Helmi Henell
Vaikka tietämys amerikkalaisesta jalkapallosta olisi täysin olematonta, ei ole voinut välttyä kuulemasta termiä Super Bowl. Vuosittain tammi-helmikuun vaihteessa Yhdysvalloissa pelattava amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu on maassa vuoden suurin urheilutapahtuma.
Spektaakkelimainen finaaliotteluttelu kerää yhä enemmän katsojia myös Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Suomalainenkin media uutisoi tämän vuoden Super Bowlista näkyvästi. Otsikoissa näkyivät niin vastakkaisissa joukkueissa pelaavat veljekset kuin väliaikashow’n Rihannan paluukeikka.
Amerikkalaisen jalkapallon, tutummin jenkkifutiksen, suosio on myös Suomessa kasvussa, oli kyse sitten Super Bowlia seuraavista penkkiurheilijoista tai lajin aktiivisista harrastajista. Lisenssinhaltijoiden määrä on vuodesta 2017 alkaen ollut 3000 lisenssin tienoilla, ja Suomessa on lähemmäs 40 amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta. Se on enemmän kuin moni ehkä ensi kädeltä uskoisi.
Yksi joukkueista on UTU Beaver Hunters, joka kerää alleen Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Korkeakoulujoukkueita varten on perustettu oma korkeakoulusarja, jonka mestaruudesta kisasi keväällä 2023 kuusi joukkuetta.
Mikael Viljanen aloitti jenkkifutisharrastuksensa 14-vuotiaana. Hän kertoo päätyneensä huvikseen katsomaan urheilukanavalta amerikkalaista jalkapalloa.
–En ollut katsonut jenkkifutista koskaan aiemmin, mutta puhtaasta mielenkiinnosta katsoin sen matsin loppuun ja sen jälkeen päätin selvittää, missä on lähin seura, Viljanen kertoo.
–Lähdin kokeilemaan, ja laji tuntui heti minulle sopivalta.
Nyt Viljanen on pelannut lähemmäs kymmenen vuotta ja on nykyään Turun yliopiston amerikkalaisen jalkapallon seuran puheenjohtaja.
–Tämä oli ensimmäinen laji, jossa koin, että pystyin käyttämään oman ruumiinrakenteeni vahvuuksia, Viljanen pohtii.
Monen mielikuva amerikkalaisesta jalkapallosta on, että laji on erittäin fyysinen ja raakaa voimaa vaativa. Pelissä juostaan päin toisia pelaajia ja taistellaan pallosta armottomasti painien. Kentällä näkyy ihmiskasoja ja rajuja taklauksia.
Viljanen naurahtaa ja sanoo, että tämä ei mielikuva ei ole täysin väärä eikä kovin kaukaa haettukaan.
–Tässä lajissa on tosi paljon erilaisia rooleja, joista osa on tosiaan hyvin fyysisiä ja joissa kamppaillaan paljon tilasta.
Viljasen joukkuekaveri Eemeli Kirjonen täydentää, että fyysisyydellä pääsee johonkin pisteeseen saakka, mutta ei kuitenkaan kovin pitkälle. Peliä pitää osata lukea, eikä vain juosta päin ensimmäistä vastapelaajaa.
–Pitää osata katsoa, kenen kanssa jää painimaan ja pitää tietää, milloin on aika irrottautua.
Kirjonen itse kertoo katsoneensa pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa Super Bowlia ystäviensä kutsusta. Viime vuonna ammattikorkeakoulun aloitettuaan häntä tultiin bileissä rekryämään korkeakoulujoukkueeseen.
–Siinä enemmän tai vähemmän virvoitusjuomia nauttineena aloin uhoamaan, että totta kai tulisin, ja tänne minä sitten jäin, Kirjonen virnistää.
Lauri Melanen kertoo samankaltaista tarinaa. Hän aloitti yliopiston alun perin Lappeenrannassa, jossa inttikaveri yritti houkutella häntä Lappeenrannan korkeakoulujoukkueeseen. Melanen päätyi kuitenkin Turun yliopistoon ja aloitti pelaamiseen siellä.
–Vastustajajoukkueessa, Melanen huomauttaa.
–Pelaan vielä vastakkaista pelipaikkaa kuin kaverini, joten emmeköhän tule vielä jossakin pelissä törmäämään.
Viljanen, Kirjonen ja Melanen puhuvat mielellään lajin hienouksista. Amerikkalainen jalkapallo eroaa monin tavoin muista pallopeleistä.
Luonteenomaista pelille ovat aiemmin mainitut pelaajien kovat fyysiset kontaktit, pelitilanteiden nopeus sekä taktisuus. Peli saattaa vaikuttaa monimutkaiselta ja sekavalta, mutta kyseessä on pohjimmiltaan yksinkertaisesta, loogisesta toiminnasta.
–Jenkkifutiksen luonteeseen kuuluu se, että hyökkäysyritykset kestävän sen noin viisi sekuntia. Pallo lähtee peliin, ja siinä suoritetaan jonkinnäköinen hyökkäyskuvio, jolla yritetään päästä kentällä eteenpäin. Puolustus yrittää estää tätä taklaamalla pallonkantajan maahan, ja hyökkäysvuoro päättyy siihen, Viljanen selittää.
Koska kaikki tapahtuu yhdessä hetkessä, lajissa korostuu muita pallopelejä enemmän se, että jokaisella pelaajalla on hyvin tarkasti määritelty oma tehtävä.
–Muut pallopelit ovat enemmän free flow. Amerikkalaisessa jalkapallossa puolestaan on hyvin tarkat asetelmat. Kun yritys päättyy, palataan joukkueen kesken aloituskokoukseen puhumaan, mitä tehdään seuraavassa yrityksessä, Viljanen kuvailee.
Amerikkalaisesta jalkapallosta kuuleekin välillä käytettävän sellaisia termejä kuin ihmisshakki tai ruohokenttien shakki. Pelaajat ovat sitä mieltä, että kuvaukset ovat osuvia. Melanen antaa esimerkin lajin tarkkaan hiotusta taktiikasta:
–Minulle laitahyökkääjänä on voitu määritellä ennen peliä, että juoksen oikealta laidalta kolme metriä eteenpäin ja käännyn sen jälkeen 90 astetta vasemmalle. Sitten vasemmalta laidalta voi joukkuetoveri juosta neljä metriä eteenpäin ja kääntyä siitä oikealle. Ideana on, että meitä seuraavat puolustajat törmäävät tämän seurauksena yhteen.
Kirjonen sanoo, että jos ulkopuolisena katsoo koko joukkueen toimintaa, näyttää se monimutkaiselta ja kaoottiselta. Loppukädessä kuitenkin yksilön toiminta on hyvin yksinkertaista.
–Sinulla on se tietty rooli ja yksi tietty tehtävä, johon keskityt ja jota sinulta odotetaan. Kun kaikki tapahtuu samaan aikaan, näyttää toiminta sekavalta, mutta yksittäisellä pelaajalla on aika selkeä kuva siitä, mitä täytyy tehdä.
Luodulle pelikuviolla pyritään löytämään heikkouksia vastustajan puolustuksesta.
–Valmentaja katsoo miten vihollinen – ei kun vastustaja – puolustaa ja yrittää keksiä hyvän shakkikuvion, jolla saadaan pelattua haluttu lopputulos, Melanen vetää yhteen.
Amerikkalainen jalkapallo lajina vakiintui Suomessa 1970-luvun lopulla, kun vuonna 1979 perustettiin Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto. On kuitenkin mahdotonta sanoa, milloin peliä on ihka ensimmäisen kerran pelattu Suomessa.
1950-luvulta alkaen suomalaisia on käynyt paljon vaihto-oppilaina Yhdysvalloissa, joten on mahdollista, että he ovat tuoneet pelin tuliaisinaan. Ensimmäiset korkeakoulujen väliset pelit pelattiin Suomessa vuonna 2010, ja 2012 kisattiin ensimmäisestä virallisesta Suomen-mestaruudesta.
Historiansa aikana UTU Beaver Hunters on voittanut mestaruuden yhteensä viisi kertaa. Se oli hallitseva mestari korkeakoulusarjan alkuvuosina 2012–2015 ja nappasi mestaruuden vielä 2017. Tänä vuonna Beaver Hunters ei yltänyt korkeakoulusarjan loppuotteluun saakka.
Tällä hetkellä Beaver Hunters rakentaa itseään ikään kuin uudelleen. Aiemmin innostus oli korkeakoulutasolla suurempaa, ja Turussakin oli kolme joukkuetta: Turun yliopiston, Åbo Akademin ja ammattikorkeakoulun.
–Nyt kaikista joukkueista on kerätty jämät tähän yhteen joukkueeseen, Melanen vitsailee.
–Meillä on paljon uusia pelaajia ja harrastajia ja suurin osa joukkueen pelaajista on vasta aloittanut tämän harrastuksen.
–Kauden ensimmäisessä pelissä koutsi kysyi, että kuinka moni pelasi tänään ensimmäisen jenkkifutispelinsä, ja vähintään kaksi kolmasosaa nosti kätensä pystyyn, Viljanen täydentää.
–Olemme kyllä kehittyneet paljon siitä, Kirjonen pohtii.
Amerikkalainen jalkapallo on pelaajien mukaan lajina todella monipuolinen. On mahdollista mennä pelaamaan sellaista paikkaa, jossa ei joudu niinkään ottamaan kontaktia tai osallistumaan fyysiseen painiin.
–Riippuu vähän, minkälainen lihapää on, Kirjonen myhäilee.
–Jos tykkää ottaa enemmän kontaktia, voi tulla pelaamaan linjan lähelle, ja siellä pääsee kyllä juoksemaan ihan niin kovaa päin kuin itse vain uskaltaa.
Mikael Viljanen antaa markkinointipuheen harrastuksen aloittamista harkitseville:
–Laji soveltuu hyvin monenlaisille. Mielikuva usein on, että kaikki pelaajat ovat yli satakiloisia ja rynnivät voimalla toisiaan päin, mutta se on vain puolet tarinasta. Peliin tarvitaan myös pienempiä ja vikkelämpiä kavereita, jotka pelaavat sillä nopeudellaan.
–Ei tarvitse välttämättä jaksaa juosta kymmentäkään metriä. Itse pelaan pelipaikkaa, jossa juoksen juuri ja juuri sen kymmenen metriä, tappelen hetken aikaa, ja se on sitten siinä. Lauri, sinä puolestaan et muuta teekään kuin juokset – ja näytät hyvältä, Kirjonen heittää Melaselle, joka nauraa ja jatkaa:
–Pelin jälkeen sen sitten näkee, että ne jotka siellä menevät taklaamaan ovat usein kädet täynnä mustelmia, ja kyynärpäästä saattaa valua verta. Itse katson vähän, että taittuiko sormi vai ei.
Kaikki kolme korostavat kuitenkin sitä, että lajia on koko ajan kansainväliselläkin tasolla viety turvallisempaan suuntaan. Vaikka kyseessä on kova ja tietyllä tavalla hetkittäin väkivaltainenkin peli, on ylimääräistä väkivaltaa pyritty karsimaan pois. Jenkkifutiskulttuurissa vastustajan loukkaaminen on ehdoton ei.
–Lähtökohtaisesti kannustetaan siihen, että pelataan kovaa, mutta reilusti, Viljanen kuvailee.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että liiallisesta tuulettamisesta tai maalin juhlimisesta voi saada rangaistuksen. Vastustajalle kettuileminen maalin tekemisestä kun saattaa lisätä väkivallan uhkaa.
–Myös jos sanoo jotakin tarpeeksi typerää tai aukoo päätä vastustajalle, puuttuu tuomari siihen hyvin äkkiä, Kirjonen lisää.
Pillin vihellyksen jälkeen vedetään kovaa, mutta sen jälkeen pudotetaan pelin aggressiivisuus.
–Itsekin olen usein vastustajien kanssa siinä naureskellut hetken ennen peliä, kunnes pilli on viheltänyt. Sitten painitaan taas vähän, sanoo Kirjonen.
Kaikki kolme kannustavat aloittamaan harrastuksen ennakkoluulottomasti. Seuran puheenjohtaja Viljanen korostaa, että jatkuvasti pääsee mukaan treenaamaan, kesken kaudenkin. Seuran yleiseen politiikkaan kuuluu, että kaikki pelaavat. Vaikka pelataan korkeakoulusarjan mestaruudesta ja korkeilla tavoitteilla, halutaan samaan aikaan pitää huolta siitä, että kaikki pääsevät pelikentälle kokemaan jenkkifutishetkiä.
Melasen mukaan hauskinta on se, että suurin osa joukkueen sisällä ei ole harrastanut lajia aiemmin ja laji on mahdollista aloittaa ihan alkutekijöistä yli parikymppisenäkin.
–Tämä on hauska uusi laji aloittaa, oli sitten urheilutaustaa tai ei. Tässä on nimittäin hyvät mahdollisuudet kehittyä taitavaksi parissa kolmessa vuodessa. Tällöin alkaa olla yliopistosarjassa jo aika hyvä.
Laji sopii siis monenlaisista taustoista tuleville, ja monenlaisille vahvuuksille on paikkansa.
–Pieni hulluus kuitenkin on hyväksi, sanoo Viljanen pilke silmäkulmassaan.
