Yleensä on ollut selvää, mitä vilpin harjoittaminen osana opintoja tarkoittaa. Muiden plagiointi tai koetilanteessa lunttaaminen ovat luonnollisesti tekoja, joissa opinnoissa pyritään etenemään vilpillisesti.
Viimeisen kahden vuoden aikana opintojen suorittaminen kohtasi uudenlaisen ongelman, kun tekoälypalvelu ChatGPT aloitti toimintansa. Sivusto pystyy tuottamaan itsenäisesti tekstejä muun datan perusteella siten, etteivät plagiointia tunnistavat lukuohjelmat huomaa tätä vilpinteon muotoa. Miten tähän tulisi reagoida?
Perinteisiä vilpin muotoja ovat olleet harjoitustyötä tehdessä muiden teosten suora kopiointi, viitteiden käyttämättä jättäminen tai työn teettäminen muilla ihmisillä. Perinteisiä kokeita tai Exam-tenttejä tehdessä puolestaan muistiinpanojen tuominen kokeeseen tai muilta lunttaaminen täyttävät vilpin määritelmän.
Vilpin torjuntaan yliopisto käyttää Turnitin-palvelua, joka seuraa kirjoitelmien samankaltaisuutta, sekä luentosalitenttien valvontaa ja Exam-tilojen aktiivista kameravalvontaa. Sen sijaan on vaikeampaa määritellä, millainen tekoälyn käyttö lasketaan vilpiksi.
Onko tekoälyn käyttö oman kirjoitustyön parantamiseen vilppiä, jos tekoäly vain poistaa esseestä puhekielisyyttä tai kirjoitusvirheitä?
Kaikesta huolimatta yliopistojen tulee ottaa tekoäly käyttöön työvälineenä opetuksen edistyksellisyyden ja huippututkimuksen takaamiseksi, mikä tulee todennäköisesti tapahtumaan lähitulevaisuudessa. Yliopiston tuleekin varmasti tulevaisuudessa linjaamaan, millainen tekoälyn käyttö on vilppiä.
Tekoälyä voi hyödyntää järkevästi monella eri tavalla. Kielten opiskelussa tekoälyllä voidaan tarkistaa lauseiden oikeinkirjoitusta, eri sanojen taivutusta tai kielioppisääntöjen noudattamista. Matematiikassa taas voidaan tarkastella eri kaavoille tehtyjen laskujen paikkansapitävyyttä ja ohjelmoinnissa hyödyntää tekoälyn kykyä neuvoa kirjoitettujen käskyjen luonnissa.
Tekoälyä voidaan pyytää selventämään vaikeita lukemistoja ja kursseilla käsiteltyjä teemoja tai antamaan katsauksen tietyn aihealueen kirjallisuudesta. Tekoäly tekee toiminnassaan kuitenkin virheitä, joten vastauksien tarkastelussa lähdekriittisyys on tarpeen.
Tutkimuksessa tekoäly avaa uusia mahdollisuuksia, sillä suurten aineistomassojen tarkastelu onnistuu siltä huomattavasti tavallista tutkijaa tehokkaammin. Kirjallisten lähdeaineistojen kartoitus sujuu tekoälyltä merkittävästi lyhyemmässä ajassa, ja matemaattisten mallinnusten kehittäminen onnistuu siltä helpommin.
Tekoäly vaikuttaakin olevan suuri edistysaskel huippututkimuksen teossa. Monet ratkaisemattomat tieteelliset ongelmat saattavat selvitä, kun tekoäly onnistuu analysoimaan tuloksia tavalla, johon ihmiset eivät ole aiemmin kyenneet. Onko tekoäly siis yksiselitteisesti hyödyllinen lisä yliopistojen arkeen?
Ongelmallisinta tekoälyn käyttö on opinnoissa, joissa tulee opetella isoja kokonaisuuksia ulkomuistista ja kyetä soveltamaan omaksuttuja tietoja eri tapauksissa. Tällöin asiat on opittava ilman tekoälyn käyttöä oppimistavoitteen saavuttamiseksi.
Tämä on edellytys sille, että opiskelijat valmistuvat kilpailukykyisinä työmarkkinoille, ja opetuksen taso pysyykorkealla. Tekoälyä voi silti hyödyntää omien opintojen tukena, kunhan opiskelijalla on tämän jälkeen myös hyvät valmiudet vastata esimerkiksi Examissa tai fyysisesti järjestetyssä tentissä tehtyihin kysymyksiin.
Kaikesta huolimatta tekoäly ei lopulta korvaa opiskelua, sillä opiskelijoiden on tarkoitus valmistua oman alansa asiantuntijoiksi. Tekoäly on tulevaisuudessa varmasti osa edistyksellistä opetusta ja tutkimusta, mutta valmiin tutkinnon suorittaneelta vaaditaan jatkossakin oman alansa teoreettista asiantuntemusta, tutkimustaitoja sekä lähdekriittisyyttä.
Korkeinta tieteellistä tutkimusta sekä opetusta antavana laitoksena yliopistojen tulee ottaa tekoäly osaksi toimintaansa, ja taata opiskelijoille sekä henkilöstölle edistyksellinen oppimis- ja tutkimisympäristö. Tieteellisen yhteisön on kuitenkin määriteltävä uudelleen vilpilliset käytännöt opintojen edistämisessä, jotta tekoälyn hyödyntämiselle akateemisessa maailmassa saadaan selkeät säännöt.
Vilpin tulee jatkossakin olla tuomittavaa, mutta sen määritelmä tulee nykyisessä tilanteessa päivittää vastaamaan nykytilannetta, jossa tekoäly on opiskelijoiden yleisessä käytössä.
Hannu Kallio
TYYn hallituksen jäsen
poliittisen historian opiskelija
Turun yliopisto
