Puhutaanko ilmastonmuutoksesta liikaa? Ottaako Suomi mielestäsi asiassa tarpeeksi yksityiskohtia huomioon? Oletko mielummin sitä mieltä, että kaikkien tulisi muuttaa sen torjumiseksi maakuoppaan?

Vanhan sananlaskun mukaan asiat riitelevät, ihmiset eivät. Yhä useammin kuitenkin ihmiset riitelevät asioiden sijaan. Kärjistykset, vastakkaiset leirit sekä henkilökohtaisuudet tuntuvat olevan ennemminkin sääntö poikkeuksen sijaan.

Ovatko ajat muuttuneet? Se miten asioista puhutaan on kokenut murroksen Suomessa. Somedata näyttää, että yhteiskunnallinen retoriikka on koventunut ja polarisaatio kasvanut. Kuilu eri ryhmien välillä on syventynyt viime vuosina selkeästi.

Ihmiset ryhmittäytyvät entistä enemmän samoihin mielipidekupliin aiheesta riippumatta. Keskustelut ottavat kierroksia somessa, jossa yksilökeskeinen huomionhakuisuus korostuu. Tunnetaso tulee peliin, kun järkevät argumentit loppuvat.

Tutkimuksissa on havaittu, että kun jokin yhteiskunnallinen asia on nousemassa julkiseen keskusteluun, kuinka ollakaan sitoutumaton materiaali ja tieto vaikuttavat vastakkainasettelun kehitykseen. Pallo tämän kanssa lankeaa viranomaistahoille ja tiedotusvälineille, joilta vaaditaan vahvaa sitoutumista ammattietikkaan.

Jokainen voi myös itse kantaa kortensa kekoon kehitykseen säännöllisin ajoin tarkastelemalla omia näkemyksiä ja mielipiteitään. Ilmaisujen halvaannuttamisen sijaan olennaisempaa lienee kuitenkin lähtökohtaisesti pohtia millaisista motiiveista erilaisia termejä käyttää.

Asiat ovat olleet tapetilla lähiaikoina enemmänkin, kun Yleisradion kummallisia toimintatapoja on pidetty kuluneena kesänä tikunnokassa. Ylellä on töissä paljon hyviä kovan luokan journalisteja, mutta kaikki ei ole tosiaankaan mennyt kuin Strömsössä. Aiheesta on tehty hienoja rohkeita avauksia ja todistettu hämmentäviä jälkimaininkeja.

Pidetään huolta siitä, että meillä on Suomessa laaja vapaus ilmaista asioita ja se toimii eri suuntiin. Eripura kuuluu kansanvaltaan ja liiallinen yksimielisyys ei johda hyvään. Suomettunut YYA-ajan Suomi on siitä aika hyvä esimerkki.

Vastakkainasettelun voimistumisen mukana tulevat haasteet ovat kestettävissä, mutta ne edellyttävät kansalaisvastuun kantamista aivan kaikilta. Erityisesti kuitenkin maan tulevaisuuden asiantuntijoilta eli juuri
sinulta, opiskelijalta.

Rautalangan vääntäminen voi aika ajoin tuntua turhauttavalta, mutta siitä huolimatta on muistettava jatkuvasti kysyä ajattomia kysymyksiä, joita maassamme olisi pitänyt kysyä jo paljon aikaisemmin.

Onko keskuudessamme henkilöitä, joita pitäisi kuunnella tai ymmärtää? Onko asioita, joista sanotaan, että toimit vastuuttomasti tai ajattelet kategorisesti väärin ilman, että omaa toimintaa ja pyrkimyksiä
pystyttäisiin tarkastelemaan kriittisesti?

Itselleen ei kannata valehdella. Siitä ei hyvä seuraa, kuten historian sivut meille moneen kertaan opettavat.

Sekä muutosta että pysyvyyttä tarvitaan. Oli maailmanmenosta mitä mieltä tahansa elävä tosiasia on, että molemmat vaativat yhteiskunnassa usein jonkin asteista vastakkainasettelua.

Hermanni Sankelo

päätoimittaja

Turun ylioppilaslehti