Santeri Saarinen

Suomi tuntuu maalta, joka on rakennettu myötätunnolle. Näin ajattelee japanilainen Chisato Higa, vietettyään vuoden opiskelemassa maailman onnellisimman maan aidossa pääkaupungissa.

Hän on kotoisin Osakasta, jossa asukkaita on yhtä paljon kuin koko Suomessa on väkeä. Ensimmäisenä yllättikin se, kuinka paljon rauhallisempaa ja väljempää Suomessa on japanilaisiin suurkaupunkeihin verrattuna.

–Japanissa erityisesti suurissa kaupungeissa ihmiset usein kirjaimellisesti juoksevat juniin ja töihin. Täällä sellaista ei juuri näe. Hitaampi tahti kiinnitti huomiotani ja oli ehdottomasti tietynlainen kulttuurishokki, Higa kertoo.

Higa vietti vaihto-opintovuotensa Turussa opiskellen Suomen historiaa, -poliittista järjestelmää ja jonkin verran myös suomen kieltä. Myötätunnolle rakennettu yhteiskunta näkyy Higan mielestä kaikissa asioissa, maksuttomasta koulutuksesta jopa siihen kuinka lemmikkejä kohdellaan.

–Japanissa esimerkiksi lemmikin ottaminen bussiin olisi kielletty, mutta täällä se on ok, hän ihmettelee.

Myös Tshekistä Suomeen oikeustieteiden vaihto-opintoja tekemään tullut Petr Pechacek yllättyi siitä kuinka rauhallista Suomessa usein on.

–Etenkin yöllä! En joutunut kertaakaan epämiellyttävään tilanteeseen, vaikka tulin keskustasta myöhään kotiin. Esimerkiksi kodittomia ei näy juuri lainkaan.

Sekin, että julkisissa tiloissa, etenkin päiväsaikaan, on hiljaista, oli omanlaisensa yllätys.

Pechacekilla vaihdosta on nyt puolisen vuotta, joten jonkinlaista perspektiiviä on kai jo ehtinyt syntyä. Jos Suomesta voisi tuoda jotakin Tshekkiin, Pechacek toisi saunakulttuurin.

–Keski-Euroopassa luullaan usein, että saunassa kuuluu olla hiljaa. Mutta Suomessa oli aivan päinvastoin. Ihmiset tulivat julkisiin saunoihin työpäivän jälkeen ehkä juomaan yhden oluen ja juttelemaan muiden kanssa tai ihan vaan rentoutumaan. Sauna on ensisijaisesti sosiaalinen tila, hän kertoo.

Vastalahjana Suomeen täytyisi Pechacekin mielestä saada lasiastiat.

–Olin todella ihmeissäni siitä, että muoviastiat ovat Suomessa juttu. Niitä ei meillä juuri käytetä. Yhdessä suositussa tshekkiläiskomediassa on jopa sketsi muovikupeista. Kun sain olutta ensimmäisen kerran muovimukista, se oli kyllä pieni kultuurishokki, Pechacek naurahtaa.

Sekä Higa että Pechacek panivat merkille, että Suomessa opiskeleminen on usein tavoiltaan väljempää. Salitenttien sijaan exameja, mahdollisuus uusia kokeita ja niin edelleen.

–Tshekissä on yleensä koeviikot, mutta Suomessa kokeet tehdään usein itse valittuna aikana. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, etenkin jos tuppaa jättämään viimeiseen iltaan, Pechacek hymähtää.

Higan mielestä rennompi suhtautuminen antoi ainakin hänelle enemmän motivaatiota opiskeluun. Opettajat ovat lähempänä opiskelijoita, käytännöt joustavampia ja kilpailu vähäisempää.

–Japanissa minuutinkin myöhästyminen on iso juttu ja deadlinet ovat todella ankaria, hän sanoo.

Approilut ja rastikierrokset tulivat tutuiksi myös Pechacekille ja Higalle. Se kuinka organisoitua opiskelijakulttuuri Suomessa on, tuli molemmille yllätyksenä.

–Tshekissä toiminta on usein aika vapaamuotoista ja spontaanimpaa, mutta Suomessa ainejärjestöillä tuntuu olevan todella suuri rooli. On hienoa, kuinka paljon ne järjestävät tapahtumia. Se rakentaa opiskelijayhteisöä! Myös tapahtumien monipuolisuus oli Pechacekin mielestä ainutlaatuista.

–Ja haalarit! Ne löytyvät edelleen, hän huudahtaa.

Myös Higa kertoo keränneensä haalarimerkkejä.

–Se on söpö perinne, hän ajattelee.

Erona Japaniin on sekin, että Suomessa opiskelijoille jää tyypillisesti enemmän vapaa-aikaa. Moni opiskelija työskentelee viikonloput, sillä korkeakoulutus on opiskelijoille maksullista.

–Suomessa on todella vahva opiskelijakulttuuri ja tuntui todella siltä, että tämä on maa, jossa opiskelijat voivat menestyä ja nauttia elämästä täysin.