Ada Silander

Istun kotisohvalla ja tutkailen nopeasti täyttyvää kalenteriani tulevalle lukuvuodelle. Minua innostaa ja jännittää se, että kuinka tulen jaksamaan tehdä kaiken mitä olen suunnitellut ja kaiken, johon olen lupautunut syksyn alussa kesälomalla lepäämisen jälkeen.

Itse asiassa tämä kalenterin järjestely ja ennen kaikkea hermostunut kalenterin tutkailu on muodostunut jokavuotiseksi elokuiseksi syksyn aloitus rituaaliksi. Joka syyslukukauden alussa alan loman jäljiltä hyvin levänneenä aina yhtä innokkaana suorittamaan pitkää tehtävälistaani, joka johtaa siihen, että viimeistään marraskuun kohdalla raahustan vähemmän innokkaana ja rättiväsyneenä kohti sovittuja tekemisiä.

Tämä ei ole mitään uutta eikä enää yllätä. Kesälomalta saatu tekemisen meininki näyttää hiipuvan ripeästi asteittain viimeistään ensilumen saapumisen tienoilla.

Kesälomani vietin pääosin etäopiskelujen parissa. Opiskelun lisäksi rentouduin mökillä meren ääressä, osallistuin monenlaisiin yhteisöllisiin kaupunkitapahtumiin ja nautin ystävien ja perheen seurasta.

Samanaikaisesti suoritin yliopistolla useita etäkursseja koko kesän ajan. Sanoisin, että lomani oli erittäin rentouttava, joten tavoitteeni tälle lomalle täyttyi lähes täydellisesti. Opiskelu tuntui yhdistyvän luonnollisesti osaksi rentoa ja mielekästä auringontäyteistä arkea.

Miten saisin tämän saman rennon tekemisen meiningin kestämään läpi syksyn haasteiden tai parhaimmillaan jopa läpi koko tulevan lukuvuoden? Vastaus on suhteellisen yksinkertainen. Tekemällä opiskelusta ja työnteosta itselleni mahdollisimman nautinnollista.

Huomaan, että syksyisin tapani tehdä asioita muuttuu. Alitajunnassani alkaa syksyn myötä hakata ajatus siitä, että ainoa oikea tapa tehdä töitä tai opintoja on pöydän äärellä, opiskeluun suotuisassa paikassa kuten kirjastossa. Syöden joka päivä samaa arkista ruokaa, tietenkin eläen pienellä univajeella varustettuna. On korkea aika rikkoa edellä mainitut assosiaatiot suhteessa opiskeluun ja arkeen.

Fiilistelen kynttilöitä ja kokkaamista, pitkiä iltakävelyitä ja rannalla istuskelua. Tänä vuonna aion kokata etäpäivänä maittavan aterian pitkän kaavan kautta sekä sytyttää kynttilät ja opiskella illalla kynttilänvalossa. Kirjastossa istumisen sijaan otan jonkun päivän keskeltä viikkoa täysin vapaaksi ja siirrän opiskelut viikon loppupuolelle.

Pienestä vaihtelusta aikatauluttamisessa ei ole varmasti mitään haittaa. Kyse ei ole isoista muutoksista käytännön arjessa, vaan pienistä rutiinien muutoksista ja vaihtelusta, jolla väitän olevan yllättävän suuri vaikutus kokonaisvaltaiseen jaksamiseen.

Parhaimmillaan arki on yhdistelmä sopivaa rakennetta sekä nautiskelua. Tänä vuonna en aio odottaa tulevaa joululomaa marraskuun alussa, vaan tehdä arjesta niin nautinnollista, että se tuntuu melkein lomalta.