Aletaan olla siinä vaiheessa kevättä, kun suurin osa kesätyöpaikoista on jo jaettu. Lehtien otsikot väittävät, että tänä vuonna työt ovat olleet erityisen kiven alla. Ja samaa kuulee kanssaopiskelijoilta.
Oli maisteri tai kandidaatti, harvaa alaa lukuunottamatta töihin pääsee enää puristamalla kättä ja sanomalla olevansa ahkera.
Kesätöihin pätevät samat lainalaisuudet kuin muuhunkin elämään. Olen rehti ja ahkera ei kerro mitään, koska se lienee oletuksena muutenkin.
Tiedän maisterivaiheen opiskelijan, joka ei tehnyt päivääkään töitä ennen valmistumistaan suhdanneherkälle alalle. Nyt ei töitä ole, mutta häntä nuoremmalle kandivaiheen opiskelijalle löytyi omalta alalta.
Miksi? Koska jälkimmäinen oli työskennellyt aiemmin Hesen autokaistalla. Huono on tyhjää parempi. Ja vielä ilman elitismiä: kaikki työ on arvokasta. Ainakin arvokkaampaa kuin pelkkä puhe.
Moni on myös valitellut nepotismia, verkostoitumista, kaverien suosituksia ja muita ohituskaistoja työelämään. Ei kannattaisi. Niin se on jatkossakin.
Suuri osa erityisesti asiantuntija-alojen töistä ja tarjouksista ei ole julkisessa haussa. Jos tänä vuonna työnhakua avittavia verkostoja ei ollut, nyt on vuosi aikaa armottomaan minglailuun ja linkkaripöhinään.
Työnhaku on epäreilua, kuten myös työelämä ja elämä ylipäätään. Sääntöihin voi mukautua. Tai sitten valitella miksi maailma potkii päähän joka mutkassa.
Mutta kuten muutkin asiat elämässä, tämäkin on korjattavissa. Kevään ja kesän voi käyttää vauhdittamalla opintoja ja tekemällä muita hyviä asioita. Jäikö perheen näkeminen opintovuoden aikana vähemmälle? Nyt on hyvin aikaa korjata asia.
Entä liikunta? Kesällä on kauneimmat lenkkikelit. Vaikeuttivatko kesätöiden hakemista muut murheet elämässä? Niitäkin on nyt aikaa käsitellä ja lähteä vahvempana uuteen lukuvuoteen.
Tänä vuonna omaa työttömyyttä ei kannata soimata liikaa. Moni pätevä hakija on jäänyt vaille töitä. Tässä kohtaa tietysti voi taputtaa itseään olalle. Sen jälkeen ei ole kuitenkaan pahitteeksi kysyä itseltään miksi joku muu sai töitä ja itse ei.
Syy voi joskus olla myös itsessä. Ja jos niin on, asia on jo paljon valoisampi. Silloin sille voi myös itse tehdä jotain.
Santeri Saarinen
toimitusharjoittelija
Turun ylioppilaslehti
