Kira Kokko

Tammikuu meinaa usealle opiskelijalle kesätyöhaun vilkkainta aikaa. Ympärillä käy kiivas keskustelu siitä, mihin kukakin aikoo hakea, ja mitkä työpaikat taas tänään aloittivat rekrytoinnit. Joillekin kesätöiden haku voi olla innostavaa unelmien tavoittelua, joka ei tuota liikaa stressiä. Suurimmalle osalle se on kuitenkin synkkä ja tuskallinen ajanjakso.

Useiden opiskelijoiden on pakko hakea kesäksi töitä, koska kesän toimeentulo on siitä kiinni. Hakemuksia on siis lähetettävä, vaikka kuinka tuntuisi, ettei niiden tekemiselle ole aikaa tai jaksamista. Päivät menevät luennoilla käymiseen ja opiskeluun, kun taas illat täyttyvät työilmoitusten selaamisesta, ansioluettelon viilaamisesta ja kymmenien hakemusten lähettämisestä.

Aikaa levolle ja omalle vapaa-ajalle jää entistä vähemmän. Ei ole ihmekään, että kesätöiden haku voi tuntua herkästi raskaalta.

Hakuprosessi ei ole useinkaan mikään yksinkertainen ja vaivaton homma. Täytyy kirjoittaa hakemus, osallistua haastatteluun ja joissain tilanteissa jopa tehdä ennakkotehtäviä. Välillä hakuprosessissa saatetaan myös vaatia videohaastattelu jo ensimmäisessä vaiheessa. Kun hakuprosesseja on käynnissä lukuisia samanaikaisesti, saa sitä helposti vietettyä tunteja viikossa työnhakuun.

Usean käynnissä olevan hakuprosessin loppuun vieminen voi nopeasti käydä uuvuttavaksi ja mennä jo melkein päivätyöstä. Kun ravaa useissa haastatteluissa ympäriinsä, lähettää ennakkotehtäviä sekä uusia hakemuksia, on kalenteri pian ääriään myöten täynnä. Päivän tehtävälistat täyttyvät koulutehtävien lisäksi työhakemusten rustaamisesta ja haastatteluihin valmistautumisesta.

Kaiken muun normaalin arjen päälle hakuprosessi kuormittaa entistä enemmän. Koulutehtävät, takarajat tai tentit eivät odota, vaikka kesätyönhaku käy vilkkaimmillaan.

Hakuprosessien ollessa välillä pitkiä kuin nälkävuosi, on yleensä haettava useaa työpaikkaa samaan aikaan, jotta mahdollisuudet työllistymiseen ovat edes jollain tasolla realistiset. Se, kuinka monta eri työpaikkaa hakee, riippuu täysin ihmisestä. Osa nappaa työpaikan yhdellä hakemuksella, toiselle ei riitä edes parikymmentä. Ei siis auta kuin hakea niin moneen paikkaan, kuin omat rahkeet riittävät.

Välillä työpaikka pitäisi myös ottaa vastaan, ennen kuin lopuista työpaikoista on kuulunut mitään. Sitä ei haluaisi olla epäluotettava ja lupautua suullisesti työhön vain hylätäkseen sen, koska muualta tuli parempi tarjous. Ja mitä jos sitten ei saakaan muita töitä? Riski työpaikan hylkäämisessä voi olla liian suuri, jos muut työpaikat vitkuttelevat hakuprosessissaan.

Lisää ahdistusta kesätyönhakuun tuo työnantajien toiminta. On tehty tutkimuksia, että jopa 40% kesätyönantajista jättää kertomatta hakuprosessin etenemisestä.

Useat työnantajat kertovat etenemisestä myös aivan liian myöhään. Sähköpostiin saattaa kilahtaa hylkäyskirje kesällä tai jopa syksyllä. Kyllähän hakija jo silloin tiesi, ettei kesätyöntekijän paikkaa irronnut.

Syksyllä tullut hylkäysviesti tuntuu enemmän jopa kettuilulta, kuin vastaamatta jättäminen. Kiitos vaan, että ilmoititte hakuprosessin päättymisestä näin puolen vuoden jälkeen! Epätietoisuus lisää ahdistusta, koska ei voi missään vaiheessa olla varma, onko työpaikka tulossa.

Haastattelukutsu saattaa tulla kuukaudenkin jälkeen itse hakemuksen lähettämisestä. Vaikka “valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun” viestit ovat ikäviä, on vielä pahempaa kun minkäänlaista tietoa ei kilahda sähköpostiin. Tällöin elättelee vielä valheellisia toiveita työpaikasta.

Pahimmillaan epätietoisuus voi johtaa siihen, että hakija hylkää jonkun toisen paikan, koska jää odottaa vastausta vielä siitä unelmiensa työpaikasta. Rehti ja ajankohtainen viestiminen hakijoille on erinomainen tapa kehittää yrityksen omaa työnantajakuvaa paremmaksi. Onkin ihmeellistä, kuinka harva yritys panostaa kesätyöhakuihinsa kunnolla.

Ikävä kokemus kesätyönhaussa voi myöhemmin johtaa siihen, ettei hakija halua enää uudestaan hakea kyseiseen paikkaan töihin. Syksyllä tullut “kiitos mielenkiinnosta kesätyöpaikkaamme kohtaan…” viestin jälkeen harvemmin tekee mieli hakea uudestaan kyseisen yrityksen tehtäviin.

Kesätyöhaku voi pahimmillaan antaa hakijoille epärealistisen kuvan työnhausta. Monelle nuorelle kesätöihin hakeminen on ensimmäinen kosketus työnhakuun.

Epäselkeä ja puutteellinen viestintä yritysten tahoilta ei anna kovinkaan hyvää kuvaa työnhausta. Tämän lisäksi opiskelijoille voi tulla väärä kuva siitä, kuinka paljon oman alan työpaikkoja on tarjolla ylipäätään. Kesätyöpaikat ovat usein paljon rajatummat ja niitä on vähemmän, minkä takia voi syntyä kuva, ettei oman alan työpaikkoja ole.

Uskomus siitä, ettei oman alan työpaikkoja ole tarjolla kuin minimaalinen määrä lisää monen opiskelijan ahdistusta ympäri vuoden. Työllistyykö sitä edes valmistumisen jälkeen? Tuntuuko valmistuttuakin siltä, kuin olisi työmarkkinoilla yksi pelaaja Nälkäpelissä?

Usealle opiskelijalle kesätyönhaku tuottaa päänvaivaa myös sen takia, että tiedot omasta osaamisesta ovat vielä hatarat. Kesäksi olisi pakko saada töitä, joten hakeakko niitä oman alan töitä vai jotain muita töitä? Mitä jos hakee pelkästään oman alan töitä ja sitten ei ole kesäksi mitään töitä?

On helpompaa hakea useaan samankaltaiseen tehtävään, kuin hakea laajalti eri aloille. Usein oman alan työhakemus ei ole helposti muokattavissa toisen alan hakemuksen tarpeisiin, koska hakukriteerit ja eduksi katsottavat taidot eroavat. Hakeminen monen eri alan työpaikkoihin kuluttaa siis entisestään.

Hakukuulutuksissa vaaditaan välillä kuuta taivaalta. Pitäisi osata etukäteen koodata, puhua viittä kieltä sujuvasti, olla sosiaalisen median ammattilainen sekä olla käytettävissä jo huhtikuusta syyskuuhun. Opintojen ohella täytyy tehdä töitä, vapaaehtoishommia sekä harrastaa niin liikuntaa kuin taidettakin. Ainiin, tottakai myös opintomenestyksen on oltava ensiluokkaista.

Välillä tuntuu kuin mikään määrä töitä ei riittäisi. Kokemusta tulisi olla jo monelta vuodelta, vaikka juuri on aloittanut opinnot. Kun kesätyöhön tai harjoitteluun vaaditaan jo runsaasti työkokemusta, on syystäkin opiskelijat hämmentyneitä. Mistä sitä relevanttia työkokemusta saa, jos jokaisen hylkäysviestin peruste on “arvostimme hakijoiden aikaisempaa kokemusta”?

On myös totta, että työpaikkoja jaetaan suhteiden kautta. Välillä voi olla turhauttavaa edes hakea, kun tuntuu, että kaikki työpaikat menevät vain toimitusjohtajan lapselle. Kun omat vanhemmat eivät ole suuryritysten omistajia, jää sitä miettimään, että mistä niitä kuuluisia suhteita voisi oikein saada?

Yksi viime aikojen tunnussana työnhaussa on ollut piilotyöpaikat. Piilotyöpaikalla tarkoitetaan työpaikkaa, johon ei ole ehditty avata avointa hakua. Näiden saamisessa verkostot ovat avainasemassa. Kuka kertoo piilotyöpaikoista ja miten niihin edes voi hakea?

Joillekin onni on suosinut lukuisia työnhakua helpottavia suhteita. Valtaosa joutuu kuitenkin luomaan suhteet ja verkostonsa itse. Verkostoitumisessa tietenkin helpottaa, että on työnhakijoiden suosima sosiaalinen ja innokas kaveri. On kuitenkin monia sellaisia suhteita, joita ei ehkä heti osaa hyödyntää. Kun avaa suunsa ja kertoo, että etsii töitä, voi olla, että joku ohikulkeva työnantaja kuulee pyyntösi ja unelmiesi työ tuodaan eteesi hopealautasella.

Olisi tärkeää lisätä vielä entisestään keskustelua kesätyöhaun ympärillä. Erityisesti olisi tärkeää puhua siitä, että hylkäysviestit ovat monelle tuttu näky. Kun kuulee, miten opiskelutoveritkin saavat hylkäysviestejä, ei tunne oloaan ihan niin yksinäiseksi ja epäonnistuneeksi. Jokaisella, joka on hakenut useampaan kesätyöhön on aivan varmasti useita hylkäyskirjeitä taskussaan.

Hylkäyskirje ei ole merkki epäonnistumisesta, eikä niistä saisi lannistua. Toinen toisensa perään tuleva “hyvä hakija valitettavasti…” alkuinen viesti ei tunnu kenenkään mielestä kivalta, mutta pakko sitä on yrittää, jotta joskus pääsisi itsekin niihin unelmatöihin.

Jatkuva epäonnistumisen tunne lannistaa kenet tahansa. Jos työpaikkaa ei kaikesta hakemisesta huolimatta onnistu nappaamaan, voi tunne olla lohduton. Sitä on vaikeaa olla vertaamatta itseään muihin vuosikurssilaisiin. Onko heillä enemmän kokemusta? Ovatko he reippaampia ja energisempiä? Millä ajalla he ehtivät opintojen lisäksi vielä käymään töissä?

Pitää kuitenkin muistaa, että työnhaku on myös itsessään jo taito. Sitä voi ja kannattaa harjoitella, erityisesti jos opiskelee sellaista alaa, jossa kilpailu työllistymisen suhteen on kovaa. Ansioluettelon ja työhakemuksen laatimiseen löytyy apua jo ihan yliopiston puolelta, esimerkiksi Turun yliopiston työelämäpalvelut Rekrystä. Näitä apuja kannattaa hyödyntää, jos tuntuu, että hakemisesta ei meinaa tulla yhtään mitään.

Kesätyönhaku lannistaa herkästi, mutta epäonnistumisia ei saa vatvoa liian pitkään. Vielä joku päivä tulee se onnistuminen, kun oma haaveiden työpaikka nappaakin. Pitää vain uskaltaa hakea ja muistaa, että hylkäysviesti ei ole epäonnistuminen vaan kliseisesti sanottuna oppimiskokemus.

Et siis ole yksin kesätyöstressisi kanssa. Suurin osa kanssaopiskelijoistasi on aivan samassa veneessä.

Työpaikasta iloitsevankin tuttavan sähköpostissa on kaikella todennäköisyydellä useampi hylkäysviesti. Eli kyllä se omakin työpaikan saaminen tulee vielä kohdalle. Ja vaikka jonain vuonna sitä työpaikkaa ei saisi heti helmikuussa, on työpaikkoja mahdollista saada myös lähempänä kesää.

Myös opiskelu kesällä on usealle vaihtoehto, joka kannattaa tarpeen vaatiessa hyödyntää. Silloin saa ainakin kesän tuet, jotta pärjää kesän yli ilman, että tarvitsee Aurajoen rannasta lähteä etsimään siltaa, jonka alle nukahtaa.