Leuto sydäntalvi on kääntynyt vaalikevääksi. Eduskuntavaalipaneelit käyvät kuumimmillaan. Puolueet ovat asemoituneet poteroihinsa kohti lopullista taistoa.

Vaalien äärellä on hyvä tehdä katsaus menneeseen. Kulunutta kautta ovat värittäneet poikkeukselliset vaiheet. Kärjessä luonnollisesti koronapandemia ja muutokset turvallisuusympäristössä. Onnistumisia on tullut ja asioita tehty. Näistä nostona Ukrainaa on tuettu asiaan kuuluvalla tavalla. Suomi myös saateltiin kohti Natoa.

Korona pysyi maassa kohtalaisesti aisoissa. Juhlat toki tästä käynnistyivät joillain varsin varhaisessa vaiheessa. Esimerkkinä mainittakoon Miten Suomi päätti voittaa koronan-kirja, joka päätyi lopulta kustantajan perumaksi pandemian jatkaessa olemassaoloaan. Vastaavanlaiset faniteokset kannattanee tehdä tulevaisuudessa, kun tilanne ei ole enää päällä ja ratkaisuja on saatu aikaan.

Toinen vaihtoehto kirjoittajalle on tietenkin jatkaa palautteesta piittaamatta samalla linjalla. Maltan tuskin odottaa seuraavaa menestyskirjaa Suomen päätöksestä nousta takaisin mäkihypyn mahtimaaksi.

Neljään vuoteen on mahtunut maailmanlaajuisten selkkausten lisäksi muutakin. Suomi on velkaantunut ennätysvauhtia. Maan julkinen talous on erkaantunut pohjoismaisista verrokkimaista täysin omalle polulleen.

Rahamäärää on puolusteltu monessa yhteydessä koronan hoidolla sekä Ukrainan sodalla. Tässä on vain osa totuudesta. Tilastoihin tarkemmin perehtyessä selkenee, että pandemian ja turvallisuustilanteen ratkomisen lisäksi peräti 10 miljardia on mennyt täysin muuhun.

Holtittoman tuhlailun lisäksi vuosia on leimannut kummallinen yhteiskunnallinen keskustelu. Tässä on pohdittu, saako valtiojohdon toimia ja hallituksen edustajia kritisoida.

Pitää paikkansa, että hallitus ja sen jäsenet ovat saaneet osakseen kritiikkiä, myös epäasiallista sellaista. Erikoisen aikakaudesta on kuitenkin tehnyt se, että useassa yhteydessä asiallinenkin arvostelu on nähty persoonaan kohdistuvana ajojahtina erityisesti hallituksen kannattajien toimesta.

Makuasioista ei sovi kiistellä kuuluu vanha sanonta. Jokainen voi kuitenkin miettiä poliittista historiaa läpi selatessaan olisiko mahdollisesti Sipilän vähäpukeinen estoton bilehetki ohitettu olankohautuksella? Entä Katainen päässyt kuin koira veräjästä lähtiessä koronalle altistuneena kylille reivaamaan virkakännykkä kotonaan?

On paikallaan muistuttaa, että yleisesti ottaen kaikki poliitikot saavat kovaa arvostelua toimistaan. Näin on meillä ja muuallakin. Britanniassa muun muassa Boris Johnsonilla koronabileistä alkanut kujanjuoksu päättyi lopulta peräti pääministerin eroon virastaan.

Suomi on kansanvalta. Sen kovaan ytimeen kuuluu vallankäyttäjien jatkuva arvioiminen. Ohessa voi miettiä, että jos joku alkaa haikailemaan maan perään, missä vallankäyttäjää ei saa arvostella, niin sellainen sijaitsee tuossa idässä yllättävänkin lähellä.

Yhtä asiaa silti lupa arvostella ja valittaa seuraavan eduskuntakauden ajalle jokaiselta äänioikeutetulta edellyttää ja vaatii. Kun vaaliuurnat aukeavat, oman lapun tulee päätyä laatikon pohjalle.

Jos tätä ei viitsi tehdä, niin sitten se on neljän vuoden annos turpa kiintä. Se kakku ei muutu, vaikka voissa paistaisi.