

Useat opiskelijat eivät pääse ensimmäisellä kerralla sisään korkeakouluun. Monet päätyvät jonottamaan tai ottamaan paikan vastaan, joka ei ollut oma ykkösvalinta hakuprosessin aikana.

Hakuprosessi ei välttämättä kaikilla uusilla opiskelijoilla lopu korkeakouluun sisäänpääsyyn, vaan jatkuu esimerkiksi siirtohaun myötä tai myöhemmin maisteriohjelmaan hakiessa.

Korkeakouluopintojen aikana opiskelija valitsee itse omat kurssinsa, oman erikoistumisalansa, maisteriohjelmansa, oman suuntansa. Opiskelijalta vaaditaan tarpeeksi päätöksentekokykyä, jotta selviää opinnoissa. Tämä voi tuntua aluksi pelottavalta.

Mitä jos teen väärän valinnan? Jotkut opiskelijat saattavat lamaantua jo ajatuksesta, että valitsee väärin, ja jäävät siksi jälkeen opinnoissa.

Toisaalta opiskelija oppii, että siitäkin selviää, että valitsi väärän kurssin, väärän gradun aiheen tai jopa väärän alan. En väitä, että sen tuntuu mukavalta, mutta se varmasti kasvattaa ja johtaa parhaimmillaan muutaman mutkan kautta juuri siihen suuntaan, joka on oikea juuri oikea kyseiselle opiskelijalle.

Omat valinnat voivat tuntua joskus hakuammunnalta, mutta sekin on täysin normaali tunne. Tulevaisuutta ei pysty koskaan täysin ennakoimaan eikä itseään tuntemaan täydellisesti.

Tulet huomaamaan opintojen aikana, että kaikki kurssit eivät olekaan välttämättä yhtä kiinnostavia kuin mitä olit ajatellut niitä valitessa. Joidenkin etenkin pakollisten kurssin epämukavuutta oppii kuitenkin sietämään opintojen edetessä.

Toisaalta saatat myös innostua jostain täysin uudesta ja tuntemattomasta. Kuten aiemmin todettu, itseään ei voi tuntea täydellisesti opintojen alussa vaan on pystyttävä hyväksymään, että opintojen alussa sekä lopussa useat asiat ovat vielä melko keskeneräisiä. Korkeakouluopinnot ovat pitkä prosessi siinä missä edellä mainitut itseen liittyvät taidot.

Olitpa sitten ensimmäisen vuoden opiskelija tai viimeistelemässä opintojasi, on hyvä muistaa pysähtyä ajattelemaan sitä, että miten voisit kehittää aktiivisesti omaa kykyä itseohjautuvuuteesi. Korkeakouluopinnoissa se kehittyy melko luonnostaan, mutta siihen voi onneksi myös itse vaikuttaa.

Uskon, että itseohjautuvuuden kehittäminen on kiinni rohkeudesta kokeilla uutta, onnistua ja epäonnistua.

Kaikki askeleet korkeakoulussa kehittävät ajanhallintataitoja, itsetuntemusta, motivaatiota, rohkeutta ja ennen kaikkea käsitystä siitä, että on vastuussa omasta elämästä ja kykenevä vaikuttamaan oman elämän kulkuun. Opintojen alussa voi tuntua haastavalta, että niin monet asiat ja valinnat ovat omissa käsissäsi. Kaikkea ei tarvitse osata heti, eikä etenkään ensimmäisillä kursseilla.

Apua saa ja kannattaa kysyä, jos itseohjautuvuuden kanssa on haasteita. Ajan kanssa myös kaikki edellä mainitut opiskeluun liittyvät taidot vahvistuvat, eikä kymmenien tehtyjen kurssivalintojen jälkeen kurssien valitseminen tuota enää päänvaivaa. Se vaatii vain kärsivällisyyttä, että pääsee siihen pisteeseen saakka opinnoissa.

Opintojen loppupuolella on onneksi jo niin tottunut siihen, että tekee valintoja itse, että ei toivoisi kenenkään muun tekevän valintoja omasta puolesta.