Surevan kohtaaminen, luontoperustainen hyvinvointi ja johdatus maailmankaikkeuteen. Selailen kaverini kanssa monelle tuttua listaa.
Kyseessä ovat tietysti helpot nopat, kurssit, joiden luvataan olevan työmääräänsä nähden helppo ja nopea tapa kerryttää tarvittavia opintopisteitä.
Viimeistä esimerkkiä lukuunottamatta aiheet kuulostavat juuri kuvatunlaisilta ja kuulemani mukaan esimerkiksi surevan kohtaamista harjoitellaan esimerkiksi tunnekorttien avulla. Pakko myöntää, että tavalliseen kirjakasaan verrattuna urakka kuulostaa helpommalta.
Eri kurssien työmäärien vertaileminen on opiskelijoiden vakiopuuhaa. Toinen kysymys on, olisiko helpoista nopista inspiroituneena mahdollista kehittää nopista nykyistä joustavampia?
Entä voisiko opintopisteitä ja kurssitarjo ntaa laajentaa nykyistä hyödyllisemmäksi? Keksin nopeasti ainakin kolme kehityskohtaa: liikunnan, monitieteellisyyden ja käytännönläheiset suoritustavat.
Entä jos jokaiselle tarjottaisiin mahdollisuus suorittaa opintojensa aikana esimerkiksi viisi noppaa liikuntasuorituksilla? Silloin esimerkiksi Campussportin palveluja käyttämällä voisi kerryttää kurssipassiin suorituksia, jotka opintojen lopuksi lisättäisiin opintorekisteriin.
Liikuntanopat kannustaisivat oman hyvinvoinnin lisäämiseen, liikunnallisten elämäntapojen jatkamiseen, auttaisivat opiskelustressiin ja säästäisivät myös verovaroja.
Toinen ehdotus koskee monitieteellisyyttä. Usein viiden nopan kurssit sisältävät valtavan, yhteen aiheeseen keskittyvän aineiston.
Olisiko kurssin suorittaminen mielenkiintoisempaa, jos teemat olisivat monipuolisempia? Ja olisiko opiskelu muutenkin mielenkiintoisempaa joustavammilla sivuainekäytännöillä?
Monimutkainen maailma vaatii monipuolisia taitoja. Taloustieteilijä ei voi toimia ilman ymmärrystä politiikasta, oikeustieteilijälle on hyötyä jonkin toisen tieteenalan, esimerkiksi biologian, tuntemisesta.
Nykyisin kurssien sisällä on vain harvoin eri tieteenalojen teemoja. Moni yhteiskuntatieteilijä hyötyisi esimerkiksi liiketoiminnan perusteiden tuntemisesta.
Kolmanneksi noppaviidakko kaipaa lisää konkretiaa. Tenttikirjat opetellaan, jotta on tietoa. Vaikka pedantista pilkunsyynäämisestä on edistytty, tietojen ja taitojen käytännön soveltamiselle annetaan edelleen turhan vähän arvoa.
Erilaiset ryhmätyöt ja projektit, uusien ideoiden keksimiset ja kehittelemiset ovat antoisin tapa oppia uutta.
Miksi muiden opintojen oheen ei voisi perustaa vaikkapa kymmenen nopan käytännön projektia, jota tehtäisiin koko kandin ajan? Fuksivuoden syksynä voitaisiin keksiä jokin ongelma tai kysymys, johon pyritään kehittämään ratkaisu kolmen vuoden ajan, samalla kun tietotaito muiden kurssien avulla karttuu ja kehittyy.
Myöskään vaihtoehtoisia esseetyyppejä ei kannattaisi säikkyä. Miksi esimerkiksi puolen tunnin huolellisesti tehty lyhytdokumentti tai oma podcast-sarja ei voisi korvata yhdellä kurssilla esseetä?
En toivo yliopistoista ammattikorkeakouluja. Yliopistojen ei tarvitse alistua maailman muutoksiin, mutta sen kannattaa valita niistä parhaat hedelmät ja tukea kansalaisten kehitystä monipuolisesti.
Helpot nopat ovat helppoa elämää varten, mutta hyödyllisistä nopista on iloa vaikeammallakin Via Dolorosalla. jäseniensä silmissä.
Santeri Saarinen
toimitusharjoittelija
Turun ylioppilaslehti
