Iiris Jouhilampi

Lauantai-iltana Espoon Niittykummussa on hiljaista. Asunnossa kuuluu vain jääkaapin tasainen hurina. Pitkä nuori mies kävelee ympäri olohuonetta ja nostelee lattialla lojuvia tavaroita.

–Missä se pallo on, mies kysyy ja osoittaa kysymyksensä sohvan alta ilmestyvälle luppakorvaiselle lemmikkikanille.

–Missä sun sininen pallo on, mies kysyy uudestaan samalla viittoen käsillään toimittajaa jatkamaan puhumista. Lopulta kanin sininen pallo löytyy ja mies istuu sohvalle.

Matias opiskelee diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa. Hän pärjää opinnoissaan hyvin, vaikka hänellä on adhd ja lukihäiriö. Opiskelu ei ole ollut helppoa ja pärjätäkseen on pitänyt tehdä kovasti töitä.

Lapsuudessa tuettiin ja kannustettiin. Matiaksen isällä on vaikea lukihäiriö ja äidillä keskittymisvaikeuksia. Lapsena vanhemmat eivät koskaan kyseenalaistaneet, jos asiat tuntuivat vaikeilta.

Lukemaan opettelu oli haastavaa ja lukihäiriö todettiin ensimmäisellä luokalla. Silti Matias piti lukemisesta ja harjoitteli lukemalla äitinsä kanssa Aku Ankka-sarjakuvia.

Vanhemmilta sai paljon tukea, vaikka oppimisvaikeuksista ei suoraan keskusteltu.

–Ei ole asetettu paineita, että pitäisi menestyä tosi hyvin eikä ole painostettu. Olen itse halunnut, että menee hyvin. Ala-asteen luokanopettaja oli koulutukseltaan erityisopettaja. Luokanopettaja piti tukiopetusta koulun jälkeen tai ennen koulun alkua sitä tarvitseville. Matiaksen mukaan tukiopetuksen avulla oppilaat pääsivät oppimaan asioita, jotka olivat jääneet tunneilla epäselviksi.

–Olen pienestä asti ymmärtänyt, että keskittyminen ei toimi samalla tavalla kuin muilla enkä ajattele samalla tavalla kuin muut.

Matias on keksinyt muistisääntöjä esimerkiksi aakkosten oppimiseen, koska ulkoa opettelu on hänelle vaikeaa. Opettaja kannusti tekemään asiat omalla tavalla.

–Paljon järkevämpää tehdä asioita niin, että ne olisivat itselle mahdollisimman kiinnostavia.

Välitunneilla Matias oli levoton ja osallistui tappeluihin. Hän pystyi kuitenkin keskittymään muita paremmin itseään kiinnostaviin asioihin, kuten lukemiseen.

Lapsena adhd:ta ei osattu epäillä, koska Matiasta vilkkaampi pikkuveli ei saanut diagnoosia. Toisaalta hänen mukaansa sillä ei ollut oikeastaan merkitystä, minkä diagnoosin piikkiin oppimisvaikeudet laitettiin.

Seura vaikuttaa opiskeluun. Matias kävi yläasteen lähikoulussa Itä-Vantaalla. Hänestä tuli nopeasti luokan pelle ja yläasteen alussa roolin hakeminen kaveriporukassa kiinnosti opiskelua enemmän.

–Opettajat olivat väheksyviä minun tekemistä kohtaan ja olin itse aika ylimielinen.

Luokka oli levoton ja ilmapiiriä yritettiin parantaa siirtämällä oppilaita muille luokille. Matias jäi luokkaan ilman kavereita, mikä auttoi keskittymään koulutyöhön.

Opettajat eivät suostuneet myöntämään hänelle erivapauksia, jotka olisivat helpottaneet keskittymistä. Yläasteella Matias lintsasi tunneilta, jotta hän pääsi tekemään koulutehtäviä rauhassa käytävälle tai kotiin. Luokassa muiden kanssa keskittyminen oli mahdotonta.

–En olisi mitenkään pärjännyt, jos olisin tehnyt niin kuin piti.

Matiaksen jaksaminen oli koetuksella. Yhdeksännellä luokalla hän oli niin uupunut opiskelusta ja urheilusta, että sai lopulta rytmihäiriöitä.

–Mielenterveyden ja jaksamisen ylläpitäminen ovat minulle nykyään merkittävä osa opiskelua. Siksi urheilu on minulle niin tärkeää.

Peruskoulun jälkeen Matias siirtyi erikoislukioon Helsinkiin. Lukiossa ilmapiiri oli peruskoulua vapaampi ja opinnot sujuivat, koska hänelle sopiva itsenäinen työskentely ja kurssien tenttiminen oli mahdollista.

Adhd-tutkimuksiin Matias hakeutui itse heti lukion alussa. Diagnoosin myötä saatu lääkitys auttaa keskittymään koulutyöhön kauemmin.

Hänen mukaansa pelkän diagnoosin takia tutkimuksiin ei kannata hakeutua, koska se saattaa vaikuttaa tiettyihin vakuutuksiin ja työmahdollisuuksiin.

–Lukihäiriöön saatava lisäaika ei auta yhtään, jos jaksan keskittyä ehkä puoli tuntia kerrallaan.

Ylioppilaskirjoitukset menivät hyvin ja arvosanoilla aukesi opiskelupaikka Aalto-yliopistossa. Yliopistoon siirtyminen ei ole tuntunut Matiaksen mielestä erityisen rankalta, koska koulunkäynti on muutenkin ollut aina vaikeaa.

Tehtäviin kuluu nytkin enemmän aikaa kuin muilla ja hän opiskelee paljon yksin. Yliopistoon menemisessä hänen ei tarvinnut stressata yhtään.

–Jos en nyt osaa mitään. Tiedän, että aina kuitenkin opin. Välillä olisi hauskaa opiskella myös muiden kanssa, mutta silloin hänen on vaikeampaa keskittyä.

–Kuinka paljon voin uhrata omasta oppimisesta menemällä koululle?

Sosiaalisen elämän ja opiskelun yhdistämiseen Matias on saanut apua yliopiston opintopsykologilta. Uusiin opiskelukavereihin on kuitenkin päässyt tutustumaan vapaa-ajalla ja Matias pitää opiskelijakulttuurin monipuolisuudesta. Vapaa-aika kuluu jatkuvan juhlimisen sijaan pääasiassa urheillessa ja tyttöystävän kanssa.

–Jos jokin asia tuntuu mahdottomalta, keksi erilainen keino asian tekemiseksi. Muuten asiaa on vaikea saada tehtyä.