Helmi Henell

Esko Valtaoja, jos voisit kertoa juuri nyt avaruudesta mitä vain ihmiskunnalle (eli Tylkkärin lukijoille), mitä kertoisit?

–Ehkä lähtisin siitä liikkelle, että muistuttaisin, kuinka tärkeä avaruus on meille ja meidän tulevaisuudellemme. Avaruudesta ihmisille tulee mieleen ehkä Mars, mustat aukot tai maailmankaikkeuden synnyn kaltaiset mysteerit. Helposti kuitenkin unohtuu, kuinka tärkeäksi viime vuosikymmeninä ja vuosina avaruustekniikka ja avaruuden hyödyntäminen on ihmiskunnalle tullut. Avaruuden resursseja on vasta aivan viime aikoina opittu hyöndyntämään. Gps-paikannukset, sääennustukset ja erilaiset viestintäkeinot eivät olisi mahdollisia ilman avaruusteknologiaa ja satelliitteja. 

Mikä on kiinnostavinta avaruustutkimuksessa tällä hetkellä?

–Itse sanoisin, että jännittävimmät asiat liittyvät tähän uuteen, hienoon leluun eli James Webb -avaruusteleskooppiin. Tieteessä tarvitaan havaintoja, ja nyt pystytään tekemään sellaisia havaintoja, joita ei ole vielä koskaan aikaisemmin tehty. Keskeisiä kysymykset liittyvät maailmankaikkeuden syntyyn ja maailmankaikkeuden perussysteemeihin, kuten pimeään aineessen. Ikuinen kysymys on myös, olemmeko maailmankaikkeudessa yksin, vai olemmeko enimmäkseen harmiton, paikallinen ilmiö, kuten Douglas Adamas Linnunradan käsikirja liftareille -kirjassaan luonnehtii. 

Olet tunnettu tieteen kansantajuistaja. Miksi tieteen popularisointi on tärkeää?

–Tiede on hauskaa ja tietäminen on hauskaa. Minusta yksi maailman pöljimmistä sanonnoista on se, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. On paljon hauskempaa katsella kirkkaalle taivaalle ja ihmetellä tähtiä tai katsoa kun kuu nousee, jos tietää mistä on kyse. Toinen osa on tietenkin se, että maailmamme elää tieteen varassa. Iso osa ongelmistamme, vaikkapa ympäristöongelmat, täytyy viime kädessä ratkaista tieteen keinoin. Täytyy esimerkiksi siirtyä fosiilisista polttoaineisto keinoihin, jotka eivät rasita ja tuhoa maapalloa samalla tavalla. Olisi sekä hauskaa, että tärkeää, että ihmiset olisivat kiinnostuneempia tieteestä. Tieteen voisi ottaa vaikka harrastukseksi samaan tapaan kuin penkkiurheilun. 

Mistä itellesi syntyi kimmoke kansantajuistamiseen?

–Minulla itselläni ei ole koskaan ollut pakottavaa tarvetta kirjoittaa tai kansantajuistaa, minkä huomaa siitäkin, että ehdin juuri täyttää 50 ennen kuin ensimmäinen kirjani tuli ulos. Ehkä viimeinen sysäys oli tuossa vuosituhannen vaihteessa, kun tuntui siltä, että kaikkialla oli pelkkää hömppää – kansainvälisiä ufokongresseja ynnä muuta. Ei ollut sellaista helposti saatavilla olevaa asiallista tietoa maailmankaikkeudesta ja elämästä. Ajattelin, että jos kukaan muu ei sellaista kirjoita, kokeilen itse kirjoittaa ja katson, tuleeko siitä mitään. On hauskaa, kun joskus on mielestään onnistunut kirjoittamaan jonkin hankalan asian auki, ja sitten joku tulee kiittämään, että kiva kun kirjoitit noin, että minäkin ymmärsin. 

Jos saisit mahdollisuuden lähteä avaruusmatkalle, lähtisitkö?

–Kyllä varmaan lähtisin. Tässä iässä ei muutenkaan kannata ostaa meno-paluulippua. Menolippukin riittää. Tämä on itse asiassa minulle hyvin katkera kysymys, sillä katsoin ensimmäistä kuuhun laskeutumista, kun olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Silloin oletettiin ihan yleisesti, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua mennään turistimatkoille kuuhun ja Marsiin, eikä näin sitten käynytkään. Jos jostakin asiasta olen elämässäni katkera niin siitä, kuinka hitaasti avaruusmatkailu on edennyt. Nyt on selvää, että en vietä eläkepäiviäni kuussa toisin kuin silloin 50 vuotta sitten suunnittelin.