Arvi Seesjärvi
Oma lajitaustani on kamppailulajeissa. Tällä hetkellä brasilialainen jujutsu ja lukkopaini vievät suuren osan vapaa-ajasta. Tanssikokemusta ei ole juuri muusta kuin vanhojen tansseista ja Dynamon tanssilattialta.
Tanssi on kuitenkin pitkään kiehtonut minua ja olen ajatellut, että jossain vaiheessa haluaisin oppia tanssimaan enemmän. Viime vuoden lopulla tällainen mahdollisuus tarjoutui kuin sattuman kaupalla.
Kotisalillani turkulaisessa kamppailu-urheilun pyhätössä Finnfighters’ Gymillä vietettiin pikkujouluja joulukuun alussa. Päädyin siellä juttelemaan turkulaisen vapaaottelija Olli Santalahden kanssa, joka oli lukkopainitreeneistä ennestään tuttu.
Tuli puheeksi tanssi, ja hänen yhdessä vaimonsa Varpu Alleniuksen kanssa perustama Tanssikoulu Å tai lyhyemmin TKå, joka sijaitsee Saippua Centerillä aivan Finnfightersin vieressä. Santalahti kutsui minut tammikuussa alkavalle hip hopin alkeiskurssille ja olin heti kiinnostunut osallistumaan.
Sain zimbabwelaisen kämppäkaverini Davidin myös kiinnostumaan. David kertoo, että tullessaan Suomeen 1,5 vuotta sitten, hän oli luvannut itselleen, että opettelisi tanssimaan. Kurssi oli edullinen ja sopivan lyhyt, joten siihen oli helppo sitoutua. Vuosi vaihtui, ja suuntasimme tammikuun toisena sunnuntaina Davidin kanssa elämämme ensimmäiselle tanssitunnille. Tunnelma oli odottava ja innostunut – oli kiehtovaa päästä haastamaan itseään vieraan lajin parissa.
Olin aika pihalla ensimmäisellä tunnilla. Kaikki oli enemmän tai vähemmän uutta. Aloitimme yksinkertaisilla kehoa aktivoivilla harjoitteilla ennen varsinaisia tanssiliikkeitä. Selkärankaa aktivoitiin aaltoilevalla ja yhtenäisellä liikesarjalla, jossa painettiin aluksi leuka rintaan. Sitten pyöristämällä selkää kumarruttiin kohti varpaita. Lopuksi noustiin ylös leuka ja rinta edellä taivuttaen selkää taaksepäin. Kroppa heräili hyvin, kun koko ruoto rullattiin kasaan ja avattiin heti perään.
Teimme alkulämmittelynä myös isolaatioharjoitteita, joissa koko muu keho on paikallaan ja vain tietty ruumiinosa liikkuu kerrallaan. Isolaatiot ovat hip hopille ominaisia perustekniikoita. Leuka eteen ja taakse. Pää suorassa olkapäältä olkapäälle. Rintakehä oikealle ja vasemmalle hartioiden pysyessä vaakatasossa.
Yksinkertaisen oloiset liikkeet olivat yllättävän vaikeita toteuttaa puhtaasti. Oma kehoni ei ollut tottunut tällaisiin harjoitteisiin. Tanssisalin koko etuseinän peittävä peili antoi reaaliaikaista visuaalista palautetta kehoni kankeudesta. Mutta ei se mitään, tännehän tultiin hakemaan liikkuvuutta ja haastamaan itseään.
Alkulämmittelyjen jälkeen aloimme harjoitella hip hopin perusliikkeitä, joita kurssin aikana kertyi yhteensä varmaan noin tusinan verran. Kurssia vetänyt Varpu Allenius korosti, että hip hopissa oleellista on olla rentona ja tuntea musiikin rytmi. Ikään kuin hip hopin läpi sykähtelisi pulssi, jonka tulisi antaa ohjata liikettä.
Ajatus auttoi minua pääsemään fiilikseen paremmin ja rentoutumaan, vaikka en osannut teknisesti liikkeitä. Oma harrastuneisuus musiikissa auttoi myös pääsemään rytmin tuntuun. Runsas musiikin kuuntelu ja perinteisillä bändisoittimilla musisointi oli iskostanut rytmin tuntemista kehoon, vaikka en ollutkaan juuri tanssinut ennen.
Oikeastaan jo pelkkä musiikin kuuntelukin on hyvä väylä tanssiin. Kysyin Varpu Alleniukselta kannattaisiko tanssia aloittaa, vaikka ei olisi kunnianhimoisia tavoitteita tanssin suhteen tai aiempaa kokemusta. Hän rohkaisee kaikkia, joita vähänkään kiinnostaa kokeilemaan.
”Tanssi on hyvä liikuntaharrastus, jossa korostuu myös mielen asiat. Musiikki on iso tekijä, joka vetää ihmisiä tanssiin. Tanssi on hyvä jatke ja laajennus musiikin kuunteluun ja sen elämiseen.”
Useat tanssijat aloittavat jo pienenä lapsena, jopa 4- tai 5-vuotiaina, siksi helposti tulee ajatelleeksi, että aikuisena tanssin aloittaminen olisi jo liian myöhäistä. Varpu kuitenkin kumoaa ennakkoluulon kertomalla, että monet Tanssikoulu Å:ssa kävijät ovat aloittaneet tanssin vasta yliopisto-opintojen ohella opiskelujen tasapainoksi. Useat heistä jatkavat edelleen ja tanssista on tullut rakas harrastus.
Allenius kertoo, että hip hopissa ja break dancessa on suhteellisesti iäkkäämpää porukkaa. Heillä on edistyneempien ryhmissä 50-vuotiaitakin harrastajia. Vähäiselläkin urheilutaustalla hip hop on mahdollista aloittaa vanhempana, koska lajin perusliikkeet muistuttavat monien muiden lajien perusliikkeitä. Eri asia esimerkiksi jazzissa, jossa liikkeet ovat spesifejä ja vaativia.
Allenius suosittelee tanssia ja Tanssikoulu Å:n toimintaa kenelle tahansa, sillä ryhmiä löytyy aloittelijoille, edistyneemmille ja ammattilaisillekin. Hän kertoo, että Tanssikoulu Å:lla korostetaan oppimista. Uusien tanssijoiden kanssa lähdetään liikkeelle pienistä ja yksinkertaisista liikkeistä. Tanssin sulavuus ja hienous tulee näiden perusasioiden hiomisen kautta.
Kuvaus vastaa hyvin omaakin kokemusta. Perusaskellusten ja liikkeiden opettelussa meni pari oppituntia, jotta pystyi yhdistelemään niitä osaksi koreografiaa ilman, että tippui koko ajan kyydistä. Running man, Bart Simpson, Kick Ball Change ja monet muut hip hopin perusliikkeistä tulivat tutuiksi. Sulavuutta niistä ei vielä omalla kohdalla löydy, mutta ainakin aakkoset on opeteltu. Varmaankin suurin onnistumisen kokemus syntyi, kun sain Running Manin sujumaan ensimmäistä kertaa kunnolla.
Mielestäni on kiehtovaa ja huomionarvoista, miten Tanssikoulu Å on tasokkaan tanssiopetuksensa lisäksi myös raivaamassa tilaa kahden näennäisesti erilaisen lajin yhdistämiseksi. Olli Santalahti ammattilaisvapaaottelijana ja Varpu Allenius ammattitanssijana hallitsevat molemmat oman lajinsa.
Santalahti kuvailee, miten sekä tanssijat että kamppailijat hyötyisivät ristiin treenaamisesta. Tanssijat saisivat lisää räjähtävyyttä, terävyyttä ja varmuutta kehon liikkeisiin. Kamppailu-urheilijat puolestaan saisivat liikkeen sulavuutta, rytmitajua, mutta myös varmuutta omaan tekemiseen paremman kehon tuntemuksen kautta.
Santalahti avaa tulevaisuuden visioitaan lajien yhdistämiseksi. Tanssijoille on tarkoitus tulla järjestämään esimerkiksi kuntopotkunyrkkeilyä oheisharjoitteluna. Tanssikoulu Å:n tarjontaan on tarkoitus tulevaisuudessa tuoda myös kamppailijoille suunnattuja tanssikursseja.
Santalahti kertoo, miten on saanut haastaa itseään tanssin tuomilla erilaisilla ärsykkeillä ja musiikin tahtiin liikkumisella. Myös musiikin rytmiin tanssiminen ja koreografioiden muistaminen tuo virkistävää vaihtelua kamppailulajien perusharjoitteluun.
Voisi kuvitella, että esimerkiksi hiphopin ja break dancen tyyliset nopeita suunnanmuutoksia ja jalkatyön tärkeyttä korostavat tanssilajit hyödyttäisivät suoraan kamppailijoita lajista riippumatta. Oman kokemuksen pohjalta on vielä hankala sanoa, kun viidellä kerralla ei vielä ehdi omaksumaan syvällisesti tanssin askelluksia.
Lyhytkurssin perusteella voin kuitenkin sanoa, että oma kehotietoisuus on kasvanut ja aloin kiinnittämään huomiota sellaisiin asioihin, joita en ole aiemmin huomioinut. Erityisesti hiphopin eri kehon osien hallintaa vaativat liikkeet auttavat hahmottamaan omaa liikkumista paremmin myös painitatamilla. Laajemminkin tietoisuus kehonliikkeistä ja kehossa olevien tuntemusten tunnistaminen parani kurssin myötä.
Kurssilla oli mielenkiintoista huomata, miten monipuolinen porukka osallistujista muodostui. Keskimääräisesti tanssijat ovat kuitenkin nuoria naisia, mutta kurssin 10 osallistujasta meitä oli yhteensä kolme miestä ja ikähaarukka oli alle parikymppisestä keski-ikäisiin. Kokemustaustaakin oli hyvin erilaista. Osalla ei ollut minkäänlaista tanssitaustaa. Osa oli harrastanut jo pidempään tanssia, mutta hip hop oli uusi lajikokeilu.
Kurssi vaikutti olevan mielekäs kokemus kaikille. Kaikkia jututtamiani kurssilaisia yhdisti hiphop entuudestaan vieraana tanssilajina. Oli luontevaa harjoitella suurin piirtein saman tasoisten kanssa. Rakennustyömailla työskentelevä Toni kertoi seuraavansa nykytanssia videoilta, ja sanoi että osaa arvostaa tanssin rytmiä, sulavuutta ja taituruutta. Kuitenkaan aiempaa tanssikokemusta hänellä ei ollut, joten hän halusi kokeilla jotain uutta.
Tonin mielestä rauhallinen eteneminen ja omaan tahtiin tekeminen oli mukavaa. Vaikka jokaisella tunnilla tanssittiinkin koreografiaa yhdessä, niin ei haitannut, jos tippui kärryiltä. Sai jatkaa omaan tahtiin ja tulla mukaan sitten kun pääsi taas rytmiin kiinni. Kurssia vetäneeltä Varpulta sai myös apua, jos liikkeiden kanssa oli haasteita.
David reflektoi kurssin antia itsevarmuutta lisäävänä kokemuksena. Aikaisemmin hän oli lähinnä tanssinut vain huoneessaan yksin omaksi ilokseen. Yksin tanssiminen rakensi hyvää pohjaa tanssitunnille lähtemiseen, sillä se opetti olemaan luontevammin omassa kehossa jo ennen kurssia. Kurssilla opitut tekniikat ja muiden kanssa tanssiminen kuitenkin lisäsivät itsevarmuutta tanssiin. David koki tunneilla olonsa vapautuneeksi, vaikka olikin aikaisemmin ollut ujompi ilmaisemaan itseään tanssin kautta etenkin julkisesti.
David opiskelee Turun yliopistossa ohjelmistosuunnittelun maisteriohjelmassa ja rohkaisee muitakin kansainvälisiä opiskelijoita osallistumaan vastaaville kursseille.
”Kansainvälisillä opiskelijoilla voi olla kynnystä lähteä mukaan erilaiseen harrastustoimintaan, etenkin jos toiminta järjestetään suomeksi. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kysyttäessä sai apua englanniksi. Pala palalta opetetut liikkeet oli helppo omaksua myös seuraamalla.”
17-vuotias Julia kertoi harrastaneensa tanssia jo 11 vuotta. Kokemusta oli baletista, show-tanssista ja nykytanssista. Hiphop oli kuitenkin uusi aluevaltaus. Julia kannustaa osallistumaan, koska vastaavilla alkeiskursseilla pääsee matalalla kynnyksellä harrastamaan tanssia.
Reflektoidessa kurssin kokemuksia ja antia erityisesti yksi asia itselleni nousee ylitse muiden. Ensimmäisellä tunnilla en pystynyt vielä rentoutumaan täysin, koska energiaa kului uusien asioiden opetteluun. Kuitenkin jo toisen tunnin jälkeen havahduin ihmeelliseen tuntemukseen.
Koko kehoni oli täydellisen rentoutunut session jälkeen. Minulla oli kihelmöivä ja energinen sekä äärimmäisen vapautunut olo. Tuntemus säteili koko kehomieleni läpi kuin energisoiva virtaus olisi kulkenut varpaista jalkojen kautta selkäytimeen ja aivopoimujen sopukoita kutitellen päälakeen asti.
Sunnuntai-iltapäivällä pidetyt tanssitunnit olivat täydellinen tapa virittäytyä tulevan viikon koitoksiin ja opiskeluihin. Niin kuin sanotaan, liike on lääke. Tanssikaa siis tekin, koska tanssi vapauttaa!
