Petra Lähde
Kukapa ei olisi kokeillut tuotattaa syntymäpäivärunoa tai psykedeelisen kissanpennun kuvaa tekoälyyn turvaten. OpenAI:n chatGPT, Midjourney ja muut tietoa sekä taitoa meille tuottavat toverinsa ovat ajan näppäimillä.
Nykyiset generoivat tekoälyt ovat helppoja käyttää, ne ymmärtävät ihmiskieltä ja jos anglo-saksi-normannikieli kelpaa, ne ovat myös jokseenkin sujuvakielisiä. Teknologiaa voi siis kokea hallitsevansa yhä vähemmillä ATK-taidoilla.
Kuin puhuisi androidille. Mr. Data, kerro meille tästä planeetasta! Se koostuu pienistä yhteisöistä, jotka elävät kaivoksissa. Kaivosten mineraalit ovat ksylofiitti, vibralium sekä kaikukivi, joka antaa planeetan luolille.
Kiitos, tämä on tarpeeksi. Data hiljenee, eikä ilmeisesti pahastu.
Yksinkertauksena vielä tekoälystä: syväoppimiseen ja neuroverkkoihin perustuvat generatiiviset tekoälyt on koulutettu suunnattomalla määrällä kielellistä dataa, ja siksi niitä kutsutaan myös isoksi kielimalleiksi. Kuvageneroijille on lisäksi näytetty tuhansia ja tuhansia, miljoonia ihmisen kuratoimia kuvia, joihin on liitetty tekstikuvaus kuvan sisällöstä.
Koulutusdata sisältää kirjoja, artikkeleita ja muuta sisältöä internetistä, mikä onkin suuri ihmiskielen ja -mielen aarreaitta, vai pitäisikö sanoa kaaoskomero. Sellainen, johon työnnetään kaikenlaista tarkoituksena sortteerata se myöhemmin, mutta lopulta kaikki hyödyllinen ja hyödytön päätyy lastenlasten tai tulevaisuuden arkeologien kollattavaksi.
Tämä tiedon kultakaivos pohjautuu siis eritasoiseen, -mieliseen ja -aiheiseen ulosantiin. Se vastaa kysymyksiin kuninkaallisten sukupuista, kirjoittaa apurahaselvityksiä (muista tarkistaa kieliasu!) tai koodaa matopelin.
Sen vastaukset perustuvat koulutusdatan sisältämän tiedon lisäksi sille syötetyn kielen rakenteiden ja sanaston todennäköisyyksiin. Tekoälyn tuotokset muodostuvat aina jostakin, jonka joku on jo kokenut, nähnyt ja raportoinut. Se on luova vain oman datansa puitteissa.
Monet generatiiviset tekoälyt alkavat olla melkein liian oppineita ollakseen enää hölmöydessään vitsikkäitä. Huolimatta rajoitteistaan ne alkavat muistuttaa ihmistä yhä enemmän.
Helposti unohtuu tekoälyn epäromanttisempi lähtökohta: erinomainen prosessoija, nerotietokone, laskentamalli, työkalu. Ei inhimillinen, ajatteleva olento, joka on aivan juuri valloittamassa maailman ja orjuuttamassa ihmiskunnan.
Silti kannattaako kiittää ChatGPT:tä? Minä ainakin kiitän! Haluan ajatella, että olen tekoälyn inhimillistämisen yläpuolella. Miksi sitten kohtelen sitä kuin tietoista olentoa? Koska haluan itse säilyttää inhimillisyyteni. En ajattele, että kielimallilla on tietoisuus, mutta minulla on ihmisenä periaatteita, joihin kuuluu esimerkiksi hyvä käytös.
Emme ole luoneet avuksemme monimutkaista teknologiaa vain ruvetaksemme raakimuksiksi. Ja samalla kertaa, jos me rupeamme raakimuksiksi, tekoälystämmekin muodostuu ilkeä.
Tekoälykin on tekijänsä näköinen.
