Pistäs pari nakkikukkaroa meikäläisen piikkiin. Ilman rehuja kiitos. Minulla on sellainen sopimus jänisten kanssa. Kuulostaako tutulta sananparrelta? Herääkö ylpeys, kostuuko silmäkulma vai näetkö samaa väriä, jota härkä taisteluareenalla?
Ruoka lautasellamme herättää vahvoja mielipiteitä. Eikä se toisaalta ihme olekaan. Onhan kyseessä jokapäiväinen asia ja tänne Pohjantähden alle mahtuu erilaisia ruokailutottumuksia valtavalla skaalalla.
Vegaaniruoka eli tuo muona, joka kävi sivarin hiipi kuin Kardemumman yöstä alkuvuodesta taas otsikoihin. Satakunnan kansa uutisoi, että kyseinen ruoka ei paikallisissa oppilaitoksissa kelpaa. Maakuntakeskuksen peruskouluissa vain 13 kymmenestätuhannesta noudattaa vegaaniruokavaliota. Sama trendi näkyy uutisen mukaan ravintolamaailman puolella.
Ilmiö ei ole tuulesta tempaantunut. Muutama vuosi aikaisemmin hieman pohjoisemmassa perinteisessä ruokamaakunnassa sama ruokavalio ajettiin kohun saattelemana kouluihin.
Päivänä jona ruokailun piti kouluissa alkaa ei lopulta ilmaantunut yhden yhtä halukasta kyseiseen ruokavaihtoehtoon. Kun kukaan ei ota ruokaa, kertoo se jonkin olevan pielessä. Mistä siis hankaa?
Mukana kulkee huoli erilaisten ehdottomien trendien yksipuolisuudesta. Esimerkiksi pelkkä vegaaniruoka on ruokavaliona todella kapea. B12-vitamiinia ei ole missään kasvikunnan tuotteissa. Se pitää silloin syödä pillereinä, koska puutteesta voi seurata hermostollisia oireita. Omat ongelmansa tulevat taas vastaan, jos sitten vihannekset jättää kokonaan syömättä.
Isompana hiertymäkohtana on silti pakko. Nykytouhusta monelle on jäänyt hampaisiin vain pistävä paprikan maku kasvisten pakkoruokinnasta. Vihannekset kuuluvat tärkeäksi osaksi monipuolista ateriaa, mutta tuputus lähestymistapana niiden lisäämiseen ei aja asioita toivottuun suuntaan. Se vain lähinnä ärsyttää ihmisiä.
Erilaisiin kieltoihin ei keinovalikoimassa kannata liikaa uskoa, sillä ihmisiä ei monesti saa muuttamaan tapojaan väkisin. Kun oppilaat eivät ole halunneet vapauksiaan rajoitettavaksi, se on johtanut vastustukseen.
Taustalla kaikessa on varmasti jalo ajatus saada uusi sukupolvi tietoisemmaksi ruokavalionsa valintojen merkityksestä. Ravinnon tärkeydestä ja epäterveellisten valintojen haitoista pitää puhua. Muutos kuitenkin, varsinkin pysyvämpi sellainen pitää saada aikaan luonnollisesti.
Miltä kuulostaisi tyrkyttämisen sijaan kannustavan esimerkin voima ja hienovaraisemmat keinot? Lähtölaukauksen saa suosimalla ja suosittelemalla valitsemaan arjessa lähellä vastuullisesti tuotettua laadukasta kotimaista ruokaa sekä syömällä lautaset puhtaaksi. Samalla suomalainen ruuantuottaja ja ympäristö kiittävät. Suuret joet kasvavat pienistä puroista.
Aikuiset opiskelijat ovat vapaita valitsemaan ruokavalioasioihin näkökantansa ihan itse. Jokainen saa omakohtaisesti valita päivän annoksensa sisälsi se sitten kasvissosekeittoa tai lihapullia perunamuusilla. Tähän peilaten onko oikein saati edes tehokasta pakottaa nuori lapsi syömään jonkin aikuisten ravintoideologian mukaan kouluvuosista lähtien?
Lukuisat nimmarit diileissä kanien kanssa puhuvat sen puolesta, että mikäli kasviksille omistetut päivät koetaan ideologisena pakkosyöttönä, kääntyvät ne lopulta tavoitteitaan vastaan.
Hermanni Sankelo
päätoimittaja
Turun ylioppilaslehti
