Helmi Henell
Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Turun yliopistossa on viime vuosina ollut tasaisessa kasvussa. Kalenterivuonna 2023 ulkomaisia opiskelijoita oli Turun yliopistossa yhteensä 1 992.
Tähän lukuun lasketaan mukaan alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat, väitöskirjatutkijat ja täydennys- ja erillisopintoja tekevät opiskelijat. Ulkomaisten opiskelijoiden osuus kokonaisopiskelijamäärästä oli 9,1 prosenttia. Esimerkiksi vuonna 2021 opiskelijoita oli 1 723, ja heidän osuutensa oli 7,6 prosenttia.
–Minulle korkeakoulutus on kaikin puolin kansainvälistä, sanoo Shashika Harhasni, joka saapui Suomeen vuosi sitten elokuussa suorittamaan maisterintutkintoaan englanninkielisessä kyberturvallisuuden maisteriohjelmassa.
Sri Lankasta kotoisin oleva Shashika sanoo, että ensimmäiset viikot Suomessa olivat vaikeimpia, kun tuttuja ei vielä ollut. Alkuun hän ikävöi kotiaan paljon.
–Olin ensimmäistä kertaa kotimaani ulkopuolella. Jouduin todella menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle, hän sanoo.
Opintojen alettua asiat helpottuivat. Tutkinto-ohjelma oli opiskelijamäärältään pieni, ja tiiviissä joukossa ihmiset tutustuivat helposti toisiinsa.
Shashika etsi myös paljon tekemistä opintojensa ulkopuolelta esimerkiksi vaihto- ja kansainvälisten opiskelijoiden järjestöstä ESN:stä. Sieltä löytyi ihmisiä, joiden kanssa puhua englantia.
Shashika sanoo, että oman yhteisön löytäminen oli hänelle tärkeää, sillä Sri Lankassa hänellä oli sellainen kanditutkintonsa aikana.
Kyberturvallisuuden maisteriohjelmassa toista vuotta opiskeleva Sammani Rajapaksha kuvailee opintojen aloitusta uudessa kaupungissa melko helpoksi. Niin ikään Sri Lankasta kotoisin oleva Rajapaksha kertoo, että saapuvia opiskelijoita oli etukäteen varoitettu Suomen kylmästä ilmastosta, joten hän yllättyi saapuessaan keskelle elokuun kuumuutta.
–Myöhään ylhäällä oleva aurinko vähän sekoitti unirytmiä aluksi, etenkin kun oli tullut toisesta maasta, mutta siihen tottui äkkiä, Rajapaksha sanoo.
Rajapaksha kuvailee itseään ulospäinsuuntautuneeksi. Hän sanookin, että ystävien löytäminen ei tuottanut hankaluuksia. Integroituminen oli hänen mukaansa siis varsin helppoa.
Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden tuutorointi alkaa jo edellisenä keväänä online-tuutoroinnin muodossa, kun opiskelijat saavat tiedon opiskelupaikastaan. Opiskelijoilla on oma chat-alusta, jolla on mahdollista esittää kysymyksiä tulevasta opiskelupaikasta.
Tarjolla on myös viikottaisia uutiskirjeita ja webinaareja. Syksyllä on yhteinen orientaatioviikko Suomeen saapuville.
Turun yliopiston hakijapalveluiden koulutussuunnittelija Valtteri Kiviö sanoo, että keskeisintä on opintojen sujuva aloittaminen. Orientaatioissa käydään läpi paljon käytännön asioita. Opiskelijoille kerrotaan muun muassa apurahajärjestelmästä, henkilötunnuksen hankkimisesta, yliopiston palveluista ja uusista konsepteista, kuten akateemisesta vartista.
Shashika yllättyi siitä, kuinka yksityiskohtainen orientaatio oli.
–Meitä ohjeistettiin matkalaukun pakkaamisesta saakka aina siihen, kuinka selviytyä Suomen talvesta, hän kertoo.
Rajapaksha kertoo olevansa tyytyväinen orientaatioon. Hän sanoo, että se kattaa oleellisimmat perusasiat.
–Kaikilla opiskelijoilla on omat henkilökohtaiset haasteensa, eikä orientaatiossa ole mahdollista luonnollisestikaan käydä jokaisen yksilöllistä tilannetta läpi, hän huomauttaa. Rajapaksha kiittelee myös KV-tuutorijärjestelmää, josta hän sanoo hyötyneensä saapuessaan. Rajapaksha toimi myös itse tuutorina toisena opintovuotenaan.
Kansainvälisten opiskelijoiden edunvalvontaa TYYllä tekevä Vilma Virtanen sanoo, että orientaatiossa painottuvat käytännön asiat ovat tärkeitä, mutta hän korostaa myös ylioppilaskuntajärjestöön tutustumista.
–Meidän järjestelmämme on hyvin erilainen kuin muualla maailmalla. Järjestöissä toimiminen ja tapahtumiin osallistuminen on iso osa opiskelijoiden arkea. Kotoutuminen ja suomalaisen opiskelijakulttuurin avaaminen on tärkeää, hän sanoo.
Virtanen sanoo, että kansainvälisillä opiskelijoilla on todella vahva yhteisö ja he ryhmäytyvät hyvin keskenään.
–Siinä on kuitenkin vielä tekemistä, että heille syntyisi yhteenkuuluvuudentunne koko yliopistoyhteisön kanssa, hän pohtii.
Shashikan mukaan se, että kansainväliset opiskelijat ovat herkästi omissa kuplissaan, on luonnollista. Kaikki ovat tulleet eri maista, eikä kenelläkään ole vielä siteitä uudessa kotikaupungissa.
Samassa tilanteessa olevilla opiskelijoilla on yhteinen tarve ystäville ja verkostoille. Suomalaisilla opiskelijoilla on eri lähtökohdat, koska monella on jo jonkinlaisia verkostoja, vaikka moni toki muuttaakin uuteen kaupunkiin opiskelujen perässä.
Kielimuuri hankaloittaa myös suomenkielisiin opiskelijoihin tutustumista. Lisäksi kansainvälisillä opiskelijoilla on oma orientaationsa ja siihen liittyvät tapahtumat, joissa ei tapahdu sekoittumista kotimaisten opiskelijoiden kanssa. Sekoittuminen olisi tärkeää, jotta kansainvälisillä opiskelijoilla olisi tervetullut olo yliopistoyhteisössä.
Myös Rajapaksha sanoo, että ystävystyminen suomalaisten opiskelijoiden kanssa on ollut vaikeampaa kuin kansainvälisten opiskelijoiden kuplassa. Hän sanoo, että tarjolla ei ole kovinkaan luonnollisia ympäristöjä tähän. Englanninkielisessä maisteriohjelmassa suurin osa opiskelijoista on kansainvälisiä opiskelijoita.
–Joissakin tapahtumissa ei näy paljoa kansainvälisiä opiskelijoita. Siksi niihin meneminen tuntuu vaikealta, Rajapaksha pohtii.
Niin Rajapaksaha kuin Shashikakin toivovat, että tulevaisuudessa järjestettäisiin enemmän tapahtumia, jotka keskittyisivät nimenomaan suomenkielisten ja kansainvälisten opiskelijoiden tuomiseen yhteen. Toistaiseksi tällaisia tapahtumia ei ole paljoakaan.
–Jäätä voisi vähän murtaa, Rajapaksha sanoo.
Valtteri Kiviö sanoo, että hakijapalveluissa on yritetty koko yliopistonlaajuisesti kasvattaa tietoutta kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista ja siitä, että olisi tärkeää saada heidät osaksi yliopistoyhteisöä. Työtä on tehty aine- ja harrastejärjestöjen kuten myös oppiaineiden henkilökunnan kanssa.
Rajapaksha haluaa lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että kansainvälisten opiskelijoiden on vaikea valita vapaasti sivuaineita, sillä englanninkielinen kurssitarjonta on pientä. Rajapakshan oma laitos tarjoaa lähes kaikki kurssit englanniksi, mutta kun hän yritti valita sivuainetta ja vapaavalintaisia opintoja, ongelmaksi muodostui se, että monen muun aineen kohdalla englanninkielistä tarjontaa ei ollut.
Shashika sanoo, että isoimmat haasteet, joita kansainväliset opiskelijat kohtaavat liittyvät työntekoon. Hän itse saa apurahaa koko tutkintonsa ajaksi, mikä tuo taloudellista turvaa, mutta etenkin alempaa korkeakoulututkintoa suorittavilla apurahat ovat kiven alla. Vaikka apurahaa saisikin, ovat elinkustannukset Suomessa korkeita moneen muuhun maahan verrattuna.
Kansainväliseltä opiskelijalta voi kulua useita kuukausia ennen kuin hän löytää sopivan osa-aikatyön, jolla voivat rahoittaa opintojaan. Siinä ajassa iso säästöistä ehtii kulua.
Shashika sanoo, että tällainen stressaava tilanne käy huonosti yhteen opiskelemisen kanssa. Työllistymiseen liittyvät kysymykset ovat ylipäätään tärkeitä kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla. Shashika sanoo, että hänen kokemuksensa mukaan uralla on vaikea edetä ilman kielitaitoa.
Hän toivoisi yritysten suhtautuvan avoimemmin eri taustoista tulevien työntekijöiden palkkaamiseen.
–Olen nähnyt monien kansainvälisten opiskelijoiden yrittävän parhaansa ja osallistuvan suomen kielen kursseille. Heillä ei kuitenkaan ole kunnon mahdollisuuksia vuorovaikuttaa yhteisön kanssa ja oppia kulttuuria. Se on vaikeaa jo yliopistokaupungeissa, saati niiden ulkopuolella. Yhteisöön kiinnittyminen ja verkostojen saaminen vaikuttaa olennaisesti kansainvälisen opiskelijan halukkuuteen jäädä Suomeen valmistumisen jälkeen, Shashika sanoo.
Myös Rajapaksha nostaa esille kuinka haastavaa harjoittelun löytäminen on. Hän sanoo saaneensa itse paikan yliopistolta, mutta yliopiston ulkopuolelta töiden löytäminen on vaikeaa. Kilpailu on kovaa. Osalle yrityksistä saattaa olla vaikea ajatus palkata englanninkielinen työntekijä.
–Yritykset eivät välttämättä ole valmiita menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, Rajapaksha pohtii.
Yliopiston kansainvälisyysstrategiaan kuuluu, että kansainväliset opiskelijat yritetään saada jäämään Suomeen, kun nämä ovat suorittaneet tutkintonsa. Turun yliopiston työelämäpalveluiden suunnittelija Lotta Metsärinne kertoo työelämäpalveluiden ohjaavan kansainvälisiä opiskelijoita hyvin konkreettisesti.
Tarjolla on työnhakuun liittyviä kursseja, cv-klinikoita ja uraohjausta. Paljon puhutaan myös harjoitteluiden tärkeydestä.
Opiskelijoita ohjataan aloittamaan mahdollisen harjoittelupaikan etsintä heti kun he saapuvat Suomeen.
–Heillä on pitkä matka kotimaisiin opiskelijoihin verrattuna siinä, että onnistuvat luomaan kontakteja niin lyhyessä ajassa, Metsärinne sanoo.
Valtakunnallisen mediaanin mukaan 26 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista ei jää valmistumisensa jälkeen Suomeen. Metsärinne huomauttaa, että kansainväliseltä osaajalta vaaditaan paljon, jotta Suomeen voi jäädä valmistumisen jälkeen, mikäli ei ole EU- tai ETA-maan kansalainen.
Oleskeluluvan saamiseksi on esimerkiksi oltava jonkin verran varallisuutta. Suomen työmarkkinoilla pärjää huonosti pelkällä englannilla. Siksi opinnoissa painotetaan nykyään entistä enemmän suomen kielen oppimisen merkitystä. Metsärinne toivoo, että tilanne muuttuu jossakin vaihessa.
–Jotta tulevaisuudessa myös ei-suomea-puhuvat löytäisivät Suomesta asiantuntijatöitä, tulisi myös julkisten organisaatioiden palkata enemmän henkilöitä, joiden suomen kieli ei ole täydellinen, hän ajattelee.
Virtanen arvioi, että moni työ on sellaista, että sitä voisi tehdä helposti englanniksikin, mutta suomalaisissa yrityksissä elää vahvana ajatus, että suomea täytyy osata puhua.
–Ehkä meidän pitäisi myös yhteiskuntana tarkastella tätä, että miten kansainväliset osaajat saataisiin pidettyä Suomessa. Se on kuitenkin tärkeä kansallinenkin tavoite, Virtanen pohtii.
Shashika ja Rajapaksha ovat molemmat löytäneet tiensä myös opiskelijavaikuttamisen äärelle. Shashika on toiminut vuoden alusta lähtien TYYn hallituksessa, Rajapaksha puolestaan edustajistossa. Shashika sanoo havahtuneensa siihen, että monikaan ei-suomenkielinen opiskelija ei ota osaa TYYn toimintaan.
–Vaikka nämä opiskelijat ovat yhtä lailla osa yliopistoyhteisöä, hän huomauttaa.
–Kansainvälisillä opiskelijoilla on omat erityiset haasteensa opiskelijaelämään liittyen, mutta heillä ei ole mitään paikkaa, jossa voisivat pitää asiasta ääntä. Samaan aikaa meillä on TYY, mutta kansainväliset opiskelijat eivät tiedä siitä mitään, Shashika kuvailee ristiriitaa.
Rajapaksha sanoo viihtyneensä edustajistossa, jossa on hänen mukaansa mukavaa seurata, kuinka intohimoisesti opiskelijoiden etuja ajetaan. Hän toivoo, että tulevaisuudessa useampi kansainvälinen opiskelija hakisi edustajistoon, jotta kansainvälisten opiskelijoiden moninainen joukko olisi laajemmin edustettuna ja kansainväliset opiskelijat voisivat osallistua enemmän heitä koskevaan päätöksentekoon.
