Julia Siimento
Suomen kielessä tapahtunut muutos ja erityisesti suomen ja englannin kielen sekoittuminen on puhututtanut viime kuukausina.
Finglishiksi nimetty, erityisesti nuorten suosiossa oleva ilmiö nosti alkujaan päätään jo 60-luvulla, kun englanninkielisiä sarjoja ja elokuvia ryhdyttiin esittämään Suomessa. Nykyään ilmiö on paisunut pitkälle aivan uusiin sfääreihin, kun aivan tavallisiakin arkisia sanoja korvataan englanninkielisillä versioillaan – “kai mä oon ihan fine” tai “sain about puolet oikein tentist”.
Valtaosin kielten sekoittuminen on aivan luonnollinen seuraus kansainvälistymisestä, joka näkyykin elämässämme monin tavoin – niin vieraiden kielten kuulemisena kaduilla kuin vaikkapa vieraskielisen median ja viihteen käytön lisääntymisenäkin. Kuitenkin finglishillä leikittely herättää myös ymmärrettävästi tuohtumusta ihmisissä.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain puheviestinnän ja historian opettaja Virpi Kaartisesta, jota harmitti Suomen Ateenan muuttuminen finglishin kehdoksi. Häntä siteeraten esimerkiksi second hand -vaatteet voisivat aivan hyvin olla käytettyjä vaatteita ja take away -kahvi noutokahvi. Kovasti hän ihmetteleekin, miksi ihmeessä englanninkielisiä sanoja käytetään silloinkin, kun vastaava suomenkielinen ilmaisu olisi.
Kuitenkin vieraskielisten sanojen tuppautuminen on finglishin suhteen jo eilisen päivän ongelmia. Itseasiassa, voidaan tänä päivänä puhua jo ihan suoraan käyttökielen vaihtumisesta englantiin. Nuoret viettävät tuntikausia TikTokin ja muiden somejen äärellä joka päivä, ja valtaosa sisällöstä on englanniksi.
Vieraskielisiä kavereitakin alkaa olla luonnollisesti enenevissä määrin niin koulumaailmassa kuin työelämässäkin, joka suoraan vaikuttaa käytettävään kieleen. Monelle korkeakouluopiskelijoillakin englanti on valtavassa roolissa, kun opetuskielenä käytetään enemmän ja enemmän englantia suomen sijaan. Varmasti osaltaan myös näkyy se, että yhä enemmän painotetaan sitä, kuinka tärkeää englannin osaaminen työelämässä on, ja siinäkin vaiheessa suomi jää helposti jalkoihin.
Hyviä puoliahan tässäkin varmasti on, sillä kukapa nyt ei olisi tyytyväinen osatessaan puhua sujuvasti maailman lingua francaa, siis yleiskieltä suomeksi sanottuna. On kuitenkin osattava katsoa syvemmälle ilmiöön ja etenkin sen sivuvaikutuksiin, jotka voivat mittakaavassaan olla merkittäviä.
Loppuvuodesta uutisoitiin Pisa-tulosten lohduttomasta romahduksesta ennen kaikkea matematiikassa ja lukutaidossa. Tuloksista kävi ilmi, että noin joka viides suorituu lukutaidosta heikosti. Suomalaisnuorten pisteet laskivat 30 pisteellä vuoden 2018 tutkimukseen verrattuna. Opetus- ja kulttuuriministeriö kuvaili tilannetta erittäin huolestuttavaksi. Siltä se todella näyttääkin.
Äidinkielen opettajain liiton toiminnanjohtaja Sari Hyytiäinen painottaa koulutuksen tärkeyttä ongelman ratkaisemissa. Hän kertoo Iltalehden haastattelussa huomanneensa englannin ja suomen kielen sekoittumisen lukioissa erityisesti viime vuosina, niin puheessa kuin kirjoitetussa tekstissäkin.
Hyvin huolestuttava ilmiö on ollut Hyytiäisen mielestä se, että yhä useammilla nuorilla on huomattavia vaikeuksia suomen kielessä peruskoulun jälkeenkin. Nuoret eivät välttämättä edes pidä äidinkieleä missään roolissa, eivätkä siksi ole motivoituneita sitä opettelemaankaan. Miksi ihmeessä? Äidinkieli kun kuitenkin on ajattelumme kieli ja suomalaisen kulttuurimme tärkeimpiä palasia.
Ehkä koko ongelman takana onkin, että hiljalleen ajattelumme kieli on siirtymässä äidinkielestämme englantiin. Koko muutokseen on syytä tarttua nyt, kun olemme vielä taitekohdassa, jossa on mahdollista vaikuttaa.
Suomen kielen ei saa antaa taantua, vaan meidän on tehtävä kaikkemme, että merkittävä osa suomalaista kulttuuria ei katoa. Tärkein kielen säilymisen edellytys on kansalaisten halu käyttää ja siirtää kieli seuraaville sukupolville. Miten ihmeessä me kykenemme tähän, jos suomi jää näin törkeästi englannin kielen jalkoihin?
Käytetään siis rohkeasti äidinkieltämme, vältetään finglishin tarpeetonta käyttöä ja vaikutetaan siihen, että Suomessa puhutaan jatkossakin maan kielellä.