Vaalit on käyty, uudet kansanedustajat valittu ja valtiopäivät avattu. Torstaina 13. huhtikuuta järjestetyissä valtiopäivien avajaisissa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kannusti kansanedustajiamme liikkeelle sanomalla ylös, ulos ja lenkille, saaden hienoisen naurunremakan aikaan.
Neuvo oli hekottelusta huolimatta valtavan tärkeä. Kansanedustajat tekevät raskasta työtä ja itsestä huolta pitäminen on ensisijaisen tärkeää. Mikäli unohtaa sen kaikista tärkeimmän eli oman terveytensä, alkaa työn jälkikin kärsiä.
Presidentin neuvoa voisi kuunnella pelkästään kansanedustajien sijaan koko Suomen kansa. Liikkumattomuus ja suomalaisten surkea kunto ovat huolestuttavia ongelmia, joita ei sietäisi muiden kriisien ja ongelmien ohella unohtaa.
Varusmiesten kuntotesteistä sekä työikäisten kuntotutkimuksista koottu laaja aineisto osoittaa, että kestävyyskunto on selvästi rapistunut. Varusmiesten kuntotesteistä näkee, että Cooperin testin keskimääräinen tulos (vuonna 2021 2376m) on pudonnut lähes 400 metrillä hieman yli 40 vuodessa. Alle 2200 metriä juosseiden osuus on kasvanut samassa ajassa neljästä prosentista jopa 31 prosenttiin.
Samalla on huomattava, että varusmiespalvelukseen osallistuvien määrä ikäluokkaan nähden on selvästi laskenut viimeisinä vuosikymmeninä. Ennen varusmiespalvelukseen osallistui myös sellaisia, jotka nykyään saavat terveydellisestä syystä vapautuksen.
Myös työikäisten kestävyyskunnon mittaukset puoltavat fyysisen kunnon rapistumista. Perinteisenä mittarina työikäisten kunnolle pidetään kuuden minuutin kävelytestiä, jossa heikon kunnon raja-arvo on 32ml/kg/min.
Vuonna 2021 kyseisen raja-arvon ylitti 30-vuotiaista 96 prosenttia ja 50-vuotiaista 75 prosenttia. Ennusteen mukaan vastaavat luvut ovat vuonna 2040 enää 83 prosenttia 30-vuotiailla ja 57 prosenttia 50-vuotiailla. Heikon kunnon raja-arvon alittaminen indikoi, että henkilön työkyky on heikko ja riski työkykyongelmille sekä erilaisille taudeille on kohonnut.
Indikaattorina suomalaisten raihnaistumiseen toimii myös ylipainon yleistyminen. Terveyskirjaston mukaan Suomessa lihavien aikuisten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1980. Myös nuorten lihavuuden määrä on jopa kolminkertaistunut.
On mielestäni naiivia väittää, että lihavuus ei olisi merkittävä ongelma. Kehopositiivinen saa olla ja itseään kuuluu painostaan huolimatta rakastaa, mutta lihavuutta ei tule pitää ainakaan tavoiteltavana, saati millään tasolla terveellisyyden merkkinä. Kilo sinne tai tänne, mutta jos puhutaan kymmenien kilojen ylipainosta, pitäisi hälytyskellojen jo soida.
Ylipaino aiheuttaa lukuisia sairauksia diabeteksesta verisuonisairauksiin ja mielenterveysongelmiin. Näitä meistä varmasti kukaan ei itselleen, saati läheisilleen toivo.
Edelliset seikat huomioiden huoli kohdistuu väistämättä meihin, jotka nyt opiskelemme ja päädymme työelämään tuleviksi vuosikymmeniksi. Tulemmeko me olemaan niitä, jotka eivät jaksa enää nostaa edes peppuaan penkistä, kun kuntomme on niin rapistunut?
Miten tämä tulee näkymään työtehokkuudessamme? Jos fyysinen kuntomme on pohjamudissa, miten esimerkiksi aivotoimintamme siitä kärsii? Tutkimustulokset puoltavat merkittävää yhteyttä fyysisen aktiivisuuden vaikutuksesta aivojen toimintaan niin stressinsiedon, ajattelun taitojen energiantason kuin hyvänolontunteenkin kannalta. Jos emme pidä fyysisestä kunnostamme huolta, emme tule olemaan työelämässä tarpeeksi innovatiivisia, luovia tai tehokkaita.
Loppujen lopuksi onkin siis tärkeää muistaa terveellisen ruokavalion ja hyvien elintapojen ohella yksi olennainen seikka: ihminen on tehty liikkumaan. Älä siis jää kotisohvalle, vaikka kuinka tekisi mieli. Pistä Salen neuvojen mukaisesti lenkkitossut jalkaan ja lähde ulos nauttimaan kevätauringosta.
Näin mieli virkistyy, fyysinen kunto kohenee ja elämä tuntuu heti astetta paremmalta!
Julia Siimento
kauppatieteen opiskelija
Turku
