Vuosi sitten huhtikuussa Tampereen Hervannassa heräsi valtakunnallinen mediamylläkkä. Kohu lähti käyntiin teknillisen yliopiston kampukselta.

Vastaan oli tullut teekkareita, jotka olivat aloittaneet vapun juhlinnan. Tapauksen ajankohdaksi kirjattiin kaksi viikkoa ennen juhlan almanakkaan kirjattua virallista päivämäärää.

Otsikkoa oli kieltämättä ensinäkemältä vaikea uskoa todeksi. Näin myöhään juhlinnan aloittaminen on teekkarikulttuurissa sen verran poikkeuksellista, että asia oli hyvä saattaa koko kansan tietoisuuteen pikimmiten.

Suomalaisen kevään ja työn juhla eli vappu lähestyy jälleen. Eri puolilla korkeakoulukaupunkeja teiden varsilla näkyy opiskelijoita haalarit jalassa. Karnevaalitunnelma on valloillaan.

Opiskelijat ovat pusertaneet opintojen parissa pitkän lukukauden. Monella vapun tienoilla ei ole juurikaan opetusta. Suurella osalla tulevat kuukaudet menevät joko kesätöissä tai opintojen parissa.

Voi siis sanoa, että tauko on paikallaan. Annetaan opiskelijoiden nauttia vapusta, kunkin omalla tavallaan.

Tämä jos jokin on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vuosittainen opiskelijoiden kohokohta tuppaa kerta toisensa jälkeen olemaan aina joillekin liian katkera pala sulatettavaksi. Kukkahattujen myyntikurssit ampaisevat nousuun.

On aika palata jälleen muistelemaan sitä, että silloin kun ennen oltiin nuoria, ei meluttu keskellä viikkoa kaupungilla. Millä tasolla suomalainen opetus nykyään on, kun opiskelijat juhlivat viikon keskellä lukuvuotta?

Sehän on tietysti satavarmaa, että silloin kun kyseiset valveutuneet ovat itse olleet nuoria, kaikki hauskanpitohan on ollut taatusti kiellettyä. On turha pestä kädet ja väittää, että ennen ei olisi rellestetty keskellä viikkoa. Kliseisesti sanottuna nuorisolla on ollut omat kujeensa aina.

Tietenkin on ikävää, mikäli joku on juhlintansa ohessa häiriöksi ja toimii järjestyssääntöjen vastaisesti. Silloin asiaan tulee puuttua luonne huomioiden. Monesti nämäkin tilanteet pystytään käsittelemään reilusti tapauskohtaisesti sopien.

Aurajoen varrella ylioppilaiden juhlahumuun kuuluvat perinteinen Taidemuseomäen lakitustilaisuus, vapputori ja herkulliset vappubrunssit munkkien ja siman kera. Karkelointiin vastapainoa hakevat voivat suunnata esimerkiksi saaristomaisemiin, kaupungin kuntoilureiteille tai vaikkapa piknikille Vartiovuorenmäelle kelien salliessa.

Jokaiselle on siis varmasti tarjolla jotain omannäköistä positiivista pöhinää.

Tähän vappurauhan julistuksen loppuun ei muuta lisättävää kuin mukavaa vappujuhlaa kaikille ja kannustava kehoitus virvokeosastoille siirtymiseen, jotta varautuminen huomiseen, ja seuraavaan, ja sitä seuraavaan on riittävällä tasolla. Huomioidaan samalla kisakunnon lähtökohdat ja pidetään kavereista huolta kotimaisen kevään juhlavissa tyrskyissä.

Vielä on vappua jäljellä, mutta kuten asian voi tiivistää onnistuneesti ankaran viihdeillan jälkeen: huh huh, onneksi se on vain kerran vuodessa.

Hermanni Sankelo

päätoimittaja

Turun ylioppilaslehti