Armeijan sotaisuushan ei ole sitä sotaa varten, vaan se on nimenomaan rauhaa varten. Tällaisin sanankääntein eräässä presidentinvaalien vaalitentissä sivuttiin kysymyksiä puolustuspolitiikasta ja globaalista rauhanvälitystyöstä.
Nosto on oivaltava, sillä toisinaan rauhanvälitys ei riitä, kun pahuus kaappaa vallan. Hyökkääjää ei välttämättä kiinnosta, mikä kohteen suhtautuminen on aseisiin tai rauhaan.
Ukrainan sota avasi monen silmät sille todellisuudelle, mitä maanpuolustus kovimmillaan tarkoittaa. Lukuisat ukrainalaiset kouluttautuivat hätätilanteessa maanpuolustustehtäviin muutaman viikon kestävällä koulutuksella, jossa opetetaan taistelijan perustaitoja.
Ukrainan tilanteen merkitys näkyy myös siinä, että läpi suomalaisen puoluekentän jopa monet rauhan puolestapuhujina profiloituneet poliitikot kääntyivät kannattamaan Natoa. Yleinen ymmärrys maanpuolustuksen merkityksestä tuntuu kasvaneen. Naiiviuden aika alkaa olla ohi.
Puolustusministeri Antti Häkkänen väläytti taannoin suunnitelmia reservistä eroamisen estämiseksi. Myöhemmin hän oikaisi sanomisiaan ja totesi, ettei asia ole valmistelussa eikä pidä estoa oleellisena. Ulostulo ehti kuitenkin aiheuttaa suuren piikin erohakemuksissa ja esimerkiksi keskustaopiskelijat vaativat ministerin eroa.
Suomen puolustuspolitiikan ytimessä on ajatus yhtenäisen ja uskottavan puolustuksen ylläpitämisestä. Kuinka yhtenäisen tai uskottavan kuvan tämän ulostulon synnyttämä vastareaktio antaa Suomen puolustuksesta? Ja miltähän Kiovassa näyttäisi nyt, jos ukrainalaiset olisivat uhan edessä kieltäytyneet tarttumasta aseisiin?
Mielipiteiden kirjo aiheen ympärillä on varmasti laaja. Onkin toivottavaa, että Suomessa säilyy itsenäisyys, vapaus ja demokratia sekä siihen olennaisesti kuuluva mielipiteenvapaus.
Näiden kultaakin arvokkaampien asioiden säilymisen eteen täytyy vastaisuudessakin kantaa vastuu yhteisestä tehtävästämme, eli maanpuolustuksesta. Sotiemme veteraaneja kuuluu myös kiittäminen siitä, ettemme taipuneet sorron alle.
Olemme yhdessä pelkoa vahvempia. Ei anneta sen voittaa.
Sotilasvalassa ja -vakuutuksessa lausutaan: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.”
Jimi Mahonen
oikeustieteen opiskelija
Turun yliopisto
