Valtteri Vuori

Turun yliopiston väitöskirjatutkija Essi Lindroth aloitti akvaattisten tieteiden opinnot Jyväskylän yliopistossa 10 vuotta sitten. Nykyään hän tekee yliopistolla väitöskirjaa kalankasvatuksesta.

Lindroth kertoo, että yleisin tapa kasvattaa kalaa Suomessa on merellä sijaitseva verkkoallas, johon sisämaassa makeanveden laitoksilla tuotetut kalanpoikaset tuodaan kasvamaan perkuukokoisiksi.

Suomessa yleisin viljelty kalalaji on kirjolohi, joka on tuttu kauppojen kalatiskeiltä.

–Tällaisia kalankasvatusaltaita voi nähdä myös Airistolla veneillessä, Lindroth havainnollistaa. Suomalainen kalankasvatus on kansainvälisesti verrattuna pienimuotoista mutta korkealaatuista, ja kalatiheydet ovat yleensä pieniä.

Ala työllistää satoja ihmisiä suoraan ja välillisesti useita satoja lisää, etenkin rannikkoalueilla ja saaristossa.

Lindroth toteutti aikoinaan gradunsa Jyväskylän yliopistolla yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Siellä hän tutki kalojen hyvinvointia ja sopeutumista kiertovesilaitoksissa.

Sen jälkeen tie vei kalankasvattajaksi Luvialle ja myöhemmin Kustaviin merilaitokselle.

Halu hyödyntää omaa koulutusta laajemmin ja kartuttaa akateemista osaamista johtivat pariksi vuodeksi vesistönsuojelun pariin. Valuma-aluekartoitusten tekeminen ei silti tuntunut omalta jutulta.

Vaikka aihe oli tärkeä, oma kiinnostus veti takaisin kalankasvatuksen käytännön pariin.

–Piru vie haluan kyllä tehdä jotain kalahommia, Lindroth muistelee ajatelleensa.

Kalankasvattajana hänen vuosia aikaisemmin tekemänsä selvitys kalojen hyvinvoinnista herätti kiinnostusta viljelijöissä ja Suomen Kalankasvattajaliitossa. Lindroth aloittikin liiton palveluksessa vuonna 2025 puolivuotiseksi kaavaillun kalaterveyshankkeen parissa.

Aihe osoittautui merkitykseltään ja laajuudeltaan isoksi. Jatkotutkimuksen tarve tuli selväksi ja tämä johti väitöskirjatyöhön Turun yliopistossa.

–Kalankasvattajaiitto ja yrittäjät suhtautuvat erittäin myönteisesti tutkimusyhteistyöhön ja haluavat edistää kalaterveysasioita, Lindroth kehuu.

Väitöskirjassaan Lindroth tutkii muun muassa kirjolohen ulkoista mikrobiomia sekä mikrobiomien yhteyttä kalojen hyvinvointiin, kuten tautialttiuteen ja eväkulumiin. Käytännön kokemus kasvatuksesta on auttanut hahmottamaan mitkä tutkimustulokset ovat sovellettavissa arjessa.

–Kun on itse ruokkinut kaloja, näkee heti mitkä sovellukset ovat realistisia ja mitkä eivät, hän toteaa.

Lindrothista Suomessa kasvatetut kalat voivat pääosin hyvin. Ilmastonmuutos kuitenkin haastaa kalankasvatusta, sillä kirjolohi on viileän veden kala. Lämpenevät vedet voivat vaikeuttaa kasvatusta tulevaisuudessa.

Yllättäen kalankasvatuksella voidaan edistää ravinteiden poistamista Itämerestä. Itämerirehu hyödyntää roskakaloja, jolloin ravinteita kiertyy pois merestä.

–Oikein tehtynä kalankasvatus siis jopa parantaa meriympäristön tilaa. Se on myös ekologisin tapa tuottaa eläinproteiinia. Suomessa kasvatetulla kalalla on proteiinin laatuun nähden pienin hiilijalanjälki, Lindroth toteaa.

Lopuksi hän jakaa neuvoja tutkijan uraa harkitsevalle

–Jos haluaa tutkijaksi, kannattaa hakea oma lokero, josta on kiinnostunut, Ilman sitä se muuttuu helposti pakkopullaksi. Tutkimusaiheella voi vaikuttaa siihen onko työ laboratoriossa istumista vai kenttätyötä.

Entä kalastaako tutkija itse?

–Kyllä! Pääasiassa pyydän kaloja verkoilla. Vapakalastus ei ole niin minun juttuni, hän naurahtaa.