Miikka Kestikievari

Arkielämän teknologistumisen ja digitalisoitumisen mukana myös opiskelijan käyttöön on voinut uida litteä kosketusnäytöllinen laite. Kyllä, siis puhelin, tai tarkemmin sanottuna älypuhelin.

Oletko koskaan älynnyt, miten uskollisesti tämän päivän opiskelija saattaa kantaa sellaista litteää kosketusnäytöllistä laitetta? Tällaista näkökohtaa tulee ajatelleeksi ehkä yhtä harvoin kuin sitä, kuinka monta pikaviestiä omaan kännykkään kilahtaa päivässä. Mutta luvuista ja tilastoista viis tässä kohtaa.

Älypuhelimista voisi 2020-luvulla puhua eräänlaisina käden jatkeina, ja sitä ne todennäköisesti ovat myös opiskelijan arjessa, jossa puhelin ei toimi ainoastaan yhteydenpidon, vaan mahdollisesti myös opiskelun ja jopa liikkumisen ja viihtymisen apuvälineenä.

Käden jatkeeseen voidaan sulloa vaivatta sitä sun tätä erilaisten sovellusten muodossa. Nämä sovellukset voivat vaikkapa auttaa hallitsemaan omaa ajankäyttöään opiskellessa, navigoimaan paikasta A paikkaan B tai esittää kuvia ja lyhyitä videoita jatkuvana virtana.

Puhelimen käyttö on tehty niin vaivattomaksi ja monipuoliseksi, että se voi vaikuttaa opiskelijoidenkin arkeen kokonaisvaltaisesti. Esimerkkejä puhelimen käytön tavoista voisi mainita lukuisia: puhelimeesi asettamasi hälytys herättää sinut aamulla ja ensimmäinen asia, jonka herättyäsi saatat tehdä, on tarttua puhelimeesi ja katsoa sinne putkahtaneet viestit ja ilmoitukset. Voiko tämän ihanammin päivä enää alkaa?

Hampaita pestessäsi ja aamiaista syödessäsi voit katsoa videoita tanssivista ihmisistä ja söpöistä kissoista ja koirista. Matkalla kouluun kuuntelet musiikkia tai podcastia jostain suoratoistopalvelusta puhelimellasi, ja kuulokkeet korvissasi kenties satoja, tuhansia tai miljoonia tapahtumia ja ihmisiä kiitää tietoisuutesi ohi.

Koulussa kaivat luennon aikana puhelimesi esiin selataksesi viimeisimmät viestit, ilmoitukset, sosiaalisen median päivitykset, verkkouutiset ja muut pöhinät. Samanlainen meno jatkuu lounaalla kampusravintolassa.

Päivän mittaan seuraat, kuinka viestejä valuu sosiaalisten medioidesi keskustelupalstoille solkenaan, luet niitä ja vastaat niihin. Puhelimesi voi suorastaan vaatia huomiotasi herkeämättä, ja vielä varmistaa ilmoitusten avulla, ettei sinulta vain jää mitään tärkeää asiaa huomaamatta.

Aiot mennä koulupäivän jälkeen kaverisi luokse tekemään yhdessä hänen kanssaan kurssitehtäviänne tai opinnäytetöitänne, mutta et muista reittiä hänen asunnolleen. Kuljet perille asti karttasovelluksen opastamana. Mitä tekisitkään ilman teknologista apuriasi? Ehkä kysyisit ohikulkijalta
reittiohjeita kaverisi luokse suunnistamiseen.

Illalla viimeinen asia, jonka saatat tehdä ennen nukkumaanmenoa, on tuijottaa ruudulta sinne tipahtelevia viestejä. Kenties jonkun kaverin upea poseerauskuva tai rauhoittavaa taustamusiikkia sisältävä video hyppää silmiesi eteen. Ja niin taas yksi puhelimen käytön täyttämä päivä on paketissa.

Mitä näin runsaasta puhelimen käytöstä voi pitkällä aikavälillä seurata yksilölle, kuten opiskelijalle? Ollako huolissaan vaiko eikö olla? Älypuhelimen käytöstä ja sen vaikutuksista opiskeluun ja opiskelijan arkielämään on syntynyt tutkimuksia, joiden tutkittaviin ovat kuuluneet muun muassa yliopisto-opiskelijat.

Täällä Suomessa esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun laatimassa tutkimuksessa selvitettiin älypuhelimen käyttöä ja sen vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden opintomenestykseen, kuten tutkimuksesta tiedottavassa uutisessa (aalto.fi, 31.8.2021) kerrotaan.

Erään Itä-Suomen yliopistoon laaditun yhteiskuntapolitiikan pro gradu-tutkielman tutkimusaiheena oli puolestaan älypuhelimen käyttöön liittyvät tavat Itä-Suomen yliopiston perustutkinto-opiskelijoiden arjessa (Tim Hyttinen, 2021). Tehdäänpä katsaus näihin kumpaankin.

Älypuhelimen käytöllä voi olla opiskeluun joitakin myönteisiä vaikutuksia. Aiemmin mainitussa Aalto-yliopiston tutkimuksessa ilmeni, että toisin kuin yleisesti uskotaan, mobiilioppimisen ja uutissovellusten käytöllä on myönteinen ja suora vaikutus akateemisiin saavutuksiin. Tämä perustuu siihen, että mobiilien oppimissovellusten käyttö tukahduttaa nomofobian tunnetta eli pelkoa jäädä ilman matkapuhelinta.

Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, sillä eikö teknologian läsnäolo vie huomiota pois itse opiskelusta? Ei välttämättä. Tutkimusryhmään kuuluneen PhD Yanqing Linin mukaan useimmat ihmiset eivät pidä
mobiilioppimista hupina sen ollessa käytännöllinen ja pakollinen osa opiskelua. Tällöin puhelinta käyttävien huomio pysyy itse opiskelussa, minkä lisäksi he välttyvät vitkastelulta eli toiminnan lykkäämiseltä myöhemmäksi.

Opiskelijan arkielämään älypuhelimen käytöllä voi olla niin ikään joitain myönteisiä vaikutuksia. Hyttinen toteaa tutkielmassaan muun muassa sen, että älypuhelimen funktiona voi pitää arjen rytmittämistä.

Älypuhelin on – kuten esimerkkitarinassa – laite, jota suuri osa opiskelijoista katsoo välittömästi heräämisen jälkeen. Sen kautta myös seurataan aikaa: Hyttisen mukaan älypuhelin voi olla monissa talouksissa kellon ja ajan seuraamisen ainoa paikka.

Hän myös huomauttaa älypuhelimen käytön olevan pääosin erittäin vaivatonta. Älypuhelimen avulla voidaan nimittäin hänen mukaansa hoitaa useita työsuorituksia lyhyellä kosketuksella, pyyhkäisyllä tai puhekomennolla minuuteissa tai jopa alle sekunneissa. Opiskelijan näkökulmasta voisi ajatella, että älypuhelin on kätevä väline opiskelussa ja arjessa muutenkin.

Ehkä älypuhelimen käytöstä on opiskelijalle pikemminkin hyötyä kuin haittaa? Ei välttämättä niinkään. Älypuhelimet ovat saattaneet olla osa ihmisten arkea vasta niin suhteellisen lyhyen ajan historiassamme, ettei niiden käytön kaikkia mahdollisia yksilöllisiä ja yleisiä seurauksia ole ehkä tunnistettu, mikäli edes tullaan ikinä tunnistamaan. Tällöin kaikki mahdolliset älypuhelimen käytöstä aiheutuvat haitatkaan eivät ainakaan toistaiseksi ole edes tutkijoiden tiedossa.

Opiskelijalle voi koitua älypuhelimen käytöstä myös kielteisiä vaikutuksia. Ne voivat ilmetä jo fyysisesti kehossa. Hyttinen kertoo, että hänen laatimansa tutkimuskyselyn vastauksissa moni vastaaja toi esille
älypuhelimen häiritsevän vaikutuksen nukahtamiseen tai unen laatuun. Illalla rentoutuminen ja ukkuminen saattaa siis muuttua vähemmän palauttavaksi. Siinä tapauksessa ei liene ihme, että päivällä väsyttää ja univelkoja maksetaan nukkumalla pidemmälle aamupäivään kuin
hyvälaatuisia yöunia nukuttaessa.

Hyttisen tutkimuksessa älypuhelimen käytössä ilmeni sosiaalisiakin haittoja: hänen mukaansa älypuhelimella saattoi olla esimerkiksi painostava vaikutus opiskelijoiden sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen, jolloin toisten ihmisten viesteihin vastaaminen ja reagoiminen saatettiin
kokea pakoksi, hyvien keskinäisten suhteiden ylläpitämiseksi.

Sosiaaliset suhteet voivat toki olla välttämättömiä, mutta jos täytyy alinomaan ja tahtomattaankin olla hereillä toisten viestitellessä, voi sosiaalisten suhteiden ylläpito muuttua jopa myrkylliseksi. Hyttinen pohtii tutkielmassaan älypuhelinten käyttöä myös niiden käyttäjien tietoturvan näkökulmasta: nämä luovuttavat verkkoa ja sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttäessään runsaasti henkilökohtaisia tietojaan teknologiaa tarjoavien yritysten tietovarantoihin, eikä tietojen saamista takaisin voida täysin taata etenkään suuryritysten ollessa kyseessä.

Jälleen opiskelijan ja tarkemmin sanottuna filosofian opiskelijan näkökulmasta voisi pohtia, millainen valtasuhde käyttäjän ja teknologiayritysten välille on muodostunut ja mitä älypuhelimen hallitseva rooli tarkoittaa sen käyttäjän itsemääräämisoikeuden kannalta.

Älypuhelimien käyttäjistä myös opiskelijat toki esimerkiksi tuottavat itse sisältöä sosiaalisen mediaan, mutta missä määrin on mahdollista itse vaikuttaa siihen, minne, milloin ja miten sitä tuottaa? Teknologiayritykset kun voivat hallita verkon ja sosiaalisen median käyttäjiä esimerkiksi algoritmien ja muiden teknologisten kikkojen kautta. Voidaan puhua myös teknologisesta kontrollista, yksilöiden hallitsemisesta teknologian avulla. Näin teknologiayritysten ja käyttäjien välillä vallitsee suhde, jossa käyttäjä usein ehkä tiedostamattaankin on ennemmin toiminnan kohteena kuin toimijana.

Se, että älypuhelimen käyttäjä on myös toiminnan kohteena, voi ilmetä vaikkapa siten, että älypuhelimet kilpailevat huomiostamme, kuten esimerkkitarinan opiskelijan arkipäivässä. Digitaalisen teknologian tutkija Minna Vigren Aalto-yliopistosta on todennut Voima-lehden artikkelissa (Antti Kurko, voima.fi, 18.9.2023), että henkilökohtaisen ja kohdistetun mainonnan myötä meidän ympärillemme on rakentunut eräänlainen kapitalistinen taloudellis-teknologinen verkosto, jonka osaksi joudumme tai valitsemme mennä.

Emme kuitenkaan välttämättä ole tehneet tietoista päätöstä tämän verkoston osaksi liittymisestä, vaan se on voinut tapahtua aivan kuin automaattisesti toistuvan teknologian käytön myötä. Vigren tunnistaa
älypuhelimen käytön kehittyvän käyttäjällä rutiininomaiseksi toiminnaksi “Puhelin otetaan käteen ensimmäisenä asiana aamulla sen ilmoittaessa milloin on aika herätä. Ennen sängystä nousemista moni on jo ehtinyt selaamaan aamun uutiset, yön aikana tulleet yksityisviestit ja somevirran.

Koukuttavuuden ja laitteiden arkipäiväistymisen kannalta näistä toimista tulee rutiineja. Kaikki lähtee siitä, että herätyskello ei ole enää perinteinen herätyskello vaan loputtoman määrän ominaisuuksia sisältävä älylaite. Kurkon mukaan taas laitteita on mahdollista ajatella omina toimijoinaan, jotka kutsuvat ja ohjaavat kohti jotakin toimintaa.

Esimerkiksi älypuhelimet saattavat houkutella meidät opiskelijatkin ääreensä yhä uudelleen ja uudelleen ilman, että edes aina tiedostamme, että meille tapahtuu niin ja kuinka moneksi minuutiksi saatamme uppoutua niiden tarjoamaan toiseen todellisuuteen.

Se, että hallitsisimme omaa älypuhelimen käyttöämme, ei todennäköisesti ole koko totuus. Ajatus siitä, että älypuhelimet ohjaavat tai että niiden kautta ohjataan käyttäytymistämme, saattaa kuulostaa karmivalta. Mitä omasta toimijuudestamme ja itsekontrollistamme oikeastaan jää jäljelle
tämän kapitalistisen taloudellis-teknologisen verkoston osina?’

Toivottavasti sen verran, ettemme ajaudu kuitenkaan mihinkään teknologiseen dystopiaan, jossa meiltä on riisuttu molemmat kokonaan. Mitä älypuhelimen käytöstä ja sen mahdollisista vaikutuksista opiskeluun
ja opiskelijan arkielämään voi aiempien huomioiden perusteella ajatella?

Ainakin sen, että älypuhelin voi olla hyödyllinen apuväline opiskelussa ja muutoinkin opiskelija-arjessa, mutta liiallinen käyttö todennäköisesti kostautuu muun muassa huonompilaatuisten yöunien ja sosiaalisen ylikuormittumisen muodossa.

Lisäksi älypuhelimen käyttäjä ei ainoastaan ole itse toimijana esimerkiksi tuottaessaan sisältöä sosiaalisiin medioihin vaan myös toiminnan kohteena teknologiayritysten vaikuttaessa hänen älypuhelimen käyttöönsä: tietynlaisten hakutulosten tarjoaminen verkkoselaimessa, tietynlaisten sovellusten tarjoaminen sovelluskaupoissa, tietynlaisten julkaisujen tarjoaminen sosiaalisissa medioissa ja niin edespäin.

Voiko sitten älypuhelimen käytön kielteisiä vaikutuksia heikentää ja myönteisiä vaikutuksia vahvistaa? Aiemmin mainitun Aalto-yliopiston tutkimuksen tutkijoiden mukaan opiskelijoilla älypuhelimen käytöstä
aiheutuvia haittoja opintomenestykseen lieventää pelkästään se, että on käyttämättä älypuhelinta ennen nukkumaanmenoa. Ja omia kavereitahan voi edelleen mahdollisuuksien mukaan tavata myös reaalimaailmassa älypuhelimissa hyrräävän virtuaalimaailman sijaan.

Ehkä niin sanotusti joskus onkin mentävä kauas nähdäkseen lähelle: kauas virtuaalimaailman syövereihin, kunnes voimme huomata, että sosiaalisia ympyröitä on lähempänäkin. Olettaen siis, ettemme elä virtuaalimaailmassa, omassa ei-virtuaalisessa lähiympäristössämme. Tarvitsee vain laskea se puhelin tauolle ja mennä niiden ympyröiden sisään.

Meidän on kenties opittava tietoisesti irtautumaan älypuhelimen käytöstä ja täyttämään vapautunut aika jollain muulla puuhalla, kuten virkistävällä liikunnalla, rauhoittavilla käsitöillä tai rennolla jutusteluhetkellä kaverien kanssa ilman älypuhelimien vaikutusta tilanteeseen. Tässä suhteessa pallo on meillä kollektiivisesti.

Vaikka älypuhelimien käytöstä olemme yksilöinä lähtökohtaisesti itse vastuussa, viime kädessä muun muassa yhteiskunnan taloudelliset ja teknologiset rakenteet ovat niitä, jotka ovat vastuussa nykyisestä
älypuhelimien käytöstä myös opiskelijoilla. Niiden perustavanlaatuinen muutos saattaa vaatia kuitenkin vähintään vuosikymmeniä.

Mutta jo nyt opiskelija voi osoittaa itselleen, että myös hän on edelleen toimija. Hän voi päättää pitävänsä somepaaston tai jopa täysin älypuhelittoman päivän. Ehkä sellainen päivä on jo tänään.