Oma fuksivuoteni on täynnä sairastelua, mutta opiskeluintoa minulla kuitenkin oli vaikka muille jakaa. Kun vihdoinkin sain tietokoneen sairaalavuoteelle opintojen jatkamista varten, minua odotti karvas pettymys: olin jo parin viikon jälkeen tippunut useammalta kurssilta.
Tuntui kuin minua rangaistaisiin sairastumisestani. Käytännöt sitovat tietenkin jokaista, enkä odottanutkaan mitään erivapauksia itselleni, mutta juuri näitä käytäntöjä meidän tulisi uudistaa.
Miten on mahdollista, että vielä nykypäivänäkin yliopistomme itsenäisesti suoritettavien kurssien tarjonta on näin kehnoa?
Pandemian takia kahden vuoden ajan kaikki opiskelut hoidettiin kotoa käsin, niin opiskelijoille kuin
opettajillekin opetettiin valtava määrä uusia tietokoneohjelmia, joiden avulla kurssien suorittaminen
etänä arkipäiväistyi. Nyt puolestaan sekä etäkurssit että itsenäisesti suoritettavat kurssit tuntuvat
olevan kiven takana.
Jos nämä kurssit on pystytty aikaisemmin toteuttamaan itsenäisesti, miksi tuota mahdollisuutta ei enää ole? Nähdäkseni itsenäisesti suoritettavat kurssit opettavat työskentelytaitoja, joita tarvitaan työelämässäkin. Tuskin monikaan opiskelija osasi käyttää Zoomia tai Teamsia ennen pandemiaa ja etäopetusta.
Nykyään harvassa on ne työpaikat, joissa ei kyseisiä alustoja työskentelyn tukena käytettäisi. Lisäksi työelämä muovautuu jatkuvasti etätyöpainotteisemmaksi. Työpaikkailmoituksia selatessa vastaan tulee jatkuvasti mainintoja etätyöskentelystä.
Kaikki kurssit eivät tietenkään sovellu itsenäisesti suoritettaviksi, mutta miksi me edelleen joudumme tönöttämään esimerkiksi pakolliset englannin ja ruotsin kielen kurssit luentosalissa, vaikka kurssit pystyisi vaivattomasti toteuttamaan myös itsenäisesti nykytekniikan avulla?
Läsnäolopakko myös eriarvoistaa opiskelijoita: esimerkiksi sairastavat, työssäkäyvät ja useamman yliopiston opinto-oikeuden omaavat opiskelijat eivät pahimmassa tapauksessa pysty edistämään opintojaan läsnäolopakon vuoksi.
Nämä opiskelijat eivät välttämättä pääse fyysisesti paikan päälle opiskelemaan, mutta pystyisivät ja haluaisivat toteuttaa opintonsa itsenäisesti. Lisäksi läsnäolopakko vaikeuttaa sellaisten opiskelijoiden opintoja, jotka haluaisivat opiskella normaalista poikkeavalla tahdilla.
Enkä missään nimessä sano, että perinteiset luennot tulisi kuopata, mutta perinteisen opiskelumuodon lisäksi tulisi olla tarjolla itsenäinen suoritustapa.
Olisiko siis jo aika ottaa askel nykyaikaisempaa monimuotoista opiskelua?
Ellen Korpela (kok.)
suomen kielen opiskelija
Turun yliopisto
