Peltojen keskellä sijaitsevassa luostarissa hiljaisessa Pohjois-Turussa kaksi vietnaminbuddhalaista omistaa elämänsä munkkiaatteelle. He ovat jättäneet kaiken maallisen taakseen.

Teksti: Rasmus Helaniemi, Kuvat: Julian Puumalainen

VIIDENTOISTA minuutin päässä Turun keskustasta autoilevalle tai esimerkiksi Repoveden kansallispuistoon suuntaavalle pellon keskelle ilmestyvä buddhalainen pagodi saattaa hämmentää. Moisiossa sijaitseva Liên Tâm on Suomen suurin buddhalainen temppeli ja luostari ja poikkeuksellinen koko Pohjoismaissa.

Temppeli on myös koti kahdelle munkiksi pyrkivälle. Toinen heistä on suomalainen munkkikokelas Johannes Cairns. Hänellä on kaksi maisterintutkintoa ja tohtorintutkinto mikrobiologiasta, ja vielä viime keväänä hän teki töitä tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Sitten hän jätti kaiken taakseen ja aloitti elämän munkkikokelaana.

Cairns on ensimmäinen suomalainen koskaan, joka opiskelee buddhalaismunkiksi Suomessa. Ennen luostarin valmistumista Turkuun se ei ollut edes mahdollista. Buddhalaisia on Suomessa hieman laskutavasta riippuen joistakin tuhansista joihinkin kymmeniin tuhansiin; Turun vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunnassa rekisteröityneitä jäseniä on noin 670.

Suurimman yhdyskunnan keskus on Turussa osin sattumalta. Yksi asia johti toiseen.

”Alkuperäinen visio luostarin perustamisesta Turkuun oli Turussa asuneella vietnamilaisella Vinh Tuyenillä 1990-luvun lopulla”, muistelee Ari Vuokko. Hän on ollut mukana Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunnan toiminnassa sen alusta saakka ja on nähnyt Turun temppelin koko kehityskaaren.

Vietnamilaisten yhteisö kutsui Suomeen ensin munkkeja Vietnamista pitämään vuotuisjuhlia erilaisissa turkulaisissa vuokratiloissa, ja hieman myöhemmin Vinh alkoi esittää jo piirroksia temppelistä. Turussa oli 2000-luvun taitteessa tarpeeksi vietnamilaisia ja vietnaminbuddhalaisia, jotta visio voitiin saattaa toteen. Pian sopivia paikkoja alettiin jo käydä lävitse ympäri Turkua.

”Tänne on hyvät kulkuyhteydet, tänne pääsee kulkematta Turun keskustan kautta niin Tampereelta kuin Helsingin seudulta, ja lentokenttäkin on lähellä. Ennen kaikkea täällä oli kuitenkin edullista maata”, Vuokko muistelee paikanvalintaa Moisiosta.

Rahat saatiin lahjoituksilla. Aasialaisessa buddhalaisessa kulttuurissa anteliaisuus on keskeistä. Vinh ei koskaan ehtinyt nähdä temppeliä valmiina.

SUOMALAISEN Cairnsin lisäksi yksi vietnamilainen opiskelija on Suomessa asuessaan kääntynyt munkiksi ja on tällä hetkellä noviisimunkkina luostarissa. Noviisimunkkina vietetään vähintään kolme vuotta ennen munkkivihkimystä, mutta usein paljon pidempäänkin. Cairns nimitetään tänä vuonna noviisimunkiksi, mutta kertoo, ette hänelle vihkimysten aikatauluilla ole merkitystä.

Yhdyskunnan jäsenillä eli maallikoilla on viisi ohjetta tai sääntöä, joita heidän suositellaan noudattavan kaikessa elämässään. Noviisimunkeilla ohjeita on kymmenen ja munkiksi tai nunnaksi vihityille ohjeiden määrä nousee noin kahteen ja puoleen sataan.

Buddhalaiset ohjeet ovat varsin yksinkertaisia. Maallikoiden tulee esimerkiksi pidättäytyä tappamasta, varastamasta, seksuaalisesta väärinkäytöksestä ja tajuntaa sumentavien aineiden käytöstä. Noviisimunkeille seksuaalisesta väärinkäytöksestä pidättäytyminen tarkoittaa selibaattia.

”Buddhalaiset säännöt eivät sinänsä ole mitenkään kummallisia. Eivätkä ne yleensä tule mistään metafyysisestä totuudesta, vaan kyse on kulttuurisidonnaisista käytännöistä, joilla pyritään jalostamaan ihmisen hyviä piirteitä”, munkkikokelas Cairns kuvailee.

Cairns itse kiinnostui buddhalaisuudesta nuorena. Yläasteikäisenä hän kävi läpi kaikki buddhalaisuutta käsittelevät kirjat, mitä Nastolan kirjastosta löytyi. Kaikki buddhalaisuuteen liittyvä, koulukunnasta riippumatta, tuntui resonoivan vahvasti. Pian syntynyt unelma elämästä buddhalaisena munkkina koki kuitenkin aluksi kolauksen.

”19-vuotiaana lähdin Luumukylään, buddhalaiseen luostariin Ranskassa, ja pyysin ryhtyä munkkikokelaaksi. Heillä oli ilmeisesti kuitenkin ollut aiemmin ongelmia nuorten länsimaalaisten kanssa, joten sain pysyä vain viisi viikkoa. Olin kylläkin maksanut vain kahdesta viikosta, joten vastaanotto ei sinänsä ollut nuiva.”

Suomessa ei kuitenkaan ollut tukiverkkoa, joka olisi kannustanut palaamaan vuoden päästä uudelleen. Koska työttömäksikään ei voinut jäädä, Cairns ajautui omien sanojensa mukaan opiskelukierteeseen. Hän teki maisterintutkinnon Itä-Aasian tutkimuksesta, toisen maisterin mikrobiologiasta ja vielä tohtorintutkinnon mikrobiologiasta.

Haave munkkina elämisestä ei kuitenkaan unohtunut, vaikka aikaa Luumukylän vierailusta ehti kulua yli 15 vuotta. Cairns teki tutkijatohtorin töitä Helsingin yliopistolla, mutta erilaisten rahoitushakemusten ollessa vireillä tiesi, että saisi pian omia tohtoriopiskelijoita ja paljon lisää sitoumuksia. Vastuuntuntoisena ihmisenä hän ei välttämättä olisi pystynyt irtautumaan töistä pitkään aikaan, jos koskaan.

”Kolmetoista vuotta kestänyt parisuhde oli myös hiljattain päättynyt ja 20-vuotiaaksi elänyt kissakin kuollut pari vuotta aikaisemmin.”

Niin Cairns otti yhteyttä suomalaiseen munkkiin Taehye sunimiin eli Mikael Niinimäkeen ja kysyi, kannattaisiko hänen palata Luumukylään. Sunimin mielestä suomalaiselle buddhalaiselle yhteisölle olisi hyvin hyödyllistä, jos Cairns jäisi munkkikokelaaksi Turun luostariin. Suomeen jääminen kuulosti hyvältä Cairnsista. Niin hän jätti kaiken.

OMISTAUTUMINEN buddhalaiselle munkki-ihanteelle tarkoittaa irtautumista yhteiskunnasta ja työstä. Myös Cairns on lopettanut kaiken palkkatyönsä. Maallikoiden yhteisö ylläpitää luostarin munkkeja ja nunnia lahjoituksillaan.

Cairns edistää yhä toista väitöskirjaansa, jonka aihe on buddhalaisuuden ja ilmastoaktivismin suhde. Hän ei kuitenkaan saa väitöskirjalleen minkäänlaista rahoitusta tai ole esimerkiksi ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, vaan on ikään kuin järjestelmän ulkopuolella.

Suomalaiselle yhteiskunnan ja työn ulkopuolella oleminen ei ole sinänsä ongelma, mutta Suomen palkkakeskittynyt malli on tuottanut ongelmia ulkomaisten munkkien saamisessa luostariin. Maahanmuuttovirastolle on vaikea perustella vietnamilaisen työttömän tuomista Suomeen elämään lahjoitusvaroilla – usein tulkinta on, että Suomeen tullaan vain sosiaalitukien varaan. Palkkajärjestelmän ylläpitäminen sivukuluineen ja työeläkkeineen ei sovi buddhalaiseen kulttuuriin ja veisi paljon aikaa, joten buddhalaisten opettajien viisumit ovat yleensä vain lyhyitä turistiviisumeita, vaikka yhteisö toivoisi pidempiäkin vierailuja.

”Maahanmuuttajataustaisten buddhalaisten kannalta olisi merkittävä yhdenvertaisuuskysymys, että he pystyisivät harjoittamaan omaa kulttuuriaan ja tuomaan tänne munkkeja lähtömaistaan”, Cairns sanoo.

”Tavallaan kansanedustajat ja lääkärit ynnä muut ovat kaikki yhteiskunnan loisia, joita ylläpidetään tehoyhteiskuntamme ylijäämällä, mutta jotka eivät suoranaisesti ole välttämättömiä sen eteen, että selviäisimme hengissä. Opettajan ja psykologin tyyppiset funktiot yhdistyvät buddhalaisen munkin tai nunnan roolissa, ja he ovatkin täysin vastaavanlaista, perusylläpidettävää toimintaa maissa kuten Vietnamissa.”

TEMPPELI on valmistunut vuonna 2013. Rakennustyöt kestivät useita vuosia, kun varoja kerättiin. Temppeli oli pitkään perustusvaiheessa, ja paikalliset ihmettelivät, mitä paikalle tulisi. Nuoriso käytti perustuksia muun muassa skeittiramppina.

Kun rahat oli saatu kasaan ja rakennustyöt aloitettu, temppeli kohtasi kuitenkin merkittävää ilkivaltaa. Lähialueille oli piirretty hakaristejä ja rakennuksen kehikko yritettiin polttaa. Jälkimmäinen ja tuhoisampi tuhopoltto tapahtui 11. syyskuuta 2010.

Vaikka tuhopoltto järkytti aluksi, sen seuraukset olivat positiivisempia.

”Jälkeenpäin ajateltuna se oli aika hienoakin, koska saimme hurjan paljon myötätuntoa osaksemme tuhopolton jälkeen suomalaisilta ja turkulaisilta. Tuhopolton jälkeen olemme myös saaneet Turun kaupungilta pienen avustuksen vuosittain”, Ari Vuokko kertoo.

Opetusyhteisö on rakentunut alueelle hitaasti.

”Parikin munkkia ehti vierailla paikalla, mutta yleensä vietnamilaiset munkit eivät viihtyneet Suomessa. Tai sitten viihtyivät hyvin aina marraskuun paikkeille saakka”, Vuokko hymähtää.

Lopulta ensimmäinen nunna Shakya Trinh suostui jäämään organisoimaan temppelin loppuunsaattamista yhden kesän ajan. Luostarin johtajaksi eli apotiksi saatiin Thich Hanh Bao, joka oli pitänyt Suomessa seremonioita myös ennen luostarin olemassaoloa.

Cairnsin ja vietnamilaisen noviisimunkin lisäksi luostarin vietnamilainen johtaja asuu luostarissa noin 8 kuukautta vuodesta. Monet vietnamilaiset nuoret Suomessa ovat osoittaneet kiinnostusta munkin elämää kohtaan, joten edellytykset yhteisön kasvulle on olemassa.

HERÄTYS luostarissa on aamuisin kello 4.15 ja ensimmäisen seremonia kello 4.45. Siihen kuuluu meditaatiota ja yli tuhat vuotta buddhalaisissa zen-koulukunnan luostareissa lausuttuja säkeitä. Päivää rytmittävät myöhemmin muun muassa ruokauhriseremonia noin kello 12, puhtaan maan seremonia noin kello 16 ja myötätunnon seremonia noin kello 18.

Vaikka munkiksi kääntyminen on äärimmäinen sitoumus ja luopuminen aiemmasta elämästä, ei vanhoja ystävyys- tai sukulaisuussuhteita tarvitse täysin hylätä.

”Kunnioituksesta perinnettä kohtaan en ole lähtenyt millekään omille retkilleni – en voi lähteä kahville tai leffaan. En kuitenkaan ryhtynyt munkiksi hylätäkseni ihmiset, ei tämä ole mikään kultti”, Cairns kuvailee.

Yhteyttä läheisiin ylläpidetään luostarista muun muassa WhatsAppin ja videopuheluiden avulla. Aiemmassa elämässä tärkeät ihmiset saavat edelleen olla tärkeitä. Cairnsin paras lapsuudenystävä on vieraillut luostarissa jo kolmesti, vaikka ei ole millään tapaa buddhalainen.

”Ystävieni pitää kuitenkin tottua siihen, että emme voi enää nähdä perinteisellä tavalla. Tai perheen esimerkiksi siihen, että en ole jouluna kotona.”

Luostarissa eläessään Cairns harjoittaa buddhalaisuutta muuntaakseen sekä omaa mieltään että maailmaa. Nyky-yhteiskunta ei hänen mukaansa täytä buddhalaisia ihanteita kovinkaan hyvin.

”Elämme aikaa, jolloin koulutus, sivistys ja teknologinen osaaminen ovat korkeampia kuin koskaan. Silti tuntuu, että moni ihminen ei pohdi ollenkaan, mitä on hyvä elämä tai mitä on viisas elämä. Se on minun mielestäni elämän tärkein kysymys”, Cairns sanoo.

Cairnsin mukaan nykyihminen on voimakkaasti dopamiinikierteen illuusion lumoissa. Saadessaan jotain, mitä haluaa, ihminen alkaa haluta aina vain seuraavaa asiaa.

”Lapsikin pystyy tajuamaan, että se on ongelmallista, mutta älykkäinkään sukupolvi ei saa kehää muutettua. Olen täysin vakuuttunut, että syvempi tyytyväisyys elämässä syntyy siitä, kun oppii päästämään irti.”