Veera Semi
Jossain vaiheessa jokainen opiskelija riisuu haalarinsa ja suuntaa kohti työelämää. Mutta mistä töitä löytyisi?
Ei ainakaan Turusta, tuntuu moni opiskelija ajattelevan. Opiskelijakaupunki Turun kyselyssä vuodelta 2020 selvisi, että vain 36 % turkulaisista yliopisto-opiskelijoista uskoo työllistyvänsä Turkuun. Erikoisinta on, että opiskelijoiden usko työllistymiseen heikkenee opintojen edetessä. Maalaisjärjellä ajateltuna paikallisten työpaikkojen pitäisi tulla tutummiksi vuosien rullatessa.
Murretaanpa heti myytit: Turussa on töitä. Opetushallituksen tilastopalvelun Vipusen mukaan 2010-luvulla noin puolet Turun yliopistosta valmistuneista on jäänyt Varsinais-Suomeen.
Åbo Akademi ei aivan vastaaviin lukemiin yllä. Sieltä valmistuneista maistereista vain noin 30–35 % jää Varsinais-Suomeen. Toisaalta Turun yliopiston fukseista puolet on varsinaissuomalaisia. Tunnettua on, että pääkaupunkiseutu onnistuu kahmimaan ison siivun kaikista Suomen korkeakoulutetuista.
Turun yliopistosta valmistuneista karkeasti kolmasosa siirtyy heti valmistuttuaan Helsingin liepeille. Alakohtainen vaihtelu on kuitenkin suurta. Mikä Helsingissä houkuttelee opiskelijoita, ja onko etätyön normalisoiduttua näköpiirissä muutosta?
Turun yliopiston alumni Riina Pursiainen on valmistunut Turun yliopistosta vuonna 2017. Hänet houkutteli aikanaan Turkuun sekä sopiva pääaine valtio-oppi että kaupungin hyvä maine.
Samoilla linjoilla on myös toinen alumni, vuonna 2021 kansainvälisen liiketoiminnan pääaineesta kauppatieteen maisteriksi valmistunut Noel Snygg.
–Halusin vaihtaa maisemaa Tampereelta. Järkeilin silloin, että Helsinki on liian iso, liian kallis ja liian hankala opiskelijalle.
Turku onkin erittäin pidetty opiskelijakaupunki. Viime keväänä se oli yhteishaun suosituin hakukohde.
Myös Opiskelijakaupunki Turun kyselyssä vuonna 2020 kaupunki sai niin vankkumattomat suosittelut opiskelijoilta. suosittelijoiden osuus 98 % herättäisi jo vakavia epäilyksiä, jos kyseessä olisi mikä tahansa vaalitulos.
Kuitenkin valmistumisen jälkeen sekä Pursiaisen että Snyggin tie on vienyt Turusta pääkaupunkiseudulle. He molemmat opiskelivat aloja, joilta valmistuneista keskivertoa suurempi osuus suuntaa pois Varsinais-Suomesta.
–Se on kiistaton fakta, että pääkaupunkiseudulla on huomattavasti enemmän työpaikkoja, Snygg sanoo.
Hän löysi sopivan työpaikan suuresta konsernista henkilöstöhallinnon tehtävistä.
Pursiaisen kohdalla valintaan vaikuttivat urahaaveet: hän tähtäsi ministeriöihin, joissa ei ennen koronaa juuri tehty etätöitä. Sittemmin hän on vaihtanut valtion leivistä yksityiselle puolelle kestävän kehityksen konsultiksi. Molemmista valinta tuntui aikanaan luonnolliselta, koska opiskelukavereista moni oli jo muuttanut pääkaupunkiseudulle.
–Se on sellainen sopulien massaliike. Ensin yksi lähtee ja sitten seuraava, ja pian tuntee jo paljon porukkaa pääkaupunkiseudulta ja verkostot ovat pääasiassa siellä, Snygg pohdiskelee.
Pursiainen on poliittisen historian ja valtio-opin alumniyhdistyksen Ylähuone ry:n puheenjohtaja ja Snygg puolestaan Turun KY:n alumniyhdistyksen varapuheenjohtaja tänä vuonna.
Heillä on jonkin verran tietoa alumnien sijoittumisesta työelämässä. Pursiainen on esimerkiksi ollut järjestämässä kevytmentorointia nykyisille opiskelijoille yhteistyössä heidän ainejärjestönsä P-klubin kanssa. Hän toteaa naurahtaen, että suurin osa p-klubilaisista haluaa töihin joko ulkoministeriöön tai ”jonnekin muuhun ministeriöön”.
Vitsissä on tosin vinha perä. Valtiotieteiden maistereita pääkaupunkiseudulla houkuttelevat ministeriöt ja virastot, sillä moni vastavalmistunut työllistyy julkiselle sektorille.
Kauppatieteilijät taas hamuavat jalkaa isojen yritysten oven väliin. Niiden pääkonttorit sijaitsevat pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Ekonomien suosimat monikansalliset yritykset tulevat usein tutuiksi jo opintojen aikana, sillä ne tekevät yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa. Näin jättikorporaatiot pyrkivät rakentamaan työnantajakuvaansa ja houkuttelemaan opiskelijoita harjoitteluohjelmiinsa.
Yksi murrosvaihe vaikuttaa olevan juuri harjoittelut. Monelle turkulaiselle opiskelijalle on tuttua, että kesätöihin tai harjoitteluun pitää lähteä muualle.
–Ei silloin Turussa ollut oikein muita harjoittelupaikkoja kuin laitoksen harjoittelupaikat, muistelee Pursiainen opiskeluaikojaan.
Snygg harmittelee, että olisi mielellään viettänyt enemmän kesiä Turussa. Hän onnistui nappaamaan vain yhdeksi kesäksi työpaikan opiskelukaupungistaan. Pursiainen suoritti yhden harjoittelun Turusta käsin, mutta hyppäämällä aamuisin Helsingin-junaan.
–Silloin totesin, että se ei ole ihmisen elämää, hän naurahtaa.
Harjoittelut vaikuttavat merkittävästi suuntautumiseen työelämässä. Snyggille kävi juuri näin: hän sai ensimmäisen oman alan paikkansa HR-puolelta ja on jatkanut uraansa sillä reitillä. Turun kaupunki on tehnyt saman huomion. Siksi se myönsi vuonna 2022 erillisen määrärahan korkeakoulutettujen harjoittelupaikkoja varten.
Toisaalta etätyön yleistyminen on suosinut Turkua, sillä moni voi nyt suorittaa harjoittelunsa kokonaan tai osittain etänä opiskelupaikkakunnalta käsin. Myös opiskelijoiden työmarkkinoiden tuntemus vaikuttaa päätökseen lähteäkö vai jäädä.
–Opiskellessani en tiennyt oikein ketään, joka olisi jäänyt Turkuun oman alan töihin. Ei ollut mitään näkymää, että Turusta edes voisi saada työpaikan, Pursiainen muistelee.
Turun yliopiston työelämäpalveluiden suunnittelija Oscar Nyman tunnistaa ilmiön.
–Opiskelijoiden on usein hankala hahmottaa, mitä tutkinnolla todella voi tehdä. He eivät tunnista koulutuksen kautta hankittua osaamista, vaan takertuvat liiaksi tutkintonimikkeeseen, Nyman selittää.
Ilmiö on tavallaan ymmärrettävä, sillä yliopisto ei ole ammattikoulu, kuten yliopistolaiset jaksavat muistuttaa. Vaikuttaa siis siltä, että pääkaupunkiseutu syö kuormasta myös siksi, että opiskelijat eivät ole tietoisia mahdollisuuksistaan.
Ammattikorkeakouluissa yhteys työelämään on usein kiinteämpi, mikä johtuu osittain myös harjoittelujen runsaudesta. Turussa noin 70 % ammattikorkeakouluista valmistuvista jää maakuntaan töihin.
–Yliopistossa osa harjoittelupainotteisista aloista työllistää todella hyvin Varsinais-Suomeen. Näin on esimerkiksi hoito-, kasvatus- ja sosiaalitieteen kohdalla. Näillä aloilla on kova kysyntä työvoimalle, joten opiskelijat napataan heti harjoitteluista töihin, Nyman kertoo.
Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset vaikuttavat olevan väliinputoajia. Opiskelijat eivät tunne niitä tai niiden toimintaa hyvin, ja ymmärrettävästi tuttuun paikkaan on helpompi hakeutua töihin kuin tuntemattomaan.
Nykyisin työpaikan valinnassa painaa myös työkulttuuri ja se, millainen ilmapiiri työpaikalla on. Töihin halutaan paikkaan, josta on jo jokin mielikuva tai kaverilta kuultu kokemus.
Snyggin mielestä opinnoissa voisi olla enemmän käytännön yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Silloin hyvin sujunut kurssityö voisi parhaassa tapauksessa johtaa työllistymiseen ja auttaa opiskelijoiden liimaamisessa Varsinais-Suomeen.
Turun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Akseli Tiitta ja varapuheenjohtaja Arvi Tolvanen ovat samoilla linjoilla.
–Yritykset voisivat olla aktiivisempia sellaisten alojen suuntaan, joissa on työntekijöille tarvetta, Tolvanen ehdottaa.
Voisiko etätyö koitua Turun voitoksi? Pitkään jatkunut muuttotappion trendi Turun ja Tampereen seuduilta Helsingin seudulle vaikuttaisi todella katkenneen koronaan.
Helsingin Sanomat uutisoi alkuvuodesta jopa historiallisesta käänteestä, kun muuttovirran suunta kääntyi ”ensimmäisen kerran sukupolveen” Helsingistä Turkuun. Moni tähän juttuun haastatelluista spekuloi, että työn monipaikkaistuminen voi olla pitkällä tähtäimellä iso kilpailuvaltti Turulle.
–Minulla on jopa tuttuja, jotka ovat muuttaneet korona-aikana takaisin Turkuun, Pursiainen sanoo.
Opiskelijaliiketaustaiset kaupunginvaltuutetut, mitä Turku voisi tehdä, jotta yhä useampi opiskelija jäisi Varsinais-Suomeen?
Keinoista valtuutetuilta eniten mainintoja keräsi tunnin juna, investointien ja yritysten houkuttelu Varsinais-Suomeen sekä kaupungin ja asuntokannan kehittäminen houkuttelevammiksi.
–Tunnistan Helsingin vetovoiman. Valtionhallinnon ja suurten yritysten lisäksi siellä majailevat isot järjestöt, jotka ovat tärkeitä työnantajia esimerkiksi viestinnän osaajille ja erilaisille asiantuntijoille, kommentoi vasemmistoliiton Sara Koiranen.
Nopeat raideyhteydet vaikuttavat olevan kohtalonkysymys, jos Turku haluaa kunnolla houkutella hybridityöläisiä. Myös muita ongelmia on tapetilla.
–Nuorten työttömien määrä on hieman laskenut, mutta havaittavissa on kohtaanto-ongelmaa, eli koulutusta vastaavia paikkoja ei välttämättä löydy, vihreiden Riina Lumme muistuttaa.
–Vaikutusmahdollisuudet kasvavat merkittävästi, kun työ- ja elinkeinopalvelut siirtyvät kunnille vuoden 2024 aikana, sanoo vihreiden Sofia Engblom.
Kansallisen kokoomuksen Janika Takatalo nostaa esille, että erityisesti perheellisiä houkuttelevat Turun halvemmat asuinkustannukset ja pääkaupunkiseudun sakkaavat palvelut: ruuhkautuneet synnytysosastot sekä pahasti kriisiytyneen varhaiskasvatuksen.
Turussa julkiset palvelut eivät ole toistaiseksi ajautuneet yhtä pahaan umpisolmuun.
–Ainakin itselleni se on merkittävä syy, miksi haluan perustaa perheen mieluummin Turkuun, Takatalo kertoo. Yksi keino on kuitenkin selkeä: opiskelijoille pitäisi saada perille, että Turussa on töitä muuallakin kuin lääketeollisuudessa tai telakalla.
Koiranen vetoaa paikallisiin työnantajiin ja toivoo, että he houkuttelisivat opiskelijoita jäämään esimerkiksi tarjoamalla enemmän harjoittelupaikkoja.
–Toivon myös opiskelijoille rohkeutta poiketa ilmeisiltä poluilta. Meistä on monenlaisiksi osaajiksi!
