Konsta Leikas

Istumme valokuvaaja Ruben Shishakin kanssa Namibian yliopiston, University of Namibian, kampuskahvilan terassilla odottamassa haastateltavaamme Paulus Hauwangaa. Maan suurimman yliopiston opiskelijoita kulkee tiuhaan tahtiin kahvilan terassin etuovesta sisään ja ulos. Opiskelijoiden ääniä säestävät lintujen epäsäännölliset kirkaisut.

Tykästyin opiskelijavaihdossa namibialaiseen elämänmenoon ja yhdessä tekemisen kulttuuriin ensimmäisestä päivästä lähtien. Paikalliset opiskelijat toivottivat minut heti tervetulleeksi, ja päädyin viettämään lähes kaiken vapaa-aikani kampuksella namibialaisten opiskelukavereideni kanssa.

Huomasin kuitenkin pian, miten paljon arkeni erosi opiskelukavereiden arjesta. Kun itse vapauduin luentojen jälkeen vapaalle, monet opiskelijakaverini lähtivät töihin, usein omaan yritykseensä. Halusin kuulla itse opiskelijoilta mikä johdatti heidät yrittäjyyden polulle. Millaista opiskelijayrittäjän elämä on?

Terassilla kaikuvien äänien joukosta erottuu tiuhaan toistuva kysymys: “Peanuts anyone?”. Ostan pussillisen pähkinöitä niitä kauppaavalta opiskelijalta samalla kun Paulus Hauwanga istahtaa pöytäämme.

Hauwanga on neljännen vuoden tieto- ja viestintätekniikan opiskelija, joka on erikoistunut namibialaisittain erittäin harvinaiseen alaan: mobiilipelien kehittämiseen ja VR-grafiikkaan.

–Namibia on väkiluvultaan pieni maa ja kokonaan uusi tekijä pelialalla. Maassa on rekisteröity vain kaksi pelien kehittämiseen erikoistunutta firmaa, joista toinen on minun nimissäni, Hauwanga kertoo.

Peli-ala ei ollut Hauwangan ensimmäinen urasuunnitelma. Hän valmistui maan toiseksi suurimmasta yliopistosta Namibia University of Science and Technologysta logistiikka-alan ammattilaiseksi vuonna 2015. Heikentyneen taloustilanteen vuoksi alanvaihto tuntui järkevältä ja toi uusia mahdollisuuksia yllättävältä saralta.

–Tulin opiskelemaan tänne insinööriksi paremman työllistymisen toivossa, mutta päädyin pelialalle vahingossa. Löysin Goethe-instituutin pitämän ilmaisen työpajan, jossa opetellaan pelien tekemistä alusta alkaen valmiiseen tuotteeseen saakka. Mielessäni paloi innostuksen liekki joka kerta kun pääsin suunnittelemaan pelejä.

Nyt Paulus Hauwanga pohtii, mikä sadoista ideoista toimisi parhaiten pelin muodossa. Menestyvän yrityksen luominen on vaatinut Hauwangalta osaamisen lisäksi kärsivällisyyttä, verkostoitumista ja ajanhallintaa. Hän pyrkii aktiivisesti suorittamaan opintonsa mahdollisimman hyvin työn ohella. Läpimurto pelialalle ei käynyt rysäyksessä, vaan pikkuhiljaa vuosien mittaan.

–Tapasin Etiopiassa alan ammattilaisia eri puolilta Afrikkaa vuonna 2019 ja vuonna 2022 PUBG-pelisarjan tuottaja Sarah Spicer toimi mentorinani verkossa järjestetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Hyvät aikataulutustaidot ovat olleet itselleni elintärkeät, sillä ilman niitä on mahdotonta verkostoitua ja hoitaa sekä yrityksen asioita että opintoja hyvin. Kiireisimpinä hetkinä olen priorisoinut myös koulunkäyntiä, Hauwanga kertoo.

Namibia on yrittäjyydestä ja ahkeruudesta tunnettu maa. Yritykset ja yrittäjyyden mentaliteetti periytyy usein vanhemmilta lapselle.

Kun kysyn millaisia ovat namibialaisen yrittäjän realiteetit, Hauwanga vakavoituu nopeasti.

–Iso osa opiskelijoista perustaa yrityksen pakon edestä elättääkseen itsensä. Itselläni suurin syy on ollut intohimo työtä kohtaan, mutta olenkin tässä mielessä onnekas. Nyt voin ostaa asioita, joita en ikinä kehtaisi pyytää vanhemmiltani, kuten peliläppärin tai VR-lasit, Hauwanga sanoo.

Hauwangan pitkän tähtäimen tavoite on mullistaa namibialaisten käsitys pelaamisesta ja pelialasta.

–Pelaajat ja pelien kehittäjät saatetaan nähdä roskaruokaa kuluttavina nörtteinä, joista ei ole yhteiskunnalle hyötyä. Haluan murtaa nämä stereotypiat omalla työpanoksellani.

Olen ystävystynyt vaihtoni aikana opettajaksi opiskelevan Julia Shilomboenin kanssa. Hän saapuu etuajassa tapaamiseemme yliopistorakennuksen katolle opiskelijoiden suosimaan näköalapaikkaan.

Shilomboeni työskentelee opintojen ohessa räätälinä kampuksella. Hän varttui Atlantin valtameren rannikkokaupungista Walwis Bayssa. Kotikaupungissaan Shilomboeni oppi kädentaidot ja räätälin työn niksit jo varhain.

–Äitini on räätäli. Seurasin hänen työtään jo ennen kuin osasin kävellä. Taitoni ovat tulleet varmaankin verenperimänä, Shliomboeni arvelee.

Yrityksen perustaminen tuntui luonnolliselta tavalta ansaita rahaa. Se oli myös askel kohti entistä itsenäisempää elämää.

–En kehtaa pyytää rahaa vanhemmiltani, sillä he ovat auttaneet minua kaikessa todella paljon. Teen mielelläni töitä ja saan palkkaa omilla taidoillani. Räätälintyön ansiosta voin lähteä esimerkiksi juhlimaan kavereideni kanssa ilman että minun tarvitsee kysyä keneltäkään apua, Shlomboeni kuvaa.

Shilomboenin myydyimmät tuotteet kertovat myös namibialaisten opiskelijoiden realiteeteista. Vaikka halua olisi, kaikilla ei ole mahdollisuuksia näyttäviin tilauksiin.

–Opiskelijoille ei ole paljon ylimäärästä rahaa, joten edulliset pienet tuotteet ovat suosiossa. Myydyimmät tuotteeni ovat naisten hiusmyssyt ja yksittäisten vaatteiden paikkaustyöt ja tyynyliinat. Kaikkein eniten nautin juhliin liittyvistä tilauksista kuten morsiusneitojen puvuista ja Aawambo-heimojen perinnemekkojen ompelusta, Shilomboeni listaa.

Yliopisto-opintojen ja räätälinliikkeen yhdistelmän vuoksi Shilomboenilla ei ole juuri vapaa-aikaa. Vaikka Shilomboeni saattaa työskennellä joskus jopa öisinkin, ei hän koe yritystoiminnan ja opiskeluelämän yhdistämistä ongelmallisena.

–En ole ihmisenä sellainen, että käyttäisin vapaa-aikaani harrastuksiin, kuten lukemiseen, musiikin kuuntelemiseen tai elokuvien katsomiseen. Yrittäminen ja opiskelu kulkevat elämässäni käsikädessä. Kun opinnoissani on vapaampaa, räätälöin enemmän, Shilomboeni jatkaa.

Opiskelijoiden aktiviinen yrittäjyys on Julia Shilomboenin mukaan yleistä, koska se on monien ainoa tapa rahoittaa opintoja ja opiskelijaelämää.

–Kaikki opiskelijat tarvitsevat toimeentulon tavalla tai toisella. Namibia on kallis maa. Osalle opiskelijoista jo yliopistolle kulkeminen voi olla kallista, jos asuu kampuksen ulkopuolella.

Omalla kohdallaan Shilomboeni kuitenkin korostaa rahan sijaan työn imun merkitystä – aivan kuten pelialan yrittäjä Paulus Hauwangakin.

–Yrittäminen takaa toimeentuloni, mutta on myös intohimoni. Aion jatkaa räätälöintiä opettajan töiden ohella, koska rakastan sitä. Tulevaisuudessa haluaisin suunnitella oman vaatemallistoni, jonka vaatteita ihmiset Suomessa asti voisivat pitää, Shilomboeni, innostuu.

Poliittisen historian kolmannen vuoden opiskelija Martin Nafuka saapuu haastatteluun suoraan työtapaamisesta. Media-alan moniosaaja on kiireinen mies. Nafuka tuottaa ystäviensä kanssa ajankohtaisia ilmiöitä käsittelevää Activated talks -podcastia.

Lisäksi hän työskentelee elokuvatuotantoyhtiö Desert Samurain käsikirjoittajana ja tekee satunnaisia valokuvauskeikkoja muun muassa festareilla. Nafukan innostus elokuva-alaa kohtaan alkoi ohjaaja Christopher Nolanin fanittamisella.

–Nolanin Batman-trilogia sai minut tarttumaan tuumasta toimeen kirjaimellisesti, sillä hankin ensimmäisen videokamerani e Nolanin innostamana. Halusin kokeilla, miltä elokuvakohtauksien kuvaaminen tuntuu. Mielenkiintoni johti nopeasti myös editoinnin opettelemiseen, Nafuka kertoo.

23-vuotias elokuvantekijä työskentelee paraikaa uransa ensimmäisen kokopitkän elokuvaprojektinsa Grieve-movien parissa. Toimintaleffan olisi tarkoitus valmistua tämän vuoden alussa.

–Namibian elokuvakentällä on tuotettu todella vähän toimintaelokuvia, joten halusimme yhteistyökumppanieni kanssa tehdä sellaisen. Pitkän tähtäimen tavoitteenani on mullistaa namibialaisen elokuvan äänimaailma ja hyödyntää paikallisten orkesterien ja muusikkojen osaamista paremmin.

Nafuka pitää Namibian yliopistoa mainiona verkostoitumispaikkana. Hän tutustui yliopistossa media-alaa opiskeleviin kavereihinsa, joiden kanssa kehitteli ja toteutti Activated talks -podcastin. Podcast tuotetaan, kuvataan ja editoidaan yliopiston mediatiloissa.

–Olen tavannut täällä paljon ihmisiä, joilla on samankaltaisia kiinnostuksenkohteita ja tavoitteita media-alalla. Väittelimme opiskelukavereiden kanssa usein politiikasta, taloudesta ja kulttuurista. Tästä tuli idea perustaa podcast, jotta voimme jatkaa keskusteluja ja kutsua vieraita haastateltavaksi. Tavoitteenamme on saada nuoret kiinnostumaan yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista ja pitää samalla hauskaa, Nafuka kuvaa.

Yhteiskuntatieteiden opiskelijana Martin Nafuka hahmottaa helposti syitä Namibian opiskelijayrittäjäilmiön taustalla. Namibiassa yhteiskunta ei pysty tukemaan kaikkia opiskelijoita, joilla ei ole taustalla perheen rahallista tukea.

–Tosiasia on se, että suurin osa yliopisto-opiskelijoista tarvitsee rahaa arjen kulujen hoitamiseen. Ruoka, vuokranmaksu, lukukausimaksut ja muut perusmenot ajavat nuoria yrittämään ja perustamaan yrityksiä heikossa taloudellisessa tilanteessa. Maassamme vallitsee ahkera yrittäjyydenkulttuuri ainakin osittain olosuhteiden luomasta pakosta.

Namibian nuorten ahkera yrittämisen kulttuuri ansaitsee paljon ihailua, vaikka sen taustalla on usein yksinkertainen syy: pakko.