Onnea Suomi! Näin se on. Pohjoinen kotimaamme on valittu kuudetta kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Hyvä me.

Uutiseen on toki sen verran totuttu, että se tuskin nostaa monellakaan hiuskarvoja pystyyn. Kunniamaininta tuntuu pitkälti vain yhdeltä liiskaantuneelta ötökältä enemmän suomalaisen elämänmenon tuulilasissa.

Maailman onnellisin maa on käynyt eduskuntavaalit. Tulokset ovat taululla ja kansa puhunut. Peilikuvan edessä pulinoílle ei jää tilaa.

Taistelu äänestäjistä osoittautui kevään mittaan kiivaaksi joka puolella valtakuntaa. Kun suurimmat tyrskyt vaaleista ovat laantuneet, itse kampanjoista ja erityisesti niiden sisällöistä on riittänyt pureksittavaa.

Ylipäätään kaikkien puolueiden kampanjoista jäi maku, että ne olivat luonteeltaan vauhdikkaita ja ärhäköitä. Kokonaisuudet olivat kuitenkin kapeita. Käsittelemättömien aiheiden muodostama tyhjiö rakentui valtavaksi.

Esimerkiksi vastaukset isoihin kysymyksiin Suomen toimimisesta Euroopan unionissa tai kansallisesta omavaraisuudesta ja sen rahoittamisesta loistivat täydellistä poissaoloaan. Myöskään linjanvetoja muun muassa Suomen ja Euroopan asemoitumisesta kauppapolitiikassa Yhdysvaltojen ja Kiinan välille ei tullut juurikaan missään vastaan.

Kirsikkana kakun päällä oli Nato-jäsenyys. Kaikkien tiedossa on ollut vaalien alla, että puolustusliittoon tullaan menemään muutamien päivien liikkumavaralla. Aloituksen kuvittelisi edellyttävän selkeitä askelmerkkejä ja tarkkaa suunnitelmallisuutta.

Missä olivat avaukset millainen Suomen suhteesta Natoon halutaan? Olemmeko siellä haukka vai kyyhkynen? Miten eduskunnan tiedonsaanti puolustusliittoon tullaan turvaamaan jatkossa?

Kun maan uusi hallitus aloittaa työskentelynsä, nämä kysymykset tulevat välittömästi työpöydälle. Se, että asioista ei ole luotu etukäteen yhteiskunnallista keskustelua on valtava puute. Paljon jää arvauksien varaan.

Merkittävä ratkaisutekijä itse vaaleissa oli huomion keskipisteen vallannut vaaliteema eli valtiontalous. Lopputuloksen kolmen kärki tarjosi äänestäjille talouspoliittisesti kolme selkeästi toisistaan poikkeavaa vaihtoehtoa. Näkemyserot korostivat puolueiden asemaa vaalikamppailussa muiden teemojen jäädessä syrjään.

Seuraavaksi Suomineidolla on taipaleenaan edessä valtiovarainministeriön arvion mukaan nelivuotinen kuuden miljardin säästökuuri. Ei tarvitse olla Roope Ankka ymmärtääkseen summan olevan luokkaa, että rahoissa ei kylvetä.

Hintalappu tulee näkymään jollain tavalla kaikkien: niin opiskelijoiden, professorien kuin putkimiesten arjessa. Etuuksia katoaa ja palvelut muuttuvat.

Aika näyttää kirjaimellisesti mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa ennusteet muutoksille poskettomasti alijäämää takoviin hyvinvointialueisiin eivät taida olla tuulesta temmattuja.

Suomessa on aina saatu kasaan hallitus, joko juhannuksena tai jouluna. Näin on varmasti tälläkin kertaa. Näyttää siltä, että puolueiden välillä on edistytty kynnyskysymyksissä. Todennäköisesti soidinmenot siirtyvät neuvotteluihin vapun tienoilla.

Nyt kuitenkin aurinko saa painua mailleen vaalien osalta. Parrasvalot keskittyvät kulman taakse koivunlehtisohjoiseen vappuun. Muistakaa nesteyttää.