Uutisoinnin parissa työskennellessä huomaa negatiivisten asioiden valtaavan päivittäin merkittävän määrän palstatilaa. Tiiliseiniä ja kriisejä tuntuu tulevan vastaan joka suunnassa. Siihen voi helposti sokaistua, jos ei ole varuillaan.

Tavat tiedottaa ja puhua maailman kriiseistä ovat herättäneet Suomessa keskustelua. Nuoren silmin nämä tuntuvat rakentuvan valitettavan monesti mustavalkoisuuden ja yhden totuuden ympärille. On olemassa sankareita ja syntipukkeja. Syyllinen täytyy aina saada jostain. Muulla ei sitten väliä olekaan.

Kaksinaismoralismi antaa teemoihin oman mausteensa. Esimerkiksi ilmasto on muutoksessa. Siitä kertovat lisääntyneet ääri-ilmiöt ja napajäätikön sulaminen.

Samaan aikaan kuitenkin kiivaasti asian tiimoilta kasvisruokavaliosta muille julkisesti saarnaavalla voi olla kotonaan lemmikki, jonka lihan kulutus vastaa päästömäärältään maastoautoa. Ympäristöministerit lentelevät maita ja mantereita ristiin rastiin kertoakseen, kuinka kansalaisten tulisi tehdä ilmastotekoja. Kerrassaan hämmentävää.

Toinen toistuva piirre tuntuu olevan maaninen uhkakuvien levittäminen. Viime vuosien tapahtumasarjojen lopputulemien perusteella niitä maalailemalla ja moraalilla hurskastelemalla ei ole pitkälle pötkitty.

Mitä paniikinlietsonta on saanut aikaan? Koronan kohdalla muodostui pelkotiloja. Ympäristöasioiden parissa on alkanut ilmetä ilmastoahdistusta erityisesti nuorten keskuudessa. Lopputulokset hysteerisyyden ilmapiiristä eivät suoranaisesti imartele.

Johtopäätöksenä voi vetää, että jos asioiden annostelu unohdetaan täysin ja tavaraa pusketaan määrä, missä ihmisillä käsityskyky ei pysy enää mukana, saadaan aikaan vain masennusta ja apatiaa. Se ei ole kenenkään etu.

Tuputtamalla ja syyllistämällä varsinkin nuoria asioilla, joihin heillä ei tällä hetkellä ole valitettavasti aitoja vaikutusmahdollisuuksia ei muodostu ratkaisuhakuisuutta. Ei taida olla kaukaa haettua erilaisten vastareaktioiden juontavan juurensa samaan alkupisteeseen.

Median ja viestinnän on tärkeä tuoda esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Ihmisten motivoiminen muutokseen vaatii kuitenkin kannustavampaa suhtautumista.

Samaan aikaan, kun valtakunnassa pääasiallinen vellominen on keskittynyt kauhuskenaarioihin, monta positiivista asiaa on saattanut jäädä oivaltamatta. Aurinkopaneelien ja tuulivoiman tehokkuus kasvaa päivä päivältä. Sijoittajat ovat entistä enemmän kiinnostuneita uusiutuvasta energiasta.

Koronaan on kehitetty rokote, joka tulee aina vain useampien saavutettavaksi. Terveysturvallisuus kehittyi Suomessa valtavan harppauksen muutaman vuoden sisällä.

Näitä luetellessa mieleen muistuu, että maailman kriiseihin itse asiassa haetaan tälläkin hetkellä jatkuvasti ratkaisuja. Toivo herää. Pimeydessä parasta on valo.

Kriisejä koskeva viestintä Suomessa kaipaa jonkinlaisen laajemman julkisen jälkipyykin osakseen viime ajoilta. Kuka sen voisi ottaa asiakseen, onkin sitten huomattavasti monimutkaisempi kysymys.

Taitaa olla lopulta niin, että ennemmin kovasta kallionsyrjästä lähtee kiven muru kuin osa kansasta pohjoisen taivaan alla myöntää tehneensä asiat väärin.

Hermanni Sankelo

päätoimittaja

Turun ylioppilaslehti